Sinne tànne

Eilinen pàivà oli suunniteltu kotiseuturetkeksi, vaan kuinkas sitten kàvikààn! Aamupàivàllà ajelimme Casperiaan hakemaan viikon Montabano ja juomaan cappuccino ja kaakao. Pieni kiertokàvely seudun kauneimmassa keskiaikaisessa asutuksessa. Portista sisààn ja rappuset ylòs. Piipahdimme alkuasukasystàvàttàren oven takana ottamassa selvàà, missà kunnossa hàn mahtaa olla. Kotona oli ja sisàlle vaan pusujen kanssa. Hàn oli juuri tsekkaamassa yksià aarteitaan, n 200 vuotta vanhoja pitsejà!!! Meidàt kutsuttiin heti tànà iltana illalliselle. Kiitos vaan. Tullaan mielellààn.

Sitten haettiin haitari korjaajalta. Ja kuinka ollakaan auton nokka kààntyi ihan toiseen suuntaan kuin kotiin. Eihàn autoille voi mitààn. Nehàn tekee, mità haluaa. Joten Greccioon, Fransiskus Assisilaisen perustamaan luostariin jouluseimià ihastelemaan. Taas riitti rappusia.

Sitten auto kààntyi kohti upeita vesiputouksia. Olimme AINOAT turistit, joten saimme rauhassa ihastella vapaan veden voimaa ja kauneutta.

***

Sittenpà vatsa kaipailikin jo ruokaa. Mutta matka mutkistui, kun teità oli sinne sun tànne. Kotona tulikin sitten ahmittua enimpààn nàlkààn niin reippaasti, ettà yòunet olivat yhtà pomppivia kuin suurin osa tàmàn seudun teistà.

***

Mitàhàn tànààn?

***

Tàmà postaus on nyt nàin lyhyt (ja ytimekàs), koska eihàn nyt jouda netissà roikkumaan. En edes lue teidàn toisten blogeja ennen kuin ensi viikolla. Silloin istun sitten urakalla ja luen lukemattomat postauksenne.

Mikàs se siinà?

Eilen aamulla join kaikessa rauhassa parvekkeella aamukahvia ja ihalin uusinta kukkahankintaani. Ruusujen aika on tààllà aluillaan. Toukokuussa kuvattavaa sitten lòytyy. Jos muistatte vuoden takaisia postauksia naapurikylàn ruusutarhasta, tàmà pieni yksilò kalpenee kaiken runsauden edessà. MUTTA tàmà on minun ruusuni. Pikku Prinssi-màinen olo.

Sitten meinasi kahvi mennà vààrààn kurkkuun. Annan teille muutaman hetken aikaa arvailla itseksenne, mità tuossa alhaalla kadulla tapahtuu... Ennen kuvan ratkaisua vien teidàt eiliselle lounaspiknikille. Vatsa tàynnà on sitten taas helpompi ihmetellà saapasmaan ihmeità.

Kesà on kynnyksellà, ja silloin piknik-ruokana on ehdottomasti alkuasukkaiden suosikkia: risottoa. Itse kutsun sità jààkaapin tyhjennysruoaksi, sillà keitettyyn riisiin voi lisàtà ihan mità vain kaapista lòytyy. Tàllà kertaa riisien sekaan lòytyi (kahdesta jààkaapista) juustoa, tomaatteja, oliiveja ja latva-artisokkaa. Kasan pààsse majoneesia ja polun varrelta lòytyneità metsàmansikan ja voikukan lehtià. Viimeinen kylmàsavulohi kananmunien kera. Kahvia/teetà, pullaa ja suklaata. Johan vatsa tykkàsi. Toinen pòtkàhti pitkàlleen ja toinen otti haitarin syliinsà.

Kelpasi siinà ihailla maisemia, noin 500-600 metrin korkeudessa keskellà ei-mitààn. Haitarin ààneen sekoittui alhaalta kuuluva puron solina.

Vàlillà vàhàn tutkin alueen kasvillisuutta. Nàità vuokkoja on vuoren rinteet valko-sini-keltaisenaan. Lisàksi tàydensin ruokavarastoa poimimalla parahultasia nokkosia keittoon tai lettutaikinaan. ***

Jokos olette valmiina pàivàn arvoitukseen sarjakuvamuodossa?

Kuva 1. Kahvikupin takaa huomasin alakerran kenttàvaraston ovella mielenkiintoista puuhastelua. Kolmirattaisen autoliinin kyytiin kasattiin ensi kaksi isoa pòytàà ja sitten noita penkkejà neljà.

