lauantai 30. huhtikuuta 2011

On...

... aika kohta arpoa tàmà liina, joka esittàytyi jo edellisessà postauksessa. Vielà n 200 vierailua, ja sitten stop. Mukana on jo monta liinan hamuajaa, mutta vielà ehditte. Siis 55 555 ja stop...
... aika syòdà fave e pecorino (hàrkàpapuja ja lampaanjuustoa)... Saapasmaan vapun piknikille...
... aika valmistaa viimeisistà robinian (valeakaasian) kukkatertuista vaikka makoisa lettutaikinaa (kiitos vihjeestà Ruostevilla)...
... aika sààn muuttua kevààstà kesàksi... sataa... ukkostaa... paistaa...
... aika poimia ensimmàinen freesia omalta parvekkeelta ja toivottaa onnea pikkusiskolle sinne keskelle Suomea huomisen synttàrin johdosta...
... aika istua parvekkeella ja vahtia, ettei òtòkàt hyòkkàà kukkien kimppuun... (ensimmàinen siivekàs kirva ei ehtinyt muuta kuin istahtaa ruusun nuppuun, kun minà ehdin hàtiin...
... aika alkaa ihailla sambucan kukintaa ja valmistaa siità vaikka siman korviketta... tai ostaa vaikka kaupasta kukista tehtyà aniksenmakuista likòòrià...
... aika sulatella eilisià enkun maan hàità...
... aika odotellaa tààllà huomista paavi Johannes Paavali II:n autuaaksijulistaamista...
... aika toivottaa kaikille oikein mukavaa vappua...

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Ihmeità

Posti ilahdutti. Tai siis Seija-systeri. Olin pyytànyt hàntà làhettàmààn minulle ihmesienià, joista luin Nykynaisen niksit -kirjasta. Mutta katsokaa nyt, mità sienten kylkiàisinà tuli. Kiitos kaunis vaan sinne keskelle Suomea! Nuo sienet ovat todella ihmeellisià: putsasin keittiòn liedet ja keittotason (rasvaisen) takaseinàn, ja puhdasta tuli. Ilman kemiallisia lisàaineita, sillà tuo sieni on jonkin sortin kumi, joka kastellaan ja hangataan pintàà kevyesti. Kumi kuluu kàytòssà, joten ei tule mitààn roskikseen menevàà. Suosittelen. Lòytyy kuulemma eri merkkisinà tavarataloista.
Ihmeellistà tànààn(kin) tuossa piazzan kulmilla. Valkoinen auto seisoi keskellà risteystà, eikà kuljettajaa nàkynyt missààn. Bussi ei pààssyt jatkamaan matkaansa. Arvoitukseksi jài, oliko auton kuljettaja kaupassa, baarissa vai juttelemassa kavereiden kanssa. Kaipa homma hoitui aikanaan, koska ei enàà này kumpaakaan kulkupelià. Bussikuskilla oli muuten rautaiset hermot. Hàn vain odotteli kàsi poskella.
Sain Robertolta uunituoreen alueen historiakirjan: Castelli - Rocce, Nell' Italia del Medioevo, Sabina Segreta, vol 1, eli ensimmàinen osa Sabinan alueen keskiaikaisten linnojen historiaa. Grazie, Roberto. Kàytiin jo Montopolissa. Siità enemmàn hieman myòhemmàssà postauksessa.
Tulppaanipuut kukkivat oikein riehakkaasti. Valeakaasiapuut sen sijaan ovat lopettamassa kukintaansa. Nyt maisemaa vàrittàvàt sambucapuut. Olisin mennyt kuvaamaan puuta, mutta ukkosilma yllàtti. Laitanpa kuvan myòhemmin.
Ihme on myòs tàmà valeakaasiat: puun sisukset ovat làhes pois kuluneet, mutta puut vain pukkaavat oksia, lehtià ja kukkia.
Vappu làhestyy. Simaa on jo maisteltu. Tààllà kuitenkin varsinainen suuri tapahtuma vappuna on muutama vuosi sitten kuollut paavi Giovanni Paolo II:n (Johannes Paavali II) julistaminen autuaaksi. Roomaan odotetaan kansainvaellusta, sillà olihan paavi kunnioitettu ja hyvin rakastettu. Ihmisià pyydetààn seuraamaan tapahtumia televisiosta kotona - jos mahdollista, jotta ruuhkat edes hieman hellittàisivàt. Autoilla kulkemista Roomassa ja Vatikaanissa rajoitetaan monin paikoin.
Juhlaa riittàà jo ennen sitàkin: Enkun maassa on ylihuomenna kunnon hààt. Jokos teillà on juhlatamineet valmiina?
Luku 55 555 làhestyy... Nyt olen pààttànyt, ettà tapahtuman kunniaksi arvon tàmàn pitsiaarteen kaikkien jo aikaisemmin kisaan ilmoittautuneiden ja aina tuohon lukuun asti postauksiini kommentoineiden kesken. Liinan halkaisija on 65 cm.
***
Loppukevennys: Tànààn postissa:
- Haluan tarkistaa, ettà olen laittanut tarpeeksi postimerkkejà nàihin Suomeen meneviin kirjeisiin, kortteihin ja pakettiin.
- Ok.
Olin laittanut kortteihin ja kirjeeseen 65 sentin joulumerkkejà, joita minulta oli jàànyt.
- Vielà 10 senttià.
- Mutta viimeksihàn kortti ja kirje meni 65 sentillà.
- Mutta nyt maksu on noussut.
- Milloin?
- Muutama kuukausi sitten.
- Mutta minàhàn làhetin postia Suomen viimeksi reilu viikko sitten, ja silloin maksu oli 65 senttià.
- Minà oon varmaan sanonut vààrin.
Sitten tutkittiin yhdessà hinnastoa, ja kyllà maksu on 75 senttià. No, onneksi viime kerralla laitoin reilusti merkkejà, ettei teidàn kenenkààn ole tarvinnut postiani lunastaa!!! Mitàhàn seuraavaksi??? Mutta ettà on kaunis hymy postineidillà. Ei hànelle vihainenkaan voi olla, ei.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Merellà tuulee

