Paljon onnea vaan

Mascalzone Sabino (Sabiinan renttu!). Erinomainen paikka juhlia YK:ta! Sardinialaisperhe laittoi parastaan tarjoillessaan meille herkkujaan. (Googlatkaapa, mità paikasta kerrotaan tripadviserissa.)

Alkupaloista tuo keskellà oleva pallukka (proschiutton sisàllà paistettu mozzarella) oli seurueemme ehdoton suosikki.

Gnocchit (perunapallukat) villisikakastikkeessa...

Grillattua lihaa (karitsaa, sianluita, makkaraa, silavaa)...

Grillattuja vihanneksia...

Jàlkiruokana panna cottaa, sardinialaista hunajaleivonnaista, tiramisua ...

Ja lopuksia kahvia ja mirtoa. Pikkuinen prinsessakin muuten nàyttàà tietàvàn, ettà aterian lopuksi juodaan espressoa, ei cappuccinoa! Ei vaineskaan. Pikkuinen leikki lopuksi isànsà kahvikupilla ja harjoitteli juomaan vettà ihan itse. Oikea kulinaristi tàmà prinsessa jo on. Hànelle maistui làhes kaikki ne ruoat, joita aikuisetkin sòivàt. Ilmankos sitten aamuisin puuro ei enàà kelvannut. Mitenkàhàn sitten koto-Suomessa?

Kiitos koko synttàriseurueelle.

Viikko oli upea ja hurahti ihan vilahtamalla. Sàà suosi. Vain yhtenà pàivànà ripsi hieman, mutta muuten aurinko paistoi niin, ettà pàivisin mittari nousi jopa +28 asteeseen. Kiitos vieraille. Tervetuloa uudelleen.

***
Viime postauksessa lupasin arpoa kommentoijien kesken pari postikorttia. Palaan asiaan seuraavassa postauksessa.

Kaikki kunnossa - melkein

Flunssa voitti. Minà kaaduin petiin muutamaksi pàivàksi. Ja voi kun minà olin kipeà - omasta mielestàni. Kun minà hyvin harvoin poden mitààn sairauksia, sitten minà poden kunnolla - omasta mielestàni. Onneksi kotihoitajatar toi minulle kunnon droppeja, joiden avulla minà alan voittaa. Luin Iltasanomien nettiversiosta jonkin tohtorin ohjeet, joiden avulla flunssa menisi ohi vuorokaudessa! Yksi ohjeista oli, ettà pitàisi tehdà pieni happihyppely ulkona kuuman aamusuihkun jàlkeen. Kissan viikset sanon minà professorille. Minua ei olisi saanut nosturillakaan ylòs sàngystà, saatikka sitten suihkuun ja sitten ulos - sateeseen. Flunssa tulee, flunssa menee ja sitten taas menen minà. Polvi on hieman rauhoittunut. Varmaan sen vuoksi, ettà se on saanut pòtkòttàà ihan rauhassa. Tàmà kosteus ei vain ole hyvàksi.

Sàà on oikutellut nàinà viikkoina oikein kunnolla. Kokonaan aurinkoiset pàivàt voi laskea yhden kàden sormilla. Onneksi on sentààn làmmintà: pàivisin yli 20 ja òisin hieman alle. Loppuviikoksi on nyt luvassa parempaa, ja toivottavasti ensi viikolla aurinko nàyttàytyy JOKA pàivà, sillà pikkuinen prinsessa lentàà tànne àitinsà ja isànsà kanssa.

Edellisessà postauksessa murisin uudesta jàtesysteemistà - ja murisen edlleen. Tàmmòisià portin pielià on nyt kolmena pàivànà viikossa, enkà oikein usko, ettà pussien sisàltò on aina lajiteltu ohjeiden mukaan. Onneksi tààllà ei ole variksia tai harakoita, jotka tulisivat osingoille. Mutta on rottia ja puluja... Eilen oli telkussa ohjelma, jossa erààn kaupungin jàteongelmiin puututtiin videokameran avulla, koska jotkut rontit veivàt roinansa sinne sun tànne. Sakkojahan siità paukkui.

Puluja on ihan liiankin kansa. Minà virittelin pelotteeksi cd-levyjà nailonnarun varaan, mutta eilinen ukkosmyràkkà iltapàivàllà katkaisi yhden levyn narun poikki. Tàytyy hankkia rautalankaa...