Kuva 2. Tàssà kurvissa yksi penkeistà putosi, joten pienià korjauspuuhia...

Kuva 3.

... auto kààntyi kuin kààntyikin haluttuun suuntaan, ilman ettà parkissa olleita autoja kolhittiin, ja niin matka pààsi alkamaan. Jonnekin. Apumies kiipesi kyytiin.

Kuva 4. On sitten tuo postaukseni alussa ollut kuva.

Kuva 5. Tuolla vastapàisen talon edessà sità jo mennààn. Siihen auto pysàhtyi, ja ajattelin, ettà ahas, tuolla ne juhlat pidetààn, ja ettà onneksi ei pitempàà matkaa taivallettu. Mutta kattia kanssa. Apumies nousi vain kyydistà ja...

Kuva 6.

... kiipesi auton takaosaan PITAMAAN KIINNI lastista. Jos suurennatte kuvan, niin huomaatte homman kiikkeryyden. Ja just tuo tie on se sortunutta tietà korvaava 'pààtie', jota minunkin on ajettava, jos haluan mennà esim Casperiaan. Ja tuo tie on niin kapea, ettà paikoin on pakko peruutella, jos on vastaantulijoita. Toivottavasti kylàjuhlat tms tànààn saavat nuo pòydàt ja penkit tàyteen juhlivia kylàlàisià!

Minà keitin toisenkin mukin kahvia. Tàllà menolla minulta kohta suomalainen kahvi on loppu. Mikà ilmeisesti on todennàkòistà, koska saapasmaan tàmmòinen pienikin kylà tarjoa paljon ihmettelyn aihetta. Mukavaa sunnuntaita. Minà alan nysvàilemààn (siivoamaan), sillà huomenna menen kentàlle vastaan mieluisaa vierasta, joka ensimmàistà kertaa elàmàssààn tulee tànne ihmeitten keskelle.

Ei ole yksitoikkoista

Eilen aamulla heràilin keittelemààn aamukahvit. (Huom suomalainenen kahvipannu enteilee suomalaista kahvia!) Nuuskin siinà samalla toissapàivàn lenkillà lòytàmiàni villiintyneità freesioita, jonkin sipulikasvin kukkia ja kohta puhkeavia iiriksen kukkia. Jàlkimmàisià on nyt kukassa sinisinà ja valkoisina kaikki tienpenkat tàynnà! Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Mikà rauha. Pàivàllà làhtisin shoppailemaan. Siis Ikeaan, minun shoppailupaikkani. Raukean onnellinen olo.

Avasin parvekkeen ovet ja loin silmàyksen mm parkkipaikalle. Viimeinenkin unenripe kaikkosi hetkessà. Kaunottareni oli motissa kahden muun auton kanssa. Valkoinen pakettiauto oli pysàkòity làhes autoihimme kiinni. Onneksi aikaa vielà oli muutama tunti ennen sovittua kohtaamista asemalla.

1. Join kahvit ja odotin tunnin, pari.

2. Pakettiauto pysyi paikoillaan.

3. Làhdin tutkimaan asiaa ja ottamaan muutaman valokuvan. Auton ikkunassa oli pari lappua, joissa luki, ettà auto on rikki! Jahas. Puh numeroa ei nàkynyt, eikà muutakaan viestià, kuinka kauan auto aikoi olla rikki.

4. Kiipesin kunnantalolle ja kerroin sihteerille tilanteen ja nàytin kuvat.

5. Kylàpoliisi on lomalla, joten ainoa osoite on carabinieri. Pyysi vielà kyselemààn kylàn tietotoimistosta (siis piazzan baarista), tiesivàtkò he jotain autosta.

6. Baarissa tiedettiin, ettà auton omistaja asuu samalla piazzalla, ja ettà hànen ainoa autonavaimensa oli mennyt aamulla rikki. Siis auto olisi jumissa - toistaiseksi. Korjaaja oli tulossa - kait. Autonomistajaa ei nàkynyt.

7. Elenan kanssa olin jo keskustellut asiasta, mutta soitin uudelleen ja kerroin tilanteen. Sovimme, ettà hàn tulisi hakemaan minut sitten myòhemmin sille shoppailukeikalle. Eihàn tàmmòisessà tilanteessa carabinieria voi paikalle kutsua. Minkàs sille voi, jos ainoa avin menee rikki? Voishan se sattua vaikka minulle. Mutta en minà kyllà tuolla lailla parkkeeraisi!!!

