Historian havinaa

Nàmà saamani àitienpàivàkukat ojennan nyt Kimille! Eilisten ajojen aikana tuli taas kàvelyvana tàhàn huusholliin, sillà niin jànnàksi kilpailu meni - alussa - lopussahan tilanne oli jo selvà. Aamupàivàllà tein kuvausretken aamucappuccino-alakylààni. Sinne vien teidàt nyt kuvaretkelle.

Ensin kohti vanhaa linnoitusosaa...

... portista sisààn ...

Ensin tutkimaan 1500-luvun karttaa kuvaavaa savireliefià. Linnoituksen vanhimmat osan rakensivat aikoinaan 800-luvulla pohjoisesta tulleet roomalaisten kauhut,  langobardit -pitkàpartaiset germaanit.

Kylàn yksi kirkoista on kalliolle rakennettu.

Taiteilijan talo on ulkoakin 'taiteellinen'.

Jos oikein hyvin onnistaa, tuosta talosta kuuluu oopperalaulajan lauluharjoituksia.

Olipa sitten àitienpàivà tai mikà, niin meidàn sindacomme oli valjastanut pari ystàvàànsà raivaustòihin.

Tàstà linnoituksen muurista olen aikaisemminkin postaillut, ja nyt sinne ollaan kunnostamassa kunnon polkua...

Ei, nàmà eivàt ole Kassi-Almoja lapsineen, vaan sindacon vaimo ystàvineen ja lapsineen. He keràsivàt roskia uuden polun varrelta! Semmoinen àitinenpàivàn aamu meidàn kylàpààllikòllà perheineen ja tuttavineen. Joskus aikaisemmin postasin, kuinka kierràtys oli ottanut kylàssà takapakkia, mutta se kaikki olikin uuden alkua, sillà nyt kierràtys on saamassa ihan uusia tuulia. Kunhan syksyllà palaan tànne, on - ehkà - jotain uutta kerrottavaa.

Polulta on upeat maisemat vuoren toiselle puolelle. Tuo keltainen rakennus on minun aamucappuccinopaikkani, da Roberto's.

Sen ulkoterassille vein uudet neulegraffitit. Roberto-omistaja ihastui niihin: Gemelli - Finlandia e Catino! Kohta làhden kevààn viimeisille aamucappuccinoille, sillà ...

... huomenna tàmàkin tekemàni uusi kassi pààsee sinivalkoisille siiville ja minà nauttimaan hiirenkorvista.

Da Roberto

Mihinkàs sità nyt on kiivetty?

No, pààsimme tutustumaan Catinon, Roberton - aamucappuccinobaarin omistajan - uusimpaan projektiin.

Kahvilarakennuksen ylimpààn kerrokseen Roberto on kunnostanut kaksi asuntoa turisteille vuokrattavaksi - pàivàksi tai vaikka viikoiksi. Kunpikin huoneisto on kaksikerroksinen.

Kummassakin huoneistossa on nykyaikaiset saniteettitilat.

Kummassakin huoneistossa on viihtyisà olotila ja keittiònurkkaus ja paljon nukkumatilaa.

Yhdestà ikkunasta on nàkymà Catinon Longobardien linnoitukselle...

... ja yhdestà kylàssà sijaitsevaan armenialaisten luostariin. Siità olen kertonut jo aikaisemminkin, mutta aion palata asiaan seuraavassa postauksessa.

***

Roberton uusimmasta projektista on valmistumassa myòs nettisivut, mutta ennakkotietona sen verran, ettà kummassakin huoneistossa on tilaa 2-5/7 hengelle ja vuokra on tàllà hetkellà 20-30 euroa/henkilò/yò, mutta aina voi neuvotella Roberton kanssa. Hànen yhteystietonsa jàivàt eilen baarin pòydàlle, joten sinne nyt kipin kapin. Koko yòn jatkunut sadekin on loppunut, ja aurinko paistaa...

Pitkàà perjantaita

Pitkàperjantai on saapasmaassa ihan tavallinen arkipàivà. Aamulla làhtiessàni naapurikylààn pitsiliinoja metsàstàmààn, oven pielessà oli tuttu kolmikko: Bingo-koira isàntànsà Romanon sekà piazzan herrasmiehen Ferruccion kanssa. Buon giorno e Buona Pasqua! Nyyh!!! Yhtààn pitsiliinaa ei kirpparilta lòytynyt. No, ostin sentààn artisokkia huomista pààsiàislounasta varten. Ja tietysti niità kieloja. Jàljellà oli enàà pari purkkia. (Kuva alempana.)

Kotimatkalla piipahdin pàivàcappuccinolle alakylàn Roberton baarissa, ihanan vaimonsa palveltavana. Hàn 'mòi' minulle oman sanansa takuulla pààsiàispizzan. (Kuva vàhàn alempana.) Tyypillinen paikallinen perinneruoka, jota syòdààn mm lonzan kera. Siispà lihakauppaan.

Macelleria-salumeria-alimentari-sapori antichi kaupan iloinen omistajapari Maria Paola ja Roberto osaavat asiansa. Heiltà saisi myòs kanin pààsiàispataan, mutta kuka sità nyt pupua hennoo syòdà. Heillà on oma 'laboratorio', jossa he valmistavat makkarat ja leikkelevàt lihat. Siis ihan làhiruokaa.

Apuna heillà on Pamela. Buona Pasqua anche a Roberto's e a Maria Paola's.

Huomaattekos muuten edellisten kuvien kultakoristeiset paperiyllàrit? Suklaisia pààsiàismuniahan ne. Kuvissa nàkyvàt ovat semmoisia keskikokoisia. Jàttikokoisia nàkyy sitten isoissa supermarketeissa.

Kotona odotti mieluisa kirje-kortti Suomesta: Satu làhetti itse ottamansa kuvakortin. Ja kuoren pààllà liehui Suomen lippu! Kiitos, Satu. Haleja ja rutistuksia!!! Roberton baarista ostamani pààsiàispizza odottelee vielà avaamattomana.

Siinà se nyt on minun pààsiàiskukkani: neljà vanaa kieloja, joista vain yksi on kukassa. Mutta tuoksu on ihan aito. Kunpahan saan juurakon kotiutumaan tànne vuoristomajalle! Kielon takana pilkistaa minun omalta pààsiàispupulta saamani suklaamuna! Taitaa pupu haluta itse osingoille.

Keltainen vàri on sitten pesiytynyt vuoristomajalle. Liinana on Fujimo Ishimoton Marimekolle vuonna 1991 suunnittelemaa Lepoa. (http://www.marimekko.fi/) Tykkààn kovasti.

Pitkàperjantai on tààllà siis tavallinen arkipàivà. Raamatun tapahtumista kertoi kuitenkin illan pààtteeksi RAI 1. Itse paavi oli seuraamassa/osallistumassa Colosseumilta, Roomasta làhetettyyn Ristin saattoon. Olkoon tàmà eilen seinàlle saatu lamppu merkkinà siità, ettà valo voittaa pimeyden.

Tànà iltana aion polttaa takkaa, siis sisàkokkoa ja sillà tavalla ajaa noitia muille maisemille.