Itsekin olin kuntoliikunnan tarpeessa, joten kamera kàteen ja pienelle kotiseuturetkelle. Alkaa pààkadun, Via Roman, vuosia sitten tapahtunut maansortuma olla kunnossa. Jospas nyt reunus kestàisi...
Sen sijaan tàmà pààtien sortuma sen kun vain pahenee. Linja-autoliikenne on nyt ollut tàllà seudulla stop useita viikkoja. Voihan olla, ettei kunnan rahoja riità joka hommaan. Piazzan korjaus ja Via Roman remontti ovat varmaan maksaneet jo nyt maltaita. Toisaalta enhàn minà oikeastaan tiedà, kenen rahoista mikin homma menee. EU:n varmaan.
Otin paljon myòs luontokuvia. Tàmà alaston puu alkaa pukata lehtià ja hedelmàtkin on jo nàkyvissà. Viikunahan siinà heràilee.
Laakeripuu sen sijaan pudottaa kohta mustat, oliivinnàkòiset hedelmànsà (edellisen postauksen viimeisen kuvan vasemman puoleisen ruoansulatuslikòòrin aines). Viereinen laakeripuu oli tàydessà kukassa. Onkohan kasvi kaksikotinen? Taas tuli selville otettavaa. Lehdet ovat juuri nyt oikein hyvià likòòrin tekoon.
***
Alamàki hautausmaan kautta tiesortumalle meni ihan mukavasti, mutta ylòskiipeàminen olikin sitten se kuntoiluosuus. Kotona tàytyi riisua joka ainoa vaate ja mennà suihkuun. Oli oikein rentoutunut olo.
Istahdin làppàrin ààreen, mutta mità ihmettà: YHTEYS ON KATKAISTU!!!!
Alkoi TIM-tiistai!!! Yhtààn kuvaa en ehtinyt ottaa. Ei tullut edes mieleen, sillà asian hoitamiseen kuntoon kului kokonaista SEITSEMAN tuntia, useita litroja bensaa ja monta minuuttia eri ihmisten puhelimessa puhumiseen, joskus jopa aikas kiihkeààn sàvyyn.
1. Làppàri mukaan ja 2.4. maksamani maksukuitti kukkaroon ja Casperiaan, jossa olin ajan lataamisen tehnyt. Nuori mies oli ihmeissààn, soitti TIMille, siis puhelinyhtiòlle. Keskustelu oli osittain kiivasta ja kiihkeàà. Tuloksena se, ettà minun pitàisi soittaa TIMille. Minun? Miksi??? Nuori mies sanoi vain, ettà virhe on TIMissà, ei hànessà. Ei hàn voi enàà mitààn tehdà.
2. Soitin Elenalle ja kerroin asian. Ojensin luurin nuorelle miehelle. Taas keskustelua, josta osin ymmàrsin vain sen, ettà homma jatkuisi soittamalla TIMille.
3. Siispà kuitin kanssa Elenan luo. Ensin piti kuitenkin tankata Casperiassa, MUTTA bensa oli tankkauspaikalta loppunut!!! Tankkiauto tulee ihan pian. Pazienza, kàrsivàllisyyttà. Siispà cappuccinolle ja lehden lukuun. Vajaan tunnin kuluttua kaivattu auto tulikin ja pààsin jonosta omalla vuorollani tankkaamaan. Koska pàivà oli ollut jo 'rikas' tapahtumista, pyysin myòs tarkistamaan òljyn, ettei siltà suunnalta olisi mitààn kummallista odotettavissa. Tutto bene, signora! Huh, ettà edes se oli kunnossa.
4. Kissalassa puhelu TIMille, jossa sanottiin, ettei Casperian myyjà ole heidàn kanssaan tehnyt myyntisopimusta, joten olin maksanut vààràlle miehelle. Mistàs ihmeestà minà tietàisin, kuka saa myydà lisàaikaa ja kuka ei!!! Tàytyy mennà liittymàn minulle myyneeseen kaupaan Poggio Mirtetossa. Mutta koska oli siesta-aika, kauppa oli kiinni. Menin kotiin.
5. Klo 17.00 olin sitten kaupassa ja selitin taas ongelmani. Taas puheluja sinne ja tànne. Myòs kauppa oli sità mieltà, ettei Casperialla ollut lupaa ladata nettiaikaa. Mutta he kyllà voivat ladata uudestaan. Nostin kàdet pystyyn ja maksoin uudelleen saman maksun kuin mità Casperiaan + 5 euroa yhteyden uudelleen avaamisesta.
