Ruokaa rakkaudella

Ruokaa rakkaudella - Toskanassa. Siis Siken ohjelma telkkarissa. Mutta vaikka kuinka yritin tykätä, ei onnistunut. Toskaanaa näytettiin talon pihapiirin verran ja saapasmaalaista ruokakulttuuria edusti melkeinpä vain rosmariinipuska. Kun Sikke sanoi lorauttavansa mausteeksi vähän siirappia, minä  ällistyin. Siirappia saapasmaassa! Onneksi huomasin tölkin kyljen tekstin Dansukker! Eihän saapasmaassa siirappia tunneta. Tai ainakaan vuoristomajan maisemissa. Itsekin vien siirapin joulupipareita varten Suomesta. Eikä ohjelman ruoka kyllä saisi Toskanan mammoja ihastelemaan. Ei sitten millään. Eikähän ohjelmassa näkynyt yhtä ainutta saapasmaalaista! Mahdoton asetelma Italiassa. Sorry, Sikke! Vaikka sinä mukavaa seurattavaa oletkin.

Kuva ei ole telkun ohjelmasta, vaan omasta keittiöstäni, Täältä pakkasen keskeltä. Oliiviöljy-voiseoksessa muhii makeaa sipulia ja yksi valkosipulin kynsi. Mausteeksi suolaa, mustapippuria ja loraus proseccoa. Kansi päälle. Odotellaan ja katsellaan samalla auringon laskua tuonne lumimaailman laidalle.

Sipulien ollessa vielä minuuttia vaille liian lötköjä, valkosipulin kynsi pois. Pannu kuumaksi ja maksapihvit pannulle reiluksi minuutiksi/puoli. Suolaa ja pippuria ja Fegato alla veneziana, puolukkahyytelön saattelemana. Buon appetito. Ei, Veneziassa  ei käytetä maksan kaverina puolukoita, mutta ottaahan Sikkekin vapauksia, miksen sitten minä. Ja sitä paitsi maksa rakastaa puolukoita. On puolukoilla muitakin kavereita. Täksi päiväksi on kaali-jauhelihalaatikkoa. Vesi valuu jo suupielistä!

***
Olen jäänyt kahden telkkarisarjan lumoihin. Matka Niilillä ikävä kyllä loppui jo, mutta Silkkitietä pääsen vielä kulkemaan muutaman ohjelman verran. Joanna Lumley ja Ville Haapasalo osaavat asiansa kertojina. Ihan kuin olisi mukana. Omassa kiikkustuolissaan.

Päivä on pidentynyt kohta kaksi tuntia ja sen kyllä huomaa. Sitä alkaa tämäkin karhu kömpiä pikku hiljaa talviteloiltaan ja karistella talviunet hartioiltaan. Mitähän sitä alkaisi tehdä???

Käykääpä muuten ihailemassa Koillismaan maisemia. Ihan noin kapoisia ja kauniita tykkykuusia ei keskeltä Suomea löydy.

Höh!

Keuruun revontulet eilen illalla. Eivät pohjoisen taivaalla, vaan vastarannalla olevat katuvalojen tulet käsien täristessä kipakassa pakkasessa. Varsinaisesti yritin kuvata revontulten puutteessa kuun sirppiä, mutta niitäkin onnistuin saamaan kolme samaan kuvaan. Taitavaa, vai mitä!

Sukkia ja härpäkkeitä (kämmenselän lämmittimiä) on nyt syntynyt tiiviiseen tahtiin, sillä kädet eivät voi rauhassa seurata Suomen tämän hetken jännitysnäytelmää. Siis presidentin puolison valintaa!!!

Pitää varmaan hieman jäähdytellä. Tämä jäätävän kaunis koriste löytyi eilen kirjastoreissulla jostain puutarha-alan lehdestä. Ajattelin kokeilla, nyt kun pakkanen vain kiristyy. On myös aika ottaa parveke hyötykäyttöön ja sulattaa varsinainen pakastin. Toivottavasti Keuruun hiihdot kuitenkin pystytään järjestämään, vaikken itse kisoihin aiokaan mennä.