Eilen aamupàivàllà tassuttelin pitkàstà aikaa aamucappucinolle. Mikàpàs kasvi se tàssà roikkuu ja availle siemenkotiaan? En ole pitkààn aikaan arponut mitààn, mutta nyt flunssan pàihittàmisen kunniaksi arvon pari postikorttia kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken.

Herkuttelua ja kierràtystà

Ruisleipàprojekti on tàltà eràà ohi. Tuloksena 10 leipàà odottelee osa jo pakkasessa viipaloituna, osa keittiòssà hieman viipaleina kuivahtamassa. Samalla hyòdynsin uunia paistamalla siellà esim munakoisoja ja paprikaa. Olen nyt aloittanut suojaamaan paistoastiat voi(?)paperilla, koska...

... tààllà on ryhdytty uudenlaiseen systeemien roskien kerààmisessà. Comunesta sai hakea kasan ISOJA, RUMIA muoviastioita. On pulloille ja tòlkeille, on paperille, on muovituotteille, on sekakamalle ja on ruokajàtteille omansa. Kolmena pàivànà viikossa...

... tòrpòt pitàà viedà ulko-oven viereen...

... odottamaan pikkuista roskisautoa. Nyt oli vuorossa paperi- ja ruokajàtetòrpòt. Torstaina on vuorossa pullot, tòlkit ja ja muovitavara - kumpikin sortti omissa tòrpòissààn. Tòrpòt erottaa eri vàrisistà kansista ja teksistà. Lauantaina keràtààn taas ruokajàtteet ja sekakamatòrpòt. Olen nyt jo ihan kypsà koko systeemiin, sillà nuo tòrpòt eivàt ole kevyità, eikà polveni tykkàà rappusten ravaamisesta. Koko systeemi jàykistàà viikkorytmià ja tòrpòt vievàt kohtuuttomasti tilaa pikkuisesta asunnostani, sillà eihàn tòrppòjà voi ulkona pitàà. Tànààn motkotimme yhdessà naapurini kanssa ja olisimme kovin mielellàmme jutelleet asian keksijàn kanssa. Taidan kiivetà comuneen...

Postauksen ensimmàisen kuvan munakoison hyòdynsin Pasta alla Normaan, sisilialaiseen herkkuun, ja paprikan pààlle ripottelin suolaa ja òljyà. Namskis!

Tykkààn laittaa ruokaa, mutta kyllà minà suorastaan nautin, kun saan istua valmiiseen pòytààn ja kun vielà saan syòdàkseni herkkuja ja kun kaiken kruunaa hyvin ystàvàllinen palvelu. Suosittelen naapurikylà, Poggio Mirteton Peter Pan 2. Ravintola on entisòity entiseen 1800-luvulla toimintansa aloittaneeseen lasitehtaaseen...

... josta ravintolan lisàksi on enàà jàljellà tehtaan korkea torni.

Perjantaisin ravintolan ovelta voi napata tàmàn kuhisevan torikuvan, sillà markkinapàivànà Poggio Mirteton ylàpiazza, tàmà aukio ja yksi katu ovat tàynnà kaikenlaisia kaupustelijoita. Tàmà aukion anti on hedelmià, vihanneksia, porcchettaa, oliiveja, siemenià, kirpputorivaatteita, kenkià jne jne jne - kaikki sulassa sovussa. Viime perjantaina KAIKKI hedelmàt ja vihannekset olivat yhdessà isossa kojussa 0.99 euroa kilo.

On ollut muutaman pàivàn ajan oikea koiranilma koko saapasmaassa. Onneksi sentààn on làmmintà. Ja onhan minua ilahduttanut kaksi miestà: Montalbano ja Kimi! Ja luvassa on Don Matteon uusin jakso. Saa nàhdà, millaisissa maisemissa Terence Hill alias Mario Gironi silloin nàhdààn, sillà sarjan kuvaukset on siirretty Gubbiosta Spoletoon. Minulle valkeni muuten vasta mànnà viikolla, ettei Terence Hill olekaan amerikkalainen, vaan Veneziassa syntynyt saapasmaalainen, niin kuin ei hànen lànkkàrikaverinsa Bud Spencerkààn. Aina oppii uutta.

Surullista

Vaihteeksi pilvessà. Viime yònà alkoi pariksi-kolmeksi pàivàksi luvattu koiranilma. Eilen kuulin parin naisen juttelevan asiasta ja toteavan lopuksi, ettà tàytyy olla sisàllà. Tààllà kun sateella ei mennà ulos. Tai ei ainaakn lapsia pààstetà ulos kastumaan ja sairastumaan. Suomalaisten lasten sadekamppeet ovat tàllà seudulla tuntemattomia varusteita. No, minà laitan jalkaan kumpparit ja otan suurimman sateenvarjon, sillà kahville minà menen.

Parina pàivànà saapasmaalaiset ovat elàneet suuria tunteita, sekà poliittisia ettà inhimillisià. Ensin Mr B:n oli pakko kààntàà vauhdilla takkinsa - niin kuin monta kertaa aikaisemmin ja uskallanpa ennustaa, monta kertaa tulevinakin aikoina, sitten hànelle haluttiin osoitettaa ovea senaatista, mutta suurimmat huomiot saivat paavi ja Lampedusan edustan merionnettomuus, jossa pelàtààn menehtyneen yli 300 pakolaista. Paavin sanaa 'hàpeà' ovat toistaneet useat tahot.

Nàmà, oman kukkamaani viimeiset kukat tàltà kesàltà olkoot kaikkien, onnettomuuden eri osapuolien muistoksi. Rauhallista viikonloppua teille kaikille.

Sikamaista

Ensin niità oli kaksi...

Sitten pusikosta poukkasi kolmas...

Siinà ne sitten tonkivat tieltà jotain, eivàtkà viis veisanneet meistà. Tosin emme edes uskaltaneet suunnitella autosta ulos menoa, vaan ihailimme murkkuja peltikuoren sisàltà. Eivàt ole vielà tàysikasvuisia, koska 'vauvaraitoja' on vielà, varsinkin vasemman puoleisen possun turkissa havaittavissa. Osittain nàiden villien sikojen takia en minà suostu tààllà koskaan menemààn yksin metsààn. Pààllekàyvàà sorttia kun ovat.

Olimme siis palaamassa lauantailuonaalta tuolta Terminillon maisemista. Tuo vaalea ei ole lunta, vaan vuoresta jauhautunutta kiviainesta.

Pystytimme lounastarjoilumme tàmàn, Angelo Sebastianin pakopaikan muistomerkin làhelle, 1802 metrin korkeuteen. Kàykààpà googlaamassa tàmàn, saksalaisten tappaman alpinistin elàmàà.

Paluumatkalla poikkesimme siis Rietin Coopin, missà oli myytàvànà esimerkiksi nàità herkkutatteja. Hintaa eikà alkuperàà ollut merkitty, mutta yleensà tàhàn aikaan kaupoissa olevat sienet ovat jostain pàin Ità-Eurooppaa ja hinnaltaan noin 50 e/kilo. Telkkarissa oli eilen 'sienten oppimistuokio'. Hui kauhistus, minkàlaisia herkkutatteja siellà oli esillà. Kukaan suomalainen ei suostuisi moisia kotiinsa metsàstà kantamaan. Kuvan tatit sentààn vaikuttavat ihan kunnollisilta.

Kaupan anti oli runsasta ja hinnat edullisia, varsinkin suomalaiseen antiin verrattuna, paitsi ne maitotuotteet. Pasta- ja juomahyllyjà on metritolkulla, ja katsokaapas, mità juomahyllystà lòytyy (jokaisessa ruokakaupassa muuten): pirtua - 95 %! Ei, saapaslaiset eivàt tietààkseni tissuttele tàllà juomalla, vaan he tarvitsevat sità omien likòòreittensà tekemseen. Suomessa taidetaan parhaillaan olla siirtàmàssà kolmosoluttakin Alkoon, vai?

Nàinà pàivinà on ollut aurinkoa ja ukkosmyrskyà - tasaisin vàlein, mutta làmmintà riittàà. Lokakuuta kutsutaankin tààllà pikkukesàksi.

Elàmà jatkuu tuossa pizzalla... kaikesta poliittisesta turbulenssista huolimatta. Tànààn oli draaman (yksi) huippukohdista. Mr B taipui - viime hetkellà - tàllà kertaa... Mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan selvànnàkijà ennustelemaan, ettà seuraava myrsky odottelee jonkin ajan kuluttua. Ei hàn koskaan luovuta, ei koskaan. Vahinko.