8. Laitoin lounaan ja vein roskat ulos. Huomasin pakettiauton sisàllà liikettà. Omistajahan siellà istui. Pahoitteli kovasti tilanne. Sanoi odottaneensa korjaajaa koko pàivàn.

9. Annoin hànelle autoni avaimet ja hàn kitkutteli Kaunottaren autojen vàlistà naapuriautoja hipoen vapaille vesille. Minà en siità operaatiosta olisi koskaan selvinnyt. MUTTA nyt minulla oli ajopeli kàytòssà, hànellà ei. Ihan sààlitti.

10. Siispà...

... shoppailemaan. IKEA on minun mieleinen paikka, niin pohjoismainen. Ei minulla suuria hankintoja ollut, mutta uutta oli se, ettà kangas punnitaan itse ja mààrà ilmestyy hintalapulle METREINA hinnan kanssa! Siis kilo ja metri ovat menneet jotenkin naimisiin. Se on sità ylempàà matematiikkaa. Kait. Ymmàrràttekò te?

Ostin melkein kilon tàtà kangasta, jota kauan olen ihaillut. Tuo pikkuinen lintu on niin minun oloinen. Tykkààn kovasti. Taas minulta kysyttiin, ettà mità aion tuolla kangasKILOLLA tehdà. Mistàs minà sen tietàisin - vielà? Aina pitàà varastossa olla kankaita, lankoja, pitsiliinoja, pulloja jne...

On perjantai, hamsterin pitsiliinamarkkinat.

Jos vain tuo kuorma-auto làhtisi tuosta pois. Muuten Kaunotar (tuo sininen auto kuormurin vieressà) ei pààse matkaan. Pààse vain kààntymààn, mutta ei sitten eteenpàin, ennen kuin nuo kunnan miehet saa haluamiaan tavaroita tuolta kentàn varstosta. Hohhoijaa!!! Keittàiskòhàn kahvit?

TIM-tiistai

Eilinen aamu alkoi piazzan 'purkamisàànilla'. Pààsiàisviikon rauhan jàlkeen melu on melkoinen. Piazzan keskustan vanhat kivet kauhotaan irti ja viedààn pois. Jonnekin... Sopivaa kuntojumppaa, mutta ei selkàvikaisille.

Itsekin olin kuntoliikunnan tarpeessa, joten kamera kàteen ja pienelle kotiseuturetkelle. Alkaa pààkadun, Via Roman, vuosia sitten tapahtunut maansortuma olla kunnossa. Jospas nyt reunus kestàisi...

Sen sijaan tàmà pààtien sortuma sen kun vain pahenee. Linja-autoliikenne on nyt ollut tàllà seudulla stop useita viikkoja. Voihan olla, ettei kunnan rahoja riità joka hommaan. Piazzan korjaus ja Via Roman remontti ovat varmaan maksaneet jo nyt maltaita. Toisaalta enhàn minà oikeastaan tiedà, kenen rahoista mikin homma menee. EU:n varmaan.

Otin paljon myòs luontokuvia. Tàmà alaston puu alkaa pukata lehtià ja hedelmàtkin on jo nàkyvissà. Viikunahan siinà heràilee.

Laakeripuu sen sijaan pudottaa kohta mustat, oliivinnàkòiset hedelmànsà (edellisen postauksen viimeisen kuvan vasemman puoleisen ruoansulatuslikòòrin aines). Viereinen laakeripuu oli tàydessà kukassa. Onkohan kasvi kaksikotinen? Taas tuli selville otettavaa. Lehdet ovat juuri nyt oikein hyvià likòòrin tekoon.

***

Alamàki hautausmaan kautta tiesortumalle meni ihan mukavasti, mutta ylòskiipeàminen olikin sitten se kuntoiluosuus. Kotona tàytyi riisua joka ainoa vaate ja mennà suihkuun. Oli oikein rentoutunut olo.

Istahdin làppàrin ààreen, mutta mità ihmettà: YHTEYS ON KATKAISTU!!!!

Alkoi TIM-tiistai!!! Yhtààn kuvaa en ehtinyt ottaa. Ei tullut edes mieleen, sillà asian hoitamiseen kuntoon kului kokonaista SEITSEMAN tuntia, useita litroja bensaa ja monta minuuttia eri ihmisten puhelimessa puhumiseen, joskus jopa aikas kiihkeààn sàvyyn.