Aurora borealis

Tämä kuva Tarhialta pohjoiseen on ollut blogissani jo ennenkin, mutta tänään aion illan tullen tassutella jäälle tuijottamaan kohti pohjoista. Aurinko myrskyää ja tuo taivaalle upeat revontulet. Tässä teille ammattilaisen ottamat tulet.
www.youtube.com/visitfinland
Että voi olla kaunista!
All my English speaking friends: In this youtube you can see those wonderful aurora borealis (revontulet, the fox's lights) that we can see in these days  in northern Finland. And hopefully some of them also here in Keuruu. This evening I am going to walk on the ice to look towards the northern skys.

Ruusuja Pekka Haavistolle

Ruusuista kauneimmat, juhannusruusut, Pekka Haavistolle! Kyllä sai eilen illalla jännittää. Ja nyt jännitys sen kuin vain jatkuu. Voittaako kovat arvot, raha ja jatkuva puhuminen pörsseistä ja taloudesta vai voittaako pehmeämmät ja inhimillisemmät arvot? Molemmat ehdokkaat osaavat asiansa ja ovat fiksuja ihmisiä. Jatkuu...

***
Samoin jatkuu vaikeudet blogistaniassa. En itsekään pääse kommentoimaan kaikkiin haluamiini blogeihin. Olisin niin mielelläni kommentoinut Suomimammaa Sisiliassa, sillä hän kirjoittaa hyvin saaren ihmeellisyyksistä suomalaisin silmin. Voisin hänen listaansa lisätä vielä muutaman jutun: Koska saapasmaalaiset pelkäävät kaikkia pahoja tauteja, on heidän lääkekaappinsa oikea pienoisapteekki, josta löytyy troppia vaivaan kuin vaivaan. Todelliseen ja kuviteltuun. Saapasmaalaiset eivät myöskään kävele suurin surminkaan, jos ei ole pakko. Aamucappuccinollekin ajetaan niin lähelle kylän baarin ovea kuin mahdollista. Varsinkin sateella, sillä eihän ulos sateella mennä. Paitsi cappuccinolle. Ja autolla. jne jne jne Saapasmaalaiset tekisivät varmaan omat listansa asuttuaan täällä Suomessa muutamia vuosia. Heh, heh!

Sukkatehtaalta

Sukkatehtaalla sukkia syntyy. Sekä signoran langoista että omiin lankavarastoihin kertyneistä. On niin mukava istua ja katsella lumihiutaleiden leijumista. Sukkaa pukkaa sekä varpaista että varresta aloitettuna. Lasten sukat kannattanee aloittaa varresta. Pikkuiset jalathan kasvavat niin nopeaan. Sukan kasvattaminen onnistuu parhaiten purkamalla kärkikavennus ja jatkamalla tarvittavat sentit. Ei tartte koko sukkaa purkaa. Aikuisen sukka on mukavampaa tehdä varpaista. Saa istuvammat. Ainaskin minun mielestäni.

***
Kyselin edellisessä postauksesta tuosta aikapankista. Ei tullut vihjeitä. Onkohan osa syynä se, ettette ole päässeet kommentoimaan postaukseeni. Semmoista viestiä tuli Riitalta spostiin. Jos teillä muillakin on ollut samanmoisia vaikeuksia, niin viestiä spostiin, kiitos.
Aikapankki täällä Suomessa taitaa olla sukua saapasmaan tapaan vaihtaa palveluja. Vuoristomajalla on ennen muinoin ollut tapana se, että miehet (miksiköhän vain miehet) kokoontuivat jumalanpalveluksen jälkeen kirkonmäelle setvimään, keneltä voisi pyytää palveluja, kuka on kenellekin palvelun velkaa jne. Rahan tarjoaminen palveluksien tekemisestä olisi ollut loukkaus. Samoja piirteitä olen ollut huomaavinani siellä vieläkin. Mutta lukekaapas tätä kertomusta Sisialiasta. Kulttuuriset erot ovat joskus huvittavia.

***
Muutama tunti vielä, ja sitten alkaa jännitysnäytelmä!
Yllättävän paljon Pekka Haavisto on kirinnyt, mutta aikamoisia kommentteja ihan tutuiltakin on tullut. Onkohan Suomi vielä valmis todelliseen tasa-arvoon vai mennäänkö tuttuja uria?