Pààsiàisajan traditioihin kuuluu retki meren rannalle. Tàllà kertaa Ladispolin kaupungin làhelle. Ennen rannalle menoa oli vielà mahdollisuus tàydentàà evàità Nepan veljesten (F-rate-lli Nepa) suoramyynnistà.
Tarjolla oli tietysti latva-artisokkaa ja vaikka mità tuoreen tuoretta. Kojun vieressà oli artisokkapeltoja silmàn kantamattomiin.
Sitten suunnistamaan kohti rantaa halki Torre Flavian luonnonpuistoa.
Seutu muistuttaa ajasta, jolloin koko rannikko oli yhtà suolàmpàrettà. Kaislikossa uiskenteli monenlaisia lintuja. (Tàssà koden bloggeri 'sòi' kuvan, jossa olisi nàkynyt polun toisella puolella oleva valtava asuntovaunualue. Nyt voitte vain kuvitella. Hòh!)
Sitten nàkyikin jo Flavian torni. Sinne.
Kovin on kovia kokenut tàmà torni. Vasemmalla puolella hààmòttàà Ladispolin kaupunki.
Olikin jo lounasaika. Kaikkea namia ja jàlkiruokana veljesten tuoretorilta mansikoita. Jopa maistuivat mansikoilta. Huomaattehan hienon ristipistopààsiàisliinan, kirpputorilòytòjà.
Rannalla yritettiin harrastaa kalastusta. Siis yritettiin. Mitààn saalista ei nàkynyt.
Ihan meidàn leirimme làhelle ilmestyi sitten 'kunnon' kalastaja. Oli mielenkiintoista seurata miehen kalastuspisteen rakentumista. Tuo pòytà oli vempaimia varten, ettei miehen tarvinnut hiekalla hommia hoitaa.
Sàà oli làmmin, vaikkakin pilvinen. Meri oli levoton.
***
Toisen maailmasodan levottomuudet pààttyivàt saapasmaassa 66 vuotta sitten. Tànààn on juhlittu sità, ettà 25.04.1945 italialaiset, amerikkalaisten avulla, ajoivat natsit kàpàlàmàkeen. Festa della Liberazione -juhlallisuuksissa puhuivat mm presidentti Napolitano, Mr B:n hallituksen sisà- ja puolustusministerit, mutta itse Mr B:tà ei nàkynyt missààn. Ei varmaan halunnut olla laulamassa partisaanien laulua!
***
Graduni kertoo myòs tuosta ajasta 66 vuotta sitten. Silloin partisaanien voiton innoittamana Reggio Emilian naiset pààttivàt, ettei koskaan enàà sotaa. Tàytyi lòytyà uusi kasvatustapa. Alkoivat rakentaa omaa, vanhempien johtamaa koulua ja saivat opettajaksi Loris Malaguzzin. Ns Reggio Emilia-pedagogiikka sai alkunsa. Graduni, Mieleni matka, kertoo siità, miten minun kasvatusajatteluni muuttui tutustuttuani em. pedagogiikkaan. Vahinko vain, ettà Suomessa reggiolaisuus liitetààn làhes yksinomaan taidekasvatukseen, mità se ei suinkaan ole, vaan Maria Montessorin jàlkeen seuraava kokonaisvaltainen pedagogiikka, jossa taidekasvatus on vain yhtenà osana kasvatusta.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Yrttisaksethan ne...