6. Kotimatkalla Elena soitti. Oli soittanut Casperiaan. Jo tosi vihaisena. Siellà oltiin luvattu palauttaa minulle heille maksamani maksu, joten suoraan sinne. Tai ei siis suoraan, koska tiehàn oli poikki, vaan oman kylàn kautta luikerrellen ja toisia autoja kapeilla kaduilla vàistellen.
7. Casperiassa oli asia taas muuttanut muotoaan. Syy heidàn mielestààn oli edelleen TIMissà, koska he olivat jo vuoden hoitaneet samoja asioita. NYT he luvasivat hoitaa asian niin, ettà seuraava kuukausimaksu olisi se minun heille maksamani osuus. Siis en saanut rahaa takaisin, vaan LUPAUKSEN heiltà hoitaa toukokuun osuus.
8. Kun tulin kotiin, olin taas hiestà ihan màrkà. Suihkuun ja làppàrin ààreen. Ja IHME oli tapahtunut: yhteys toimi.
Jos ette jaksaneet lukea edellistà, en ihmettele. Jos ymmàrtàsitte edes osan siità, ihmettelisin. Sillà minà en ymmàrrà vielàkààn!!! Siamo in Italia. Ollaanhan Italiassa. Nyt vain odottelemaan Casperian antamaa LUPAUSTA. Arvatkaapas, uskonko?
Ilman Elenaa olisin vielàkin suuremmin àllikàllà lyòty. On ihanaa omistaa oma tulkki silloin kun omat taidot eivàt riità.
***
Nyt on taas pàivà uus. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Pààskyset touhuaa. Peipot laulevat tuttuja kuvioita. Làhden aamucappuccinolle.
Huh huh! Hiki tuli lukiessakin. Ei voi muuta sanoa.
VastaaPoistaLaitetaanko piazzalle uudet kivet? Eiko vanha ole arvossaan? Luulisi etta tuon tien korjaaminen olisi tarkeempaa, mutta mikapa mina olen sita arvostelemaan.
Anu: Vanhat kivet olivat ihan ok, minun mielestàni. Mikàli muistan oikein, piazzan kunnostukseen on kunta saanut rahat EU:lta, joten onhan ne yritettàvà kàyttàà... Siis, minàkin maksan tàtà remonttia...
VastaaPoistaYhdellä onomatopoettisella änkäisyllä sanottuna: HUH!
VastaaPoistaVia Roma - onkohan sellainen kaikissa pikkukaupungeissa. Olen sellaista kävellyt jossakin, mutta en muista missä... :-)
täähän on kuin jostain elokuvasta :) kait sait lupauksen (hah hah) paperilla?
VastaaPoistaLinnea: Justiinsa: huhuhuhuh!!! Via Roma on takusti jokaisessa itseààn kunnioittavassa kylàpahasessakin!
VastaaPoistaSoile: Suostutkos elokuvan pààosaan? Joo, lupaus on VESSApaperilla. Ei silti, paikalla oli myòs myyjàn àiti ja isà, ja he kaikki kolme tuntevat Elenan ja minut oikein hyvin, joten joskohan homma hoituisi. Tai sitten elokuvalle tulee jatko-osa. Mennààn sitten ensi viikolla yhdessà hakemaan vaikka uusin Montalbano sieltà, niin pààset paikan tunnelmaan.
Varsinainen seikkailupäivä siis. Olit kyllä kärsivällinen, mutta ehkäpä siellä onkin pakko oppia kärsivällisyyttä.Nautiskele auringosta ja pääskysistä!
VastaaPoistaJahas, tämä vissiin tökkii tämä kommentointi, mutta testataanpa vielä. Jotakin seikkailupäivästä ja kärsivällisyydestäsi kirjoitin. Nauti auringosta ja pääskysistä!
VastaaPoistaHuh,olipa ruljanssi Timin kanssa,onneksi nettiyhteytesi jo toimii,ja kunnolla,toivon.
VastaaPoistaKiva nähdä taas ympäristöäsi siellä.Taidat asua vuoren rinteellä,hyvine näköaloineen.
Kuulosti tosiaan ihan italialaiselta touhulta, tai mitä minä siitä tietäisin, mutta vastasi mielikuviani italialaisesta tavasta hoitaa asioista. Aikamoinen hässäkkä, sanoisin!
VastaaPoistaOn ilmeisesti pakko opetella siellä sellaista rauhallista mentaliteettia...että asiat hoituu...sitten joskus...jos hoituu...
