Luostarin mäeltä pieni arvonta

Edellisessä postauksessa bloggeri jöksähti ennen tätä kuvaa. No onnistui. Arvaattekos, miksi tämän tuvan eteisen seinät ovat siniset? En ole pitkään aikaan arponut mitään, mutta nyt kaikkien, edes yrittäneiden kesken arvon joko virkatun tai kirjaillun liinan, sieltä vuoristomajan kirppikseltä. Suurempi arvonta, se taikalukukin (?) 66666 lähestyy...

Luostarinmäen kotiseutumuseo on melkoisen omavarainen, mitä esittelijöiden pukeutumiseen tulee: mm vaatteet ommellaan itse kudotuista kankaista, kengät oman suutarin tekemiä ja sukat itse kehrätyistä langoista tikattuja. Tuli ihan oma mummola mieleen. Siellä kasvatettiin omat lampaat ja pellavat. Siellä kehrättiin ja kudottiin. Ei ollut Henkkoja ja Maukkoja, ei Marimekkoa, eikä muutakaan hehtaarihallia. Eikä olisi kyllä ollut rahaakaan moisiin rysiin. Mummolassa minäkin opin puikkoja heiluttamaan. Viisivuotiaana. Se perintö on rahaakin arvokkaampaa.

Painokone toimi lihasvoimalla. Tässä valmistuu paperipussiin logoja. Me saimme muistoksi mestarin painamat kuvat. Kiitoksia vain.

Suomen Turussa kaikki on niin Isoa, nuo haahkatkin. Serkku sai minut ensin lankaan, ja olin jo niin otettu isokokoisista linnuista, kunnes pääsin lähemmäksi tekemään tuttavuutta Aurajoen taidehaahkojen kanssa.

Kädentyötä ja taidetta Turussa? Kyllä! Mutta vain yksityistilassa. Serkku perheensä kanssa vietti moninaisia vuosia Afrikassa, ja tässä osa yhdestä sieltä tuodusta ihanuudesta. Käsin kudottu ja kirjailtu. Koko seinäkudonnaisen koko on lähes katosta lattiaan, ja tämä kuvio toistuu ylhäältä alas. Kuvioiden malleina afrikkalaisia kampoja. Pötkötin sohvalla muutaman tovin nauttimassa tästä taideteoksesta.

Mikäs tämä sitten on? No ilmiselvä ruokapöytähän siinä. Afrikkalaisten perinneruokien nauttimisalusta. Kansi pois ja sitten vain nautiskelemaan. (Voi kun muistaisin herkkujen nimet!)

Nämä herkut sentään muistan. Serkkulan luumusato oli parhaimmillaan, ja minäkin sain auttaa hillon teossa. Lisäksi vatsaan meni luumuja niin paljon, ettei sen toiminnassa ollut mitään rajaa... Kotiinkin sain tuliaisia, ja nyt aamuisin luumuhillo sulostuttaa kaurapuuroa - ja vatsa kiittää. Hamsteriserkkujen aika vilahti sukkelaan luonnon antimien parissa. Ruokapöydässä nautiskelimme myös talon miehen kotiin tuomista hirven- ja peuranlihoista.Vatsa pinkeänä kohti omaa kotia...

... ja sen aarteita. Kohta taas nokka kohti metsää. Olisiko nyt puolukoiden vuoro?

Oikein mukavaa viikon vaihtumista.

Tois puol jokkee, vai kummalla

Käytiin silittelemässä Onnenhevosen pattipolvea. Turussa. Kävelykadulla.

Käytiin Aurajoen rannalla ihailemassa laivoja.

Ja sitten Luostarimäen käsityöläismuseoon. Yli 200 vuotta, Turun palosta 1827 pelastunutta elettyä historiaa. Purku-uhan allakin ollut alue onneksi säästettiin ja avattiin museona 1940.

Vuosittain museoalueella voi elokuun  loppupuolella tutustua vanhoihin käsityöammatteihin. Suutarimestari(tar) niin kuin isäni isä, Vanha Tiainen. Juttelimme melkoisen tovin nuoren taitajan kanssa.

Kuvien lataaminen on nyt niin hidasta, että jatkan seuraavalla kerralla. Puolukat nimittäin punastelevat tuolla metsässä, ja huomiseksi on luvattu sadetta.

Kiitän lopuksi Maire-serkkua ja miestään oikein mukavasta seurasta, maukkaasta ruoasta ja kassillisesta kaikesta herkusta kotiinkin tuotavaksi.

Lampaankääpä

Lampaankääpä, albatrellus ovinus - päältä. Kavereina pieniä keltahelttavahakkaita.

Lampaankääpä alta. Eikä toukan toukkaa...

Lampaankääpä kuivattuna. Tälle sienelle paras säilöntätapa. Kuivattuna valkoinen väri muuttuu kellertäväksi, mistä sen erottaa matkijastaan, typäskääpästä (ei myrkyllinen), joka puolestaan kuivaessa muuttuu punertavaksi.

Lampaankääpää voi paistaa tuoreena pannulla, ilman liotusta tai ryöppäämistä. Tillinmakuisessa liemessä keitetty sieni maistuu ravun lihalle ja anjovisliemessä keittäämällä saa 'lampaankääpätryffeliä'. Mistäkö tiedän? Luen kirjasta. Aion kokeilla sitten joskus, kun en ole niin sienillä kyllästetty, kun nyt alan olla.

Hamsteri kaipaa virkistystä, joten huomenna junaan ja kohti Turkua. Maire-serkku ja miehensä odottelevat... Jaksaa sitten taas keskittyä puolukoihin ja suppilovahveroihin.

Ps. Olen ollut viime aikoina aika laiska blogistaniassa. Mutta kunhan syksy saa, ja Finnair lennättää tämän muuttolinnun marja- ja sienikapsäkkien kanssa saapasmaahan, sitä kaipaa taas varmaan kummasti blogikyläilemista...