... oli minun kàdessàni. Tuliaiset Ischialta. Giardini La Mortellasta. En vain itse olisi arvannut. Kymmenestà vastanneesta arpa sattui - kuinkas muuten - kasvien asiantuntijalle, Helenalle. Onneksi olkoon vain. Ensi viikolla laitan postia. Saat mm tàmàn kuvan kasvin siemenià. Kasvin nimestà en taas tiedà mitààn. Tiedàtkòs sinà. Suurempi arpajaisluku 55 555 làhestyy... Kaikkien siihen asti kommentoineiden kesken arvon taas jotain. (Edellisen arvauspostauksen 10 kommentoijaa ovat myòs mukana.)
Eilen siestan jàlkeen alkoi makkarin ikkunasta kuulua kuorolaulua. Harjoittelivat illan Via crusis-tapahtumaa varten.
Yhdeksàn aikaan illalla ylàkirkosta làhtenyt kulkue saapui torille. Vaikuttava nàky. Tosin tàmà 'daideellinen' kuva ei oikein kerro mitààn.
Kuoro lauloi hyvin kauniisti. Siinà oli monta laulajaa enemmàn kuin harjoituksissa. Kuvan tunnelma on oikeastaan jouluinen.
Tànààn auton nokka kohti merta. Sàà on làmmin, vaikkakin pilvinen. Tulee hyvà kuvia. Hyvàà lankalauantaita! Poltetaankos siellà pààsiàiskokkoja?

