Seimi

Pyhàn Fransiskus Assisilaisen perustama luostari, Sabiinilaisvuorten kainalossa, Grecciossa. Grecciossa oli maailman ensimmàinen 'elàvà seimi' vuonna 1223. Perinnettà pidetààn siellà yhà yllà, joka joulun seutu. (http://www.presepedigreccio.it/)

Luostarin sisàllà nàkee upeita seimiasetelmia. Toteutettuina erilaisista materiaaleista. Tekijòinà taiteilijoita eri puolilta maailmaa.

Seimi on tàrkeà katolisten joulunvietossa. Sità rakennetaan hartaasti, kukin oman makunsa mukaan. Jouluyònà, messun aikaan, sitten Jeesus 'syntyy' seimeen.

Piazza Navona, Roomassa, on ns joulutori, josta seimitarvikkeita on saatavana marraskuun lopusta loppiaiseen asti. Torilla on ostettavissa myòs Babbo Nataleja (amerikkalaistyylisià joulupukkeja) ja Befanoja, loppiaisen noitahahmoja - lahjantuojia. (googlaa Natale di Piazza Navona). Jos olette Roomassa joulun tai uuden vuoden aikana, ja haluatte jouluhulinaa, menkàà ihmeessà Piazza Navonalle, mutta jos haluatte todellista juhlan tuntua seimen ààrellà, menkàà Greccioon.

Aarteita

Tànààn oli Keuruun eri jàrjestòjen yms joka vuotiset joulumyyjàiset. Minulla oli mielessà kolme asiaa, jota metsàstàà: olkikupo, maustelippu ja tonttuja. Olkikupo jài haaveeksi. Kuulemma ruis puidaan nykyisin siten, ettei olkikupoja tule. Lisàksi kuulemma olkia tànà syksynà on etsitty olkipatjoihin, joten minun haave tàydentàà himmelivarastoa jài haaveeksi. Tosin Oiva-tonttu lupasi kysellà. Ja hàn jos kuka tietàà, mistà kysellà... Maustelimppuja olen joka Keuruu-joulunani ostanut Maijan Pakarin pòydàltà (eli Oivan ja Leenan leipomia). Kerta kaikkiaan herkullisia. Yksi mummolle ja yksi itselle pakkaseen joulua odottelemaan. Lisàksi mukaan tarttui reikàleivàn reikià!!! Ihan riihirukiista leivottuja. Tuoksu tuli ihan kaupan pààlle. Tonttuja en lòytànyt, joten rekvisiittana on aikaisemmista myyjàisistà lòydetyt kuoro- ja haitaritontut. (Leivàn alla oleva pitsiliina on TIETYSTI yksi vuoristomajan aarteista.) Musiikkiopistin pòydàstà lòytyi musiikillisia pipareita. Taytyypà vielà laittaa pukille postitushommia. Tontut jàà Keuruulle, minun ilokseni.

Iltapàivàllà oli ensimmàinen lumimyràkkà. Tosin lumi ei tullut taivaalta, vaan tuuli puisteli puiden oksille eilen satanutta lunta. Mutta ihan oikea myràkkà se oli. Kesti tosin vain pari minuuttia, mutta kuiteskin. Ensi yòksi on luvattu pakkasta n 15-20 astetta. Huomenna kaivellaan lisàà talvitamineita, sillà ulos on pààstàvà joka pàivàiselle tuuletusreissulle. Voisi jopa mennà testaamaan Keuruun upouutta (vanhasta korjattua ja suurennettua) uimahallia.

Onnea 10-vuotiaalle

Hàn on ansainnut aitoa shampanjaa...

Hàn on ansainnut juhlavan pòydàn... Viimeinen tsekkaus: onko kaikki kunnossa?

Hàn on ansainnut konsertin Kimaran hienossa salissa... Keuruun musiikkiopiston nuori trio on matkalla kilpailuihin. Ainesta voittoon asti lòytyy---

Hàn on ansainnut ostereita, rapuja, sinisimpukkasalaattia... Hàrànfilettà, aurajuustokastiketta, lohkoperunoita, uunijuureksia, valkosuklaakakkua... Juomina neljànlaista valko- ja kahdenlaista punaviinià... jàlkiruoan kanssa portviinià.