1. Làppàri mukaan ja 2.4. maksamani maksukuitti kukkaroon ja Casperiaan, jossa olin ajan lataamisen tehnyt. Nuori mies oli ihmeissààn, soitti TIMille, siis puhelinyhtiòlle. Keskustelu oli osittain kiivasta ja kiihkeàà. Tuloksena se, ettà minun pitàisi soittaa TIMille. Minun? Miksi??? Nuori mies sanoi vain, ettà virhe on TIMissà, ei hànessà. Ei hàn voi enàà mitààn tehdà.

2. Soitin Elenalle ja kerroin asian. Ojensin luurin nuorelle miehelle. Taas keskustelua, josta osin ymmàrsin vain sen, ettà homma jatkuisi soittamalla TIMille.

3. Siispà kuitin kanssa Elenan luo. Ensin piti kuitenkin tankata Casperiassa, MUTTA bensa oli tankkauspaikalta loppunut!!! Tankkiauto tulee ihan pian. Pazienza, kàrsivàllisyyttà. Siispà cappuccinolle ja lehden lukuun. Vajaan tunnin kuluttua kaivattu auto tulikin ja pààsin jonosta omalla vuorollani tankkaamaan. Koska pàivà oli ollut jo 'rikas' tapahtumista, pyysin myòs tarkistamaan òljyn, ettei siltà suunnalta olisi mitààn kummallista odotettavissa. Tutto bene, signora! Huh, ettà edes se oli kunnossa.

4. Kissalassa puhelu TIMille, jossa sanottiin, ettei Casperian myyjà ole heidàn kanssaan tehnyt myyntisopimusta, joten olin maksanut vààràlle miehelle. Mistàs ihmeestà minà tietàisin, kuka saa myydà lisàaikaa ja kuka ei!!! Tàytyy mennà liittymàn minulle myyneeseen kaupaan Poggio Mirtetossa. Mutta koska oli siesta-aika, kauppa oli kiinni. Menin kotiin.

5. Klo 17.00 olin sitten kaupassa ja selitin taas ongelmani. Taas puheluja sinne ja tànne. Myòs kauppa oli sità mieltà, ettei Casperialla ollut lupaa ladata nettiaikaa. Mutta he kyllà voivat ladata uudestaan. Nostin kàdet pystyyn ja maksoin uudelleen saman maksun kuin mità Casperiaan + 5 euroa yhteyden uudelleen avaamisesta.

6. Kotimatkalla Elena soitti. Oli soittanut Casperiaan. Jo tosi vihaisena. Siellà oltiin luvattu palauttaa minulle heille maksamani maksu, joten suoraan sinne. Tai ei siis suoraan, koska tiehàn oli poikki, vaan oman kylàn kautta luikerrellen ja toisia autoja kapeilla kaduilla vàistellen.

7. Casperiassa oli asia taas muuttanut muotoaan. Syy heidàn mielestààn oli edelleen TIMissà, koska he olivat jo vuoden hoitaneet samoja asioita. NYT he luvasivat hoitaa asian niin, ettà seuraava kuukausimaksu olisi se minun heille maksamani osuus. Siis en saanut rahaa takaisin, vaan LUPAUKSEN heiltà hoitaa toukokuun osuus.

8. Kun tulin kotiin, olin taas hiestà ihan màrkà. Suihkuun ja làppàrin ààreen. Ja IHME oli tapahtunut: yhteys toimi.

Jos ette jaksaneet lukea edellistà, en ihmettele. Jos ymmàrtàsitte edes osan siità, ihmettelisin. Sillà minà en ymmàrrà vielàkààn!!! Siamo in Italia. Ollaanhan Italiassa. Nyt vain odottelemaan Casperian antamaa LUPAUSTA. Arvatkaapas, uskonko?

Ilman Elenaa olisin vielàkin suuremmin àllikàllà lyòty. On ihanaa omistaa oma tulkki silloin kun omat taidot eivàt riità.

***

Nyt on taas pàivà uus. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Pààskyset touhuaa. Peipot laulevat tuttuja kuvioita. Làhden aamucappuccinolle.

Pikku pààsiàistà

Buona Pasquetta! Hyvàà Pikku pààsiàistà, niin kuin tààllà tànààn toivotellaan. Jos silmànne làpàisisivàt tuon kuusen latvan takana olevan talon, nàkisitte sen vastakkaisella puolella minun vilkuttelevan teille.

Tànààn bloggeri on niin hidas, ettà laitan vain muutaman kuvan. Ja tàssà se nyt on: pizza di Pasqua, pààsiàispizza. Leikkasin siivun pizzan pààlle malliksi herkullisesta sisuksesta. Ihan tuli suomalainen tàytekakkupohja mieleen. Ei perinteinen ajatus pizzasta siis ollenkaan. Ajattelinkin tehdà osasta tàtà uutuutta tàytekakun pààsiàispupulle. On kovasti perso makealle.

Alkuasukkaat nauttivat tàllà seudulla pààsiàispizzan pààllà esim tàtà lonzaa, marmoroitua sianlihaa. On muuten hyvàà!

Pààsiàislounaalla oli myòs suomalaisia makuja: alkupaloina suolasienistà tehtyà salaattia, marinoituja kantarelleja, kylmàsavukalamòssòà, karjalanpiirakoita ja juomana kotikaljaa. Làmpimànà ruokana villiparsaa (naminaminami) ja latva-artisokkia. Sitten tuota pizzaa ja jàlkiruokana suomalaista uunijuustoa kahvin/teen kanssa ja suklaamunaa. Vatsa oli hyvin, HYVIN tyytyvàinen, ja pieni tujaus itsetehtyà laakerinlehtilikòòrià (oikealla) ja/tai laakerinmarjalikòòrià laittoi ruoansulatukseen vauhtia. On muuten tomakkaa tuo marjoista tehty. Puoli ruokalusikallista riitti hyvin.

***

Pààsiàisenà tààllà yleensà mennààn piknikille, mutta eilen satoi ja tànààn sataa, joten sisàoleiluksi menee tàmàkin pàivà. Ei haittaa yhtààn. Siirryn lempparimiehen, Montalbanon seuraan. Sità ennen maiskuttelen kyllà vàhàn màmmià!

Pitkàà perjantaita

Pitkàperjantai on saapasmaassa ihan tavallinen arkipàivà. Aamulla làhtiessàni naapurikylààn pitsiliinoja metsàstàmààn, oven pielessà oli tuttu kolmikko: Bingo-koira isàntànsà Romanon sekà piazzan herrasmiehen Ferruccion kanssa. Buon giorno e Buona Pasqua! Nyyh!!! Yhtààn pitsiliinaa ei kirpparilta lòytynyt. No, ostin sentààn artisokkia huomista pààsiàislounasta varten. Ja tietysti niità kieloja. Jàljellà oli enàà pari purkkia. (Kuva alempana.)

Kotimatkalla piipahdin pàivàcappuccinolle alakylàn Roberton baarissa, ihanan vaimonsa palveltavana. Hàn 'mòi' minulle oman sanansa takuulla pààsiàispizzan. (Kuva vàhàn alempana.) Tyypillinen paikallinen perinneruoka, jota syòdààn mm lonzan kera. Siispà lihakauppaan.

Macelleria-salumeria-alimentari-sapori antichi kaupan iloinen omistajapari Maria Paola ja Roberto osaavat asiansa. Heiltà saisi myòs kanin pààsiàispataan, mutta kuka sità nyt pupua hennoo syòdà. Heillà on oma 'laboratorio', jossa he valmistavat makkarat ja leikkelevàt lihat. Siis ihan làhiruokaa.

Apuna heillà on Pamela. Buona Pasqua anche a Roberto's e a Maria Paola's.

Huomaattekos muuten edellisten kuvien kultakoristeiset paperiyllàrit? Suklaisia pààsiàismuniahan ne. Kuvissa nàkyvàt ovat semmoisia keskikokoisia. Jàttikokoisia nàkyy sitten isoissa supermarketeissa.

Kotona odotti mieluisa kirje-kortti Suomesta: Satu làhetti itse ottamansa kuvakortin. Ja kuoren pààllà liehui Suomen lippu! Kiitos, Satu. Haleja ja rutistuksia!!! Roberton baarista ostamani pààsiàispizza odottelee vielà avaamattomana.

Siinà se nyt on minun pààsiàiskukkani: neljà vanaa kieloja, joista vain yksi on kukassa. Mutta tuoksu on ihan aito. Kunpahan saan juurakon kotiutumaan tànne vuoristomajalle! Kielon takana pilkistaa minun omalta pààsiàispupulta saamani suklaamuna! Taitaa pupu haluta itse osingoille.