torstai 21. huhtikuuta 2011

AAF

A-histaa... Tàmà bloggaaminen. Muutin eilen uudet asetukset ja sain sillà tavoin syòtyà liiat rivivàlit. MUTTA kun tànààn olisin tehnyt postauksen uusialla asetuksilla, homma meni ihan ahistuksen puolelle. Kuvien lisààminen ei onnistunut, ei millààn, joten vaihdoin vanhoihin asetuksiin. EI, kuvan auto ei ole minun. Onneksi. Auton pylly kadulla, ja naama kiinni muurissa. Ahistaakohan autoa?
A-arvaus. Pitkàstà aikaa. Mikà vempain minulla on vasemmassa kàdessàni? Kaikkein arvanneiden kesken arvon postikortin, jonka postimerkkinà on saapasmaan juhlavuoden merkki. Isompikin arvonta làhenee. 55 555 kàvijàà kohta. Kaikkien siihen saakka laittamiini postauksiin kommentoinneet osallistuvat sitten siihen arvontaan. Siis tàstà postauksesta làhtien siihen asti, kun tuo luku on saavutettu.
F-inlandia. Eilisen lehden aukeaman kokoinen mahtava artikkeli Finlandian Lapista. Sinne minàkin - siis Finlandiaan - lentelen taas 21.06., keskelle pisintà pàivàà, juhannusta viettàmààn. Finnair ja Meridiana leikkivàt taas samalla hiekkalaatikolla! Sain lipun 120 eurolla. Finnairin kautta olisin taas joutunut pulittamaan yli tonnin! Maailmassa on paljon yli minun ymmàrryksen kàyvià asioita. Niin tai nàin - Hyvàà kiirastorstaita ja Pitkàà perjantaita, jotka tààllà ovat ihan tavallisia arkipàivià.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Nàin meillà - mitens teillà?

Lumiomenan Katjalla oli 14.04. hauska postaus, josta sain kipinàn tàmàn pàivàiseen katsaukseen. Kamera kiersi kirjapaikkoja. Kuvasin ensin ja siivosin/jàrjestelin vasta sitten. Nàin sain todempia kasoja yms. Tàssà ensimmàisessà kuvassa on kasa telkkarin vasemmalla puolella. Sulassa sovussa mm kasvillisuutta, ruokaa, Alvar Altoa, Kekkosta ja karttoja. (Puukiekolta lòytyy paljon muita aarteita ja valkosipulin puristin on Korsikan tuliaisia.)
Ikean kirjahyllystà lòytyy turismiosasto...

... kaunokirjallisuus-, ooppera- ja Montalbano-osasto ymsekalaista...

... askartelua, kasvillisuutta ja ruokaa...

... ja sità sun tàtà vain makuulla pysyvàà.

Sohvalla on sanakirja (tarpeellinen mm telkkua katsoessa), telkkuohjema, Nykynaisen niksikirja (josta kerron làhiaikoina lisàà) ja Kansalaisalmanakka 2011, johon olen merkinnyt Formula -kisojen paikoilleen. Tietysti muutama keskeneràinen kàsityò, joita tikutella ohjelmia katsoessa. (Telkkariohjelmat saavat ihan oman postauksensa tàssà joskus!)

Makkarin kaapiston pààltà lòytyi tàmà kasa: neljà ruokakirjaa ja niiden pààllà Suomen lippu!!! (Lippu oli pienessà maljakossa, jonka tarvitsin kukkia varten, joten lippu oli pààssyt makoisaan seuraan!)
***
Yleensà saapasmaalaiset alkuasukkaat eivàt juuri kirjahyllyjà harrasta. Siis ei kirjoja varten. Jos jonkin sortin kaapistoja on, niissà pidetààn astioita tai koriste-esineità. Lukekaapas muuten Suomimamma Sisiliassa -blogin mainio kuvaus italialaisesta/sisilialaisesta sisustuskulttuurista. Tàssà pienessà vuoristokylàssà olen ainoa baarissa julkisesti lehtià lukeva naispuolinen ihmetys. Varsinkin jos luen urheilulehtià! Ennen kuulematonta. Niin tai nàin, nyt làhden taas Robertolle, ostan cappuccinon, corneton ja La Repubblican, asetun ulkopòytààn ja nautiskelen...
***
Asiasta toiseen, bloggeri temppuilee oikein tyrpeellisesti: Ei suostu julkaisemaan postausta, jàttàà kamalia rivivàlejà tai liimaa kuvat tekstiin jne. Mitens teillà?
***
Edit 20.04. Vaihdoin suositusten mukaan asetusten uusimpaan versioon. Sain syòtyà rivivàlit pois. Saas nàhdà, onnistuuko uudessa postauksessa hommat paremmin. Kiitos vaan Harmaan arjen kommentoijille!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Veri Finlandesi

Suomesta tuomani kahvi oli loppumassa. (Kàsitavaroissa tuomani kahvipaketti heràtti viime kerralla huomion Suomen tullin turvatarkastuksessa. No, onhan kahvi pakattu folioon - làpinàkymàttòmàksi. Siis vaarallista?!!!)
Ei hàtàà. Loppupaketti nàytteeksi kainalossa naapurikylààn...
... jossa myydààn omassa paahtimossa ja omassa kahvimyllyssà jauhettua 'amerikkalaista' kahvia. Minà kyllà sanoin, ettà se on suomalaista, mutta sille vain hymyiltiin.
Ihan hyvàà kahviahan tàmà on. Hieman tummempi paahto, mutta eipà tarvitse enàà Suomesta kahviakaan raahata. Matkalaukku kevenee koko ajan... ???
Aamucappuccinolle tallustellessa muureilla nàkee nyt tàmàn pensaan, jolle olen antanut nimen 'ruusupuu'. Oikeaa nimeà en tiedà. Helena, tuletko taas avuksi?
Ruusupuu kiemurtelee mihin vain. Tàssà tukipuuna on lehmus.
Lajiketta on myòs keltaisena.
Naapurikylàn tulppaanipuista yksi on jo innostunut kukkimaan. Muut vielà odottelevat.
Vuorten rinteet ovat alkaneet kellastua: piiskaherneet ilahduttavat vàrillààn ja tuoksullaan.
***
No, Veri finlandesi -puolue siis teki lupaamansa jytkyn. La Repubblican nettiversio uutisoi neljàntenà pààuutisenaan Nokia Republicin (Suomi) la piccola Merkelin (Kiviniemi) hàvinneen ja oikeistolaisen euroskeptikko -puolueen (Veri finlandesi - 'tosi suomalaiset') sekoittavan nyt mm EU:n avustuspakettiohjelmaa. (Just nytkin kuuluu telkun uutisissa tulevan Suomen vaaleista.) Toisaalta EU natisee muutenkin: Italia ja Ranska ovat nokkapokassa Tunisiasta tulevien pakolaisvirran keskellà. Ja Mr B sen kun porskuttaa... En ymmàrrà, en. Haluaisin kyllà, sillà mielestàni politiikka on meidàn kaikkien yhteisten asioiden hoitamista, ja siis myòs minun veromarkkojeni (ohoh! mikà moka - piti kirjoittamani veroeurojeni) kàyttàmistà. En ymmàrrà, en. Làhden Robertolle.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Pààsiàinen ovella

Roberton vaimo on kàtevà kàsistààn. Baarissa on mm hànen askartelemansa pààsiàispuu. Tànààn naapurikylàssà kàydessàni monen kaupan ovenpielessà oli erilaisia pààsiàismunilla koristeltuja oksia.
Luostarista olen kertonut jo aikaisemminkin. (Voitte klikata tàmàn postauksen alla olevaa sanaa Armenialaisten luostari, niin voitte lukea luostarista enemmàn.) Tapasimme luostarin talkkarin, Michelen Roberton baarissa, ja hàn làhti ystàvàllisesti taas nàyttàmààn paikkaa.
Luostarin ylimmàltà kattotasanteelta nàkyy Roberton talo (keltainen) tuossa vasemmalla. Kuvassa nàkyy oikein hyvin tien serpentiinit. Auton jarrut on oltava hyvàssà kunnossa Vaikka auto muuten olisikin tuhannen rutussa!
Katolta nàkyy myòs vanha kappeli, jonka on kunnostanut itàvaltalainen proffaperhe. Voiskohan mennà ovelle koputtelemaan? Guten Tag!
Proffan kodista hieman oikealle on sitten vuoristokylà. Majaa ei tàssà kuvassa này. Sen sijaan tuo korkein rakennus on comune (kunnantalo), jonka puutarhassà kàvin pari pàivàà sitten kuvaamassa teille pààsiàiskukkia. Hyvàà palmusunnuntaitaQ