Mikàs se siinà?

Eilen aamulla join kaikessa rauhassa parvekkeella aamukahvia ja ihalin uusinta kukkahankintaani. Ruusujen aika on tààllà aluillaan. Toukokuussa kuvattavaa sitten lòytyy. Jos muistatte vuoden takaisia postauksia naapurikylàn ruusutarhasta, tàmà pieni yksilò kalpenee kaiken runsauden edessà. MUTTA tàmà on minun ruusuni. Pikku Prinssi-màinen olo.

Sitten meinasi kahvi mennà vààrààn kurkkuun. Annan teille muutaman hetken aikaa arvailla itseksenne, mità tuossa alhaalla kadulla tapahtuu... Ennen kuvan ratkaisua vien teidàt eiliselle lounaspiknikille. Vatsa tàynnà on sitten taas helpompi ihmetellà saapasmaan ihmeità.

Kesà on kynnyksellà, ja silloin piknik-ruokana on ehdottomasti alkuasukkaiden suosikkia: risottoa. Itse kutsun sità jààkaapin tyhjennysruoaksi, sillà keitettyyn riisiin voi lisàtà ihan mità vain kaapista lòytyy. Tàllà kertaa riisien sekaan lòytyi (kahdesta jààkaapista) juustoa, tomaatteja, oliiveja ja latva-artisokkaa. Kasan pààsse majoneesia ja polun varrelta lòytyneità metsàmansikan ja voikukan lehtià. Viimeinen kylmàsavulohi kananmunien kera. Kahvia/teetà, pullaa ja suklaata. Johan vatsa tykkàsi. Toinen pòtkàhti pitkàlleen ja toinen otti haitarin syliinsà.

Kelpasi siinà ihailla maisemia, noin 500-600 metrin korkeudessa keskellà ei-mitààn. Haitarin ààneen sekoittui alhaalta kuuluva puron solina.

Vàlillà vàhàn tutkin alueen kasvillisuutta. Nàità vuokkoja on vuoren rinteet valko-sini-keltaisenaan. Lisàksi tàydensin ruokavarastoa poimimalla parahultasia nokkosia keittoon tai lettutaikinaan. ***

Jokos olette valmiina pàivàn arvoitukseen sarjakuvamuodossa?

Kuva 1. Kahvikupin takaa huomasin alakerran kenttàvaraston ovella mielenkiintoista puuhastelua. Kolmirattaisen autoliinin kyytiin kasattiin ensi kaksi isoa pòytàà ja sitten noita penkkejà neljà.

Kuva 2. Tàssà kurvissa yksi penkeistà putosi, joten pienià korjauspuuhia...

Kuva 3.

... auto kààntyi kuin kààntyikin haluttuun suuntaan, ilman ettà parkissa olleita autoja kolhittiin, ja niin matka pààsi alkamaan. Jonnekin. Apumies kiipesi kyytiin.

Kuva 4. On sitten tuo postaukseni alussa ollut kuva.

Kuva 5. Tuolla vastapàisen talon edessà sità jo mennààn. Siihen auto pysàhtyi, ja ajattelin, ettà ahas, tuolla ne juhlat pidetààn, ja ettà onneksi ei pitempàà matkaa taivallettu. Mutta kattia kanssa. Apumies nousi vain kyydistà ja...

Kuva 6.

... kiipesi auton takaosaan PITAMAAN KIINNI lastista. Jos suurennatte kuvan, niin huomaatte homman kiikkeryyden. Ja just tuo tie on se sortunutta tietà korvaava 'pààtie', jota minunkin on ajettava, jos haluan mennà esim Casperiaan. Ja tuo tie on niin kapea, ettà paikoin on pakko peruutella, jos on vastaantulijoita. Toivottavasti kylàjuhlat tms tànààn saavat nuo pòydàt ja penkit tàyteen juhlivia kylàlàisià!

Minà keitin toisenkin mukin kahvia. Tàllà menolla minulta kohta suomalainen kahvi on loppu. Mikà ilmeisesti on todennàkòistà, koska saapasmaan tàmmòinen pienikin kylà tarjoa paljon ihmettelyn aihetta. Mukavaa sunnuntaita. Minà alan nysvàilemààn (siivoamaan), sillà huomenna menen kentàlle vastaan mieluisaa vierasta, joka ensimmàistà kertaa elàmàssààn tulee tànne ihmeitten keskelle.