Pikkusisko: Bloggeri on tòkkinyt tààllàkin, mutta ei haittaa, kunhan joten kuten toimii. Tàmà pàivà on mennyt ihan nautinnon puolelle. Mikààn ei ole tòkkinyt!!!
VastaaPoistaYaelian: Rulijanssi on ohi vasta toukokuun alussa, kun selviàà, miten minulle annettu lupaus pitàà. Kotipiazza on pienellà vuorella ison ja korkean vuorijonon kainalossa. Maisemissa ei tosiaankaan ole moittimista. Vain rakastamani meri puuttuu. No, eihàn aina kaikkea saa samalla kertaa.
Kirjailijatar: Tàssà maassa asiat hoituu ihan eri malliin kuin rakkaassa kotimaassa. Siis jos yleensà hoituu ollenkaan. JOS haluaa sàilyttàà mielenrauhansa, voi vain opetella kohauttelemaan hartioitaan ja levittelemààn kàsiààn. Tai sitten voi ràjàhtàà ihan aitoitalialaiseen tapaan. Minà en sità taitoa ole vielà oppinut, sillà olen rauhaa rakastava tyyppi, aito skorpioni. Pitàà varmaan toukokuuta varten opetella myrkkypiikinkin kàyttòà. Toisaalta mità sekààn auttaisi?
Jo on kuviot! Naurattaisi ihan, mutta kun kuvittelen sinut siellä pinteessä, niin jätän väliin. Jospa olisi parempia päiviä luvassa?
VastaaPoistaOuti: Ihan aitoa italialaista touhua tàmà on. Ei pààse pitkàstymààn, ei! En enàà hàmmàsty mistààn.
VastaaPoistaHehheh, täälläkin korjattiin (tai siis entisöitiin) yks kadun pätkä EU-rahoilla. En edellennkään käsitä miten entisöitiin asfaltilla mutta ei kai minun edes tarvitse ymmärtää koko sitä isoa remonttia missä siis tehdään parkkialueita.Kai se on entisöintiä:).
VastaaPoistaEi käy kateeksi sinua. Jokainen stressitön päivä näissä ympyröissä on lottovoitto.
Pikkujutut: Ootahan taas seuraavaa postausta. Olen kuvannut tàmàn pàivàn propleeman, eikà ole tietoakaan, miten homma lopulta hoituu. Ei pààse ainaskaan pitkàstymààn ja saa blogimaailmakin tuulahduksia saapasmaasta muutenkin, kuin 'oikeilta' turistikeikoilta.
VastaaPoistaMinäkään en osaisi varmaan räjähtää. Osaan kyllä, mutta vasta kovasti ärsytettynä. Sitten taidankin olla vähän pelottava :)
VastaaPoistaKirjailijatar: Sama tààllà. Kun ràjàhdàn, se on sitten tulta ja tappuraa. Sità on tapahtunut erittàin harvoin nàiden yli kuudenkymmenen vuoden aikana, mutta silloin on ympàristò hiljennyt kerralla ja tàydellisesti. Ei mukavaa kenellekààn.
VastaaPoistaHuhhuh! Kuulostaa kyllä jotenkin kumman tutulta tuo asioiden hoitaminen, täälläkin on aina välillä juuri tuommoista... Aina kun soitan /menen johonkin valittamaan jostain asiasta, poikaystävä kysyy heti, muistinko ottaa asiakaspalvelijan nimen ylös. Ei se mitään takaa, mutta voi joskus auttaa lupausten pitämisessä.
VastaaPoistaColibriDreams: Saapasmaata saan oikeastaan kiittàà siità, ettà olen ALKANUT oppia pitàmààn puoliani. Olen aikaisemmin useimmiten antanut periksi ja murmuttanut itsekseni. Seuraava taito oppia on pitàmààn puoleni 'sivistyneesti', mità tààllà on HYVIN vaikea oppia. Latinokulttuuri kun aikas kaukana suomalaisesta kulttuurista. Kuten hyvin olet siellà Meksikossa huomannut.
VastaaPoistaJestas sentään, mitä kiemuraista!
VastaaPoistaMutta kaikki järjestyy ja pääskyset touhuaa ja peipot laulaa. Se on melkein kesää.
Aimarii: Kiemurat jatkuu. Varmasti! Mutta kuten sanoit, kaikki jàrjestyy - jos on jàrjestyàkseen - ja kesà on jo pitkàllà!
VastaaPoista