Ajatuksia jään yli

Oikopolku jään yli eilen. Valkoista pohjoiseen. Voisi hiihdellä salmea pitkin kohti pikkusysteriä tai Riittaa.

Mutta kun jäällä on vettä. Siis jään päällä ja lumen alla on vettä. Sitä paitsi en tykkää hiihtämisestä. Sain ihan tarpeekseni, kun työssä jonain vuonna minulla oli viikossa 9 tuntia liikuntaa, eikä tunnin päätyttyä ollut aikaa käydä kunnolla suihkussa, kuivien vaatteiden vaihdossa, saatikka että olisi voinut vähän levähtää. Vaikka nyt olisi aikaa, inhotus on jäänyt päälle. Ihmismieli on sitten kummallinen.

Valkoista etelään. Jäätä pitkin pääsisi pikkuveljen luo tai jopa ihan Mänttään asti. Keskellä näkyvien maantie- ja rautatiesiltojen alla jää on vielä vaarallisen ohut. Mutta näkisittepä, kuinka moottorikelkkailijat 'lentävät' sulien kohtien yli. Rohkeuttako???

Valkoista itään, kohti kotirantaa. Eilen kuulin ohi mennen radio-ohjelman, jossa kerrottiin Jyväskylässä(kin) toimivasta AIKApankista. Ohjelman alku meni ohi korvien. Onko teillä kokemusta asiasta? Nettisivuilla en oikein päässyt asiasta jyvälle.

Valkoista kohti länttä. Vasemmalla näkyy kirjasto ja jääpolun päässä Keuruun uusi kirkko. Tuolle rannalle on kaupungin eräs innokas ja lennokas virkaMIES ehdottanut veden PÄÄLLE rakennettavia asunoja!!! Tuleekohan niihin sitten perämoottorit? Voisi lähteä halutessaan vaikka risteilemään!!! Saapasmaan lehdet lyttäävät karille ajaneen risteilyaluksen kapteenin. Jänishousu! Jänishousujen jänishousu. Kuuntelin kapteenin ja merivartioston päällikön keskustelun netistä. Kuinka tuommoinen jänishousu yleensä on kapteeniksi päässyt???  Minkähänlainen kapteeni Suomi-laivan peräsimeen valitaan. Minun suosikkini vain vahvistaa asemiaan. Tänä aamuna telkkarissa taiwanilainen 'ennustaja' ruoti neljä ehdokastamme ja valitsi 'voittajaksi' Paavo Lipposen : hyvä otsan muoto ja kirkkaat silmät. PÖÖÖÖÖ!!!! Pieleen meni se ennustus. Uskoisin.

Posteitaliane

Muistatte varmaan, kuinka vuoristomajan posti ei huolinut tätä minun koristelemaani pakettia. Mutta niin se vain nyt lennähti tänne Keuruulle. Saapasmaassa kun on posteja, jotka osaavat asiansa. Naapurikylän postineiti oli vain ihaillut postimerkkejä ja laittanut vähän lisää. Nuo isot merkit ovat muuten Italia 150-vuotta -merkkejä. Siis harvinaisuuksia. Ai mitä paketissa oli?

Lankojapa siellä. Signoralta saamistani langoista osa. Tulee monta paria sukkia suvun pikkuisille. Uusinta tulokasta odotellaan tämän ja ensi kuun vaihteessa.

***

Suomen kauppoihin on vuoden alussa ilmestynyt nämä hökötykset kassojen luo! Tupakkia varten. Ei saa näkyä enää tupakka-askeja livenä, vaan ne on oltava piilossa katseilta. Kaameita häkkyröitä. Enkä kyllä usko, että ne mitenkään vähentävät tupakan ostamista.

***
Olen surullisena seurannut saapasmaassa sattunutta laivaturmaa. Käsittämätöntä!

***
Pakkaset ovat vihdoinkin alkaneet. Ennustetaan jopa paukkuvia. Kunhan sähköt vain pysyvät, niin antaa paukkua. Eilen oli pimeää pariin otteeseen, mutta vain lyhyinä katkoina.