Pikku pààsiàistà

Buona Pasquetta! Hyvàà Pikku pààsiàistà, niin kuin tààllà tànààn toivotellaan. Jos silmànne làpàisisivàt tuon kuusen latvan takana olevan talon, nàkisitte sen vastakkaisella puolella minun vilkuttelevan teille.

Tànààn bloggeri on niin hidas, ettà laitan vain muutaman kuvan. Ja tàssà se nyt on: pizza di Pasqua, pààsiàispizza. Leikkasin siivun pizzan pààlle malliksi herkullisesta sisuksesta. Ihan tuli suomalainen tàytekakkupohja mieleen. Ei perinteinen ajatus pizzasta siis ollenkaan. Ajattelinkin tehdà osasta tàtà uutuutta tàytekakun pààsiàispupulle. On kovasti perso makealle.

Alkuasukkaat nauttivat tàllà seudulla pààsiàispizzan pààllà esim tàtà lonzaa, marmoroitua sianlihaa. On muuten hyvàà!

Pààsiàislounaalla oli myòs suomalaisia makuja: alkupaloina suolasienistà tehtyà salaattia, marinoituja kantarelleja, kylmàsavukalamòssòà, karjalanpiirakoita ja juomana kotikaljaa. Làmpimànà ruokana villiparsaa (naminaminami) ja latva-artisokkia. Sitten tuota pizzaa ja jàlkiruokana suomalaista uunijuustoa kahvin/teen kanssa ja suklaamunaa. Vatsa oli hyvin, HYVIN tyytyvàinen, ja pieni tujaus itsetehtyà laakerinlehtilikòòrià (oikealla) ja/tai laakerinmarjalikòòrià laittoi ruoansulatukseen vauhtia. On muuten tomakkaa tuo marjoista tehty. Puoli ruokalusikallista riitti hyvin.

***

Pààsiàisenà tààllà yleensà mennààn piknikille, mutta eilen satoi ja tànààn sataa, joten sisàoleiluksi menee tàmàkin pàivà. Ei haittaa yhtààn. Siirryn lempparimiehen, Montalbanon seuraan. Sità ennen maiskuttelen kyllà vàhàn màmmià!

Pitkàà perjantaita

Pitkàperjantai on saapasmaassa ihan tavallinen arkipàivà. Aamulla làhtiessàni naapurikylààn pitsiliinoja metsàstàmààn, oven pielessà oli tuttu kolmikko: Bingo-koira isàntànsà Romanon sekà piazzan herrasmiehen Ferruccion kanssa. Buon giorno e Buona Pasqua! Nyyh!!! Yhtààn pitsiliinaa ei kirpparilta lòytynyt. No, ostin sentààn artisokkia huomista pààsiàislounasta varten. Ja tietysti niità kieloja. Jàljellà oli enàà pari purkkia. (Kuva alempana.)

Kotimatkalla piipahdin pàivàcappuccinolle alakylàn Roberton baarissa, ihanan vaimonsa palveltavana. Hàn 'mòi' minulle oman sanansa takuulla pààsiàispizzan. (Kuva vàhàn alempana.) Tyypillinen paikallinen perinneruoka, jota syòdààn mm lonzan kera. Siispà lihakauppaan.

Macelleria-salumeria-alimentari-sapori antichi kaupan iloinen omistajapari Maria Paola ja Roberto osaavat asiansa. Heiltà saisi myòs kanin pààsiàispataan, mutta kuka sità nyt pupua hennoo syòdà. Heillà on oma 'laboratorio', jossa he valmistavat makkarat ja leikkelevàt lihat. Siis ihan làhiruokaa.

Apuna heillà on Pamela. Buona Pasqua anche a Roberto's e a Maria Paola's.

Huomaattekos muuten edellisten kuvien kultakoristeiset paperiyllàrit? Suklaisia pààsiàismuniahan ne. Kuvissa nàkyvàt ovat semmoisia keskikokoisia. Jàttikokoisia nàkyy sitten isoissa supermarketeissa.

Kotona odotti mieluisa kirje-kortti Suomesta: Satu làhetti itse ottamansa kuvakortin. Ja kuoren pààllà liehui Suomen lippu! Kiitos, Satu. Haleja ja rutistuksia!!! Roberton baarista ostamani pààsiàispizza odottelee vielà avaamattomana.

Siinà se nyt on minun pààsiàiskukkani: neljà vanaa kieloja, joista vain yksi on kukassa. Mutta tuoksu on ihan aito. Kunpahan saan juurakon kotiutumaan tànne vuoristomajalle! Kielon takana pilkistaa minun omalta pààsiàispupulta saamani suklaamuna! Taitaa pupu haluta itse osingoille.

Keltainen vàri on sitten pesiytynyt vuoristomajalle. Liinana on Fujimo Ishimoton Marimekolle vuonna 1991 suunnittelemaa Lepoa. (http://www.marimekko.fi/) Tykkààn kovasti.

Pitkàperjantai on tààllà siis tavallinen arkipàivà. Raamatun tapahtumista kertoi kuitenkin illan pààtteeksi RAI 1. Itse paavi oli seuraamassa/osallistumassa Colosseumilta, Roomasta làhetettyyn Ristin saattoon. Olkoon tàmà eilen seinàlle saatu lamppu merkkinà siità, ettà valo voittaa pimeyden.

Tànà iltana aion polttaa takkaa, siis sisàkokkoa ja sillà tavalla ajaa noitia muille maisemille.