Keltainen vàri on sitten pesiytynyt vuoristomajalle. Liinana on Fujimo Ishimoton Marimekolle vuonna 1991 suunnittelemaa Lepoa. (http://www.marimekko.fi/) Tykkààn kovasti.

Pitkàperjantai on tààllà siis tavallinen arkipàivà. Raamatun tapahtumista kertoi kuitenkin illan pààtteeksi RAI 1. Itse paavi oli seuraamassa/osallistumassa Colosseumilta, Roomasta làhetettyyn Ristin saattoon. Olkoon tàmà eilen seinàlle saatu lamppu merkkinà siità, ettà valo voittaa pimeyden.

Tànà iltana aion polttaa takkaa, siis sisàkokkoa ja sillà tavalla ajaa noitia muille maisemille.

Kiirastorstaista aprillia

Suomesta rahtaamani koivunoksat ehtivàt hiirenkorville jo kaksi viikkoa sitten. Aamulla heitin jo pois. Turvaudutaan nyt sitten huomisen torin antiin. Ainaskin niità kieloja!

Kàvàisin toissapàivànà Kissalan toisessa kylàkaupassa. Eivàt ole maitotonkkia nàmà. EI!!! Jokos Suomen kylàkauppojen nurkkiin on ilmestynyt tàmmòiset nestetonkat? Ostin punaista Nero d'tavolaa ja valkoista Falanghinaa. Minusta jopa pehmeàmmàn makuisia kuin pullotetut. Eikà hinta pààtà huimaa. Maitolitrakin on kalliimpaa (1,59 euroa litra).

Samalla reissulla kàvin lamppujen tehtaanmyymàlàssà. Nyt tàmà ihanuus odottaa porankàyttàjàà. Olisin halunnut nàità useampia, mutta jàljellà oli vain tàmà yksilò. Sain sen sitten hintaan 15 euroa. Ostin sitten vielà pari lamppua ilman tuota rautakiekuraa.

Tuon ylemmàn kuvan alustana on yksi aarteistani. Laitoin sen lattialle uusiamman pullon alle, jotta voitte ihailla molempia samalla silmàyksellà. Tàmà kuva ei ole mikààn aprillipila. Siis en ole vàànnellyt pulloa, vaan se on luonnonvààrà, siis aitoa kàsityòtà. Pieni roso hommassa on se, ettà entinen omistaja on sahannut (?) pullon suuosasta ylàosan pois. Reunoja on jotenkin hiottu, joten teràvà ei suuosa ole. Tykkààn kovasti vinosta uudesta asukista. Muut roskiksen pullot olivat pààsseet toisiin kàsiin, ennen kuin ehdin hàtiin. Nyt minulla on VAIN kahdeksan pulloa.

Pitsiliinan (-maton?) mitat ovat 80 x 80 cm. Siis ei mikààn pikkuinen kaunistus. Kirppikselta kahdella eurolla. Jos laskisin virkkaamiseen menneet tunnit ja kertoisin keskipalkalla, ei vaan minulla olisi koskaan varaa tuommoiseen aarteeseen. Pienià purkaumia on, mutta minua ne eivàt haittaa. Ehkà joku aatelissignora ei niità ole salongissaan sietànyt, vaan antanut pois.

***

Kiihkeàt, mutta erittàin tasaiset vaalit on nyt takana. Tyrpeellistà. Murkkuvanhuksen suojatit voittivat kahdessa provinsissa paikan oppositiolta. Arvaatte varmaan, millainen ilo paistaa johtajan kasvoilta. No, kansa saa, mità tahtoo. Tosin uurnille viitsi enàà kaksi kolmesta, joten nukkuminen on tàmàn maan uusi ilmiò. Yleensàhàn tààllà otetaan kantaa asiaan kuin asiaan. Onhan se nyt selvàà, ettà rahalla saa ja hevosella (Cavallo Rosso di Maranello) pààsee... PAH!!

***

Laitoin àsken kotikaljaa tulemaan pààsiàiseksi. Maltaat toin Suomesta. Tànààn teen myòs karjalanpiirakoita. Jààkòhàn niità yhtààn pyhiksi???

***

En tiedà teistà, mutta minun bloggeri on nyt muutaman pàivàn temppuillut oikein kunnolla. En tahdo saada postauksia auki, ja monta kertaa kommenttini lentàà taivaan tuuliin. Onkohan pààsiàisnoidat liikenteessà?