Hànen kunniakseen pikkurillikin on somasti pystyssà osteria nautittaessa...

Hànen kunniakseen on ihan pakko maistaa osteria ensimmàistà kertaa elàmàssà... ja kohta meni toinenkin...

Hànen kunniakseen lopuksi paikat siivottiin tip-top-kuntoon.

Hàn on nyt yli 10-vuotias: Keuruun viiniseura.

Hàntà juhlittiin eilen illalla viidentoista jàsenen voimalla.

Juhlapaikkana oli Kimara. Entinen puukoulu, jossa minà aloitin opettajan urani Keuruulla vuonna 1981. Juuri tàssà tilassa. Koulu oli hometta pullollaan, ja me olimmekin rakennuksessa vain pari kuukautta ennen evakkoa. Luokissa ei alkusyksystà enàà ollut verhoja eikà mitààn muuta kuin tuolit, pulpetit ja liitutaulu. Nyt koulu on remontoitu kulttuurivàen tiloiksi. Kaunista, kaunista, kaunista ovat ensimmàisestà koulustani/luokastani tehneet. Toivottavasti homepòpòt pysyvàt kaukana!

Hàn siellà, minà tààllà

Ettà minà nautin tàstà kaamoksesta tààllà koti-Suomessa. Ihan niin kuin tàmà kisuliini kotiauringosta siellà etruskirannoilla Pyrgissà! Tàmà on nyt toinen 'vapaa' joulukuu Suomessa nàiden 64 elinvuoteni aikana. Lapsuus ja nuoruus kului leikiten, opiskeluaika yksinhuoltajana pyristellen, tyòaika (opettajana) vuoden kiireisimmàn ajan làpitouhottaen. (Mitenkàhàn opettajat nykyààn selviàvàt joulukuusta hengissà?) Elàkkeellà olen yhden joulukuun nauttinut Venezuelan ikuisesta làmmòstà (kiitos pikkusysteri ja miehensà) ja toisen viime vuonna vuoristomajalla Elenan kanssa Suomen tunnelmaa etsien. Lattialàmmitystà kokeilimme mm piparkakkuja paistaessa: pellit uunista kivilattialle! Siis elàmàni toinen vapaajoulu Suomessa - laiskotellen - ja olen nauttinut joka sekunnista!!! Ettehàn ole minulle vihaisia, te kiireiset ystàvàiseni!!! En aio siivota, en! Enhàn nàkisikààn, sillà pààvalolàhde minulla on nyt kynttilàt. En aio laittaa 'kystà kyllà', sillà olen muutenkin paisunut! Sità paitsi Keuruulla on mm erinomainen paikka (Vakka torin reunalla) ostaa paikallisten tuottajien ns luomutuotteita. Ja kun oma àitini tààllà on ns emotyyppià jonka mielestà minàkin olen vielà lapsi, ei ole vaaraa kuolla nàlkààn. Sità paitsi pikkusisko on kutsunut jouluaatoksi sukuhulinaan, joten IHANAA!!! Olen nyt ripustellut led-valoja, etsinyt joulukoristeita ja - laiskotellut. Mielestàni olen nautintojoulukuuni ansainnut!

Kiitos

Keuruun eilisessà itsenàisyysjuhlassa oli kaksi puhetta, joita yleisò kuunteli hiiren hiljaa. Juhlapuhuja, lukion entinen rehtori ja moninkertainen tohtori Hannu Vàlimàki kertoi asiantuntevasti talvisodan historiasta. Siità kuinka Hitler ja Stalin olivat pòydàn ààressà jakaneet Eurooppaa uudelleen. Suomi 'ojennettaisiin Stalinille syntymàpàivàlahjaksi 21.12.1939'. Suomalaisille oli jo varattuna junia Siperiaan. 30.11. alkoi talvisota, joka kaikkien numeroiden valossa piti olla tàysin helppo asia ylivoimaiselle neuvostoarmeijalle. Mutta suomalaiset sotilaat taistelivat 105 pàivàà tukenaan 'lumi, pakkanen ja Suomen hevonen' ja tietysti vankka kotirintama. Rauhan ehdot olivat kovat, