Tois puol jokkee, vai kummalla

Käytiin silittelemässä Onnenhevosen pattipolvea. Turussa. Kävelykadulla.

Käytiin Aurajoen rannalla ihailemassa laivoja.

Ja sitten Luostarimäen käsityöläismuseoon. Yli 200 vuotta, Turun palosta 1827 pelastunutta elettyä historiaa. Purku-uhan allakin ollut alue onneksi säästettiin ja avattiin museona 1940.

Vuosittain museoalueella voi elokuun  loppupuolella tutustua vanhoihin käsityöammatteihin. Suutarimestari(tar) niin kuin isäni isä, Vanha Tiainen. Juttelimme melkoisen tovin nuoren taitajan kanssa.

Kuvien lataaminen on nyt niin hidasta, että jatkan seuraavalla kerralla. Puolukat nimittäin punastelevat tuolla metsässä, ja huomiseksi on luvattu sadetta.

Kiitän lopuksi Maire-serkkua ja miestään oikein mukavasta seurasta, maukkaasta ruoasta ja kassillisesta kaikesta herkusta kotiinkin tuotavaksi.

Lampaankääpä

Lampaankääpä, albatrellus ovinus - päältä. Kavereina pieniä keltahelttavahakkaita.

Lampaankääpä alta. Eikä toukan toukkaa...

Lampaankääpä kuivattuna. Tälle sienelle paras säilöntätapa. Kuivattuna valkoinen väri muuttuu kellertäväksi, mistä sen erottaa matkijastaan, typäskääpästä (ei myrkyllinen), joka puolestaan kuivaessa muuttuu punertavaksi.

Lampaankääpää voi paistaa tuoreena pannulla, ilman liotusta tai ryöppäämistä. Tillinmakuisessa liemessä keitetty sieni maistuu ravun lihalle ja anjovisliemessä keittäämällä saa 'lampaankääpätryffeliä'. Mistäkö tiedän? Luen kirjasta. Aion kokeilla sitten joskus, kun en ole niin sienillä kyllästetty, kun nyt alan olla.

Hamsteri kaipaa virkistystä, joten huomenna junaan ja kohti Turkua. Maire-serkku ja miehensä odottelevat... Jaksaa sitten taas keskittyä puolukoihin ja suppilovahveroihin.

Ps. Olen ollut viime aikoina aika laiska blogistaniassa. Mutta kunhan syksy saa, ja Finnair lennättää tämän muuttolinnun marja- ja sienikapsäkkien kanssa saapasmaahan, sitä kaipaa taas varmaan kummasti blogikyläilemista...

Vaiheessa...

Tänään rymistelin pitkin metsiä kahteen eri otteeseen, koska ilma oli mitä mainioin. Haaparouskut odottelevat vesiliossa ryöppäämistä. Mielestäni parhaita suolasieniksi.

Uusi herkkutattikausi on alkanut. Ensimmäisenä kuusenherkkutatit. Männynherkkutatit antavat vielä odotella itseään. Kelpaa taas hemmotella saapasmaalaisia näillä herkuilla. Paras keitto ja muhennos tulee näistä sienistä kuivattuina. Maku tiivistyy, niin kuin monella muullakin kuivattavaksi sopivalla sienellä. Maku tiivistyy myös, jos laittaa tuoreet tatit yöksi jääkaappiin ennen ruoaksi laittamaista.

Mustatorvisienet kuivuvat muutamassa tunnissa näissä liperiläisten ystävien tekemissä kehikoissa tuolla lattialämmityksen päällä. Parasta nämä sienet ovat mausteena esim hienossa paistikastikkeessa. Hirvipaisti odottelee tuolla pakastimessa!

Kantarelleja tuli taas niin runsaasti, että vein osan mummolle (siis äidilleni) ja pikkusysterille. Näistä lopuista teen sitä Meiran mausteseoksen avulla valmistettavaa säilykettä.

Tämän päivän uusi tuttavuus - variksenmarja. Sain Seija-systerin valmistamaa variksenmarjamehua ja voi että oli namskista. Lisäksi marjassa on paljon flavonoideja, niin kuin kaikissa tummissa marjoissa. Googlettakaapa vain. Taas uusi tuttavuus luonnon apteekista. Siis ei uusi minulle  muuten, mutta enpä ole koskaan marjaa hyödyntänyt. Laittaisitko Seija-systeri mehun ohjeen, niin kaikki muutkin asiasta innostuneet voisivat kokeilla.

On ollut upea päivä - muutaman sateisen jälkeen. Jos huomenna ei sada kaatamalla, on vielä yksi sienipaikka tarkistamatta. Muuten - tänään eksyinkin uusimmassa kantarellipaikassani. Oli niin paljon keltaista kultaa, etten hoksannut seurata omia jälkiäni. Vähän aikaa piti tuumata, mutta koska aurinko paistoi, osasin suunnistaa kohti autoa. En minä hätääntyä ehtinyt. Olisinpa kävellyt mihin suuntaan tahansa, aina joskus tie olisi vastaan tullut.

Teille oikein rauhallista viikonloppua.

Vaihtelu virkistää

Näillä hiekoilla on vietetty monta ikimuistoista hetkeä. Keuruun seurankunnan leirikeskuksessa, Isohiekassa. Monta leirikoulua. Mutta tällä kertaa minä istahdin tuoliin odottelemaan mummon (siis äitini) seurustelua muiden ikäistensä kanssa lohikeiton ja kahvin äärellä.

Minä seurustelin Jamie Oliverin kanssa...

... ja ihailin nuotiotulta.

Keuruullahan vettä riittää. Onhan koko kaupungin keskusta viidelle saarelle rakennettu. Joten...

... joten, joten... Täytyyhän bisneksienkin saada nauttia maisemista. Keuruun uusin keskittymä, Megamarket ja Hesburger ovat houkutelleet satoja autoilijoita, jos ei muuten, niin ainakin parkkipaikkojen runsaudella. Totta kait minäkin halusin katsastaa paikan. Ajattelin kokeilla kerrankin oikeaa roskaruokaa ikuiselta tuntuvan kantarellimuhennoksen jälkeen. MUTTA Hesburgerin jonot olivat niin pitkät, että olisi ehtinyt tulla jo seuraava nälkä, ennen kuin minun vuoroni olisi tullut. Päätin tyytyä siihen kaapissa odottelevaan muhennokseen. Halusin kuitenkin katsastaa kaupan (Megamarketin) puolen. Jestas, että on Keuruulle saatu oikea hehtaarihalli. Kaikkea oli tarjolla, paitsi ei vielä kaikissa hintoja, joten en osaa sanoa, onko tässä putiikissa halvempaa kuin kylän muissa kaupoissa. Mutta jos nälkä yllättää illalla tai vaikka hiiva loppuu, tänne ei kannata kurvata, sillä ovet menevät kiinni klo 18.00. Illan tullen täytyy turvautua keskustan Sokkariin tai K-kauppaan, jotka ovat auki klo 21.00 asti.

***
Hamsterihommat ovat jatkuneet. Viimeiset vatut kerätty ja siirrytty mustaherukkashowhun. Mustikoita löytyisi vielä. Sienirintamalla uusinta uutta ovat haaparouskut. Ensimmäiset on keitetty ja suolaan piilotettu. Puolukka-aika antaa vielä odottaa itseään, mutta arvaatte varmaan: Niitäkin tulee ja runsaasti. Sitä odotellessa olen tässä suunnitellut Turkuun junailua.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikillen...

Edit: Kävin äsken Megamarket-Hesburgerissa. Ovissa oli uudet aukioloajat: arkisin aina klo 21.00 asti. Mutta henkilökuntaa on tosi vähän, sillä kaupan kassoista kaksi oli auki ja jonot uskomattoman pitkät. Minulle saa nyt se homma riittää. Saan asiani nopeammin hoidettua Sokkarilla ja K-kaupassa.

Ke - mut

Ke - niin kuin keltainen. Siis keltavahvero eli kantarelli. Sanonta 'sataa sieniä' on nyt todistettu, sillä pitkän kuivankauden jälkeen tulleet kunnon sateet ovat saaneet metsän kellastumaan, muistakin kuin maahan tippuneista koivun lehdistä. Eilisen ja toissapäivän saalis n 8 litraa!!! Yhteensä jo n 20 litraa, mikä torihintojen mukaan näillä korkeuksilla merkitsisi vajaata 200 euroa. JOS siis poimisin myyntiin.

Koska sienimuhennos alkaa olla liian jokapäivästä ruokaa, olen kiehauttanut osan sienistä kasaan pakastamista varten ja osasta valmistanut Meiran maustepussin ohjeen mukaan sienisäilykettä. Se on namskis, ehdottoman namskis. Vaikka vielä namskisempaa säilyke on pienistä kangasrouskuista. Vielä ei vain ole niiden sienten aika. Kantarellit eivät mielestäni sovi kuivattaviksi. Tulee sitkasta pureskeltavaa.

Sen sijaan mu - eli mustatorvisienten maku vain tiivistyy kuivaamalla. Nyt osasin käsitellä mustia aarteita niin, että ne kuivuivat muutamassa tunnissa. Kuvan kolmen desin kuivattu saalis oli tuoreena n kolmisen litraa. Kuivat sienet murustelen ihan pieneksi. Tulee kevyttä ja makoisaa maustetta.

Mu - on myös tämän hetken musta marja, eli mustaherukka, luonnon antihistamiinipaukku. Eivät saapasmaan öttiäiset aavista. millaiseen vastaiskuun olen valmistaunut: marjoja soseeksi ja mehuksi sekä lehtiä teeksi kuivattuna. Huomenna taas puskiin. Tänään ei jouda. Pitää kuskata kaksi varttuneempaa daamia (äitini ja ystävättärensä) eläkeläisten lohikeitolle tuonne seurakunnan leirikeskukseen, Isohiekkaan.

Mukavaa alkanutta uutta kouluaikaa kaikille koululaisille, heidän vanhemmilleen kuin myös opettajille.

Onnea ja vähemmän onnistumista

Sain tuliaisina afrikkalaista kangasta. Pesin ja silitin. Ihanaa. Kiitos vaan Maire-serkkuni ja miehensä - kuin myös siitä hirvenpaistista, jonka muhiminen uunissa odottelee viileämpiä kelejä. Nähdään ensin Turussa - ja sitten syksymmällä vuoristomajalla. Mitähän tästä kankaasta hennoisi tehdä?

Hamsteri teki oikein emämunauksen - ahneuksissaan. Viime tarkistusrymyämisellä löytyi viitisen litraa näitä metsän kuninkaallisia - mustatorvisieniä. Suurimman halkaisija n 10 cm. Mutta, mutta - ahneuksissani en leikannut tarpeeksi jo mustunutta/siis ylimennyttä jalkaa enkä ylimenneitä reunoja pois, vaan kaadoin kaikki kuivumaan - ja mikä pahinta - turhan paksuna kerroksena. Kun lisäksi en nostanut sieniä kuivumaan yöksi  - sisälle, vaan jätin ne parvekkeelle ja yöllähän satoi oikein kunnolla, niin arvaatte varmaan, miten kävi. Haju - ei tuoksu - kertoi seuraavana aamuna sen,että ... No, en alkanut tutkia, mitä vielä olisi pelastettavissa, vaan kiikutin kaikki sienet ROSKIIN!!! Onneksi sato on vasta alussa, joten kyllä minä ensi kerralla...

Nämä kaunottaret sen sijaan pelastin ilahduttamaan itseni lisäksi mummoa (siis äitiäni) ja pikkusiskoani ja miestänsä. Kolmisen litraa. Itselleni tein sienisäilykettä Meiran pussin ohjeen mukaan. Ovat muuten osoittautuneet herkuiksi. Tiedättekös, mitä löytyi sitten kotona sieniastian pohjalta? Arvatkaapas!!!

***
Olen muuten taitava tämän tietokoneen kanssa. Sain sen eilen niin tilttiin, että vaivuin jo epätoivoon. Painelin kaikkia mahdollisia nappuloita, mutta ei tapahtunut mitään. Kone oli tyystin lakossa. Illalla ajattelin vielä vähän kesytellä sitä, ja kas kummaa, kun painoin alareunassa olevaa jotain sen vasemmasta reunasta, kone heräsi eloon. MUTTA hiiri jatkoi untaan, joten joka kerran, kun tarvitsen hiirtä, se alareunassa vasemmalla oleva jokin leikkii hiirtä. Huomenna bittitohrille. Minun diagnosini: Olen nujertanut tavalla tai toisella koneen varsinaisen hiiren. En kyllä yhtään ymmärrä, miten sen olen onnistunut tekemään.

Kahdessa ihanassa puutarhassa

Toissa päivänä piipahdin Antin ja Essen puutarhassa...

... ja kotiin palasin mukanani iso pussillinen herneenpalkoja ja pinaattia. Kiitos, kiitos ja kiitos. Pinaatit höyrystin ja laitoin Minigrip-pusseissa pakkaseen odottelemaan herkuttelua.

Koska posti jokin päivä sitten toi Brunetti's Venice - walks through the (Donna Leons) novels, olen muutaman päivän ollut (taas) Brunettin ja Venetsian lumoissa. Tuoreet herneet tuovat aina mieleen Brunettin perheenkin, venetsialaisen herkun Risi e bisin, hernerisoton ja koska olin eilen antanut hamsterille vapaapäivän metsässä rymyämisestä, tartuin kahteen herkuttelijan kirjaan: Tessa Kiroksen Venetsia - ruokaa ja unelmia sekä Roberta Pianoron Brunetti's Cookbook. Molemmissa kirjoissa on hernerisoton ohjeet, mutta ah niin omalla tavallaan tehdyt. No, minä poimimaan kummastakin ohjeesta jotain, ja tuloksena...

... aivan uskomattoman maukasta, suussa sulavaa, herkullista Risi e bisiä. Tein joteskin näin:
- riivin herneet ja laitoin veden lämpenemään fondia varten
- pannulle nokare voita ja loraus öljyä ja siihen yksi valkosipulinkynsi (jota ei kummankaan kirjan ohjeessa ole, mutta minulla se kuuluu aina sipulin kaveriksi) ja sipulisilppua kuullottumaan
- himpan verran pilkottua pancettaa
- joukkoon risottoriisiä öljyyntymään-voittumaan, valkosipuli pois
- loraus proseccoa
- kun fonfiliemi oli valmis, laitoin herneet siihen
- sitten herne-fondilientä vähitellen riisien päälle, kunnes riisit olivat kypsiä
- mustapippuria 
- lopuksi sekaan reippaasti raastettua parmesania ja nokare voita

Namskis, namskis, namskis! Risotto maistui vielä jäähtyneenäkin. Siihen olisi voinut saapasmaalaiseen kylmään kesärisottotyyliin lisätä vähän majoneesia, mutta sitä ei ollut. Kuten taas huomaatte, määriä en osaa sanoa, koska laitan aineksia aina mutu -tuntumalla ja mitä sattuu olemaan. Googlaamalla varmaan saa tarkempiakin ohjeita. (Maire-serkulle ja miehelleen herkutteluvihjeeksi Venetsian matkalle!)

En tykkää ns perinteisistä liemikuutioista, ja niinpä ajattelin kokeilla risottoon tätä fondia, koska rasian päällä luvataan: ei keinotekoisia arominvahvisteita, eikä keinotekoisia säilöntäaineita. Tykkäsin kovasti mausta. Kasvissyöjät voivat käyttää kasvisfondia ja jättää tietysti pancetta pois. Onko teillä kokemusta näistä fondeista?

Ruikuttaminen kannattaa: Luin eilen Riitan blogista hänen tomaattisadostaan ja koska olin just syönyt kaupasta ostamiani täysin mauttomia kotimaisia tomaatteja, ruikutin asiasta hänelle. Hän ymmärsi tuskani ja ei kun kohti Könttäriä. Kasvihuoneen näky oli niin lumoava, että riisuin kengätkin jalasta, ennen kuin astuin sinne sisälle.

Mukaani sain kaikenlaista herkkua. Ja voi noitten tomaattien makua: aivan uskomattoman hyvää herkkua. Tiedättehän, ettei tomaatteja koskaan laiteta jää/kylmäkaappiin. Ne kun 'imevät' maut pois tomaateista. Kunpa kaupatkin sen uskoisivat!!!

Kaiken maukkaan tuomisen lisäksi sain vielä kukkia. Nämä silkkikukat tuovat mieleen lapsuuteni, kotini kukkapenkit. Kiitos, Riitta, taas kerran. Öljyä luvassa.

***
Viime postauksen Marimekon kaunis kukkaro? No, kännykkähän siellä lepäilee. Paitsi ei mustikkametsässä. Silloin kännykkä saa olla ihan paljaana taskussa. Tulisi muuten lisäväritystä alkuperäiseen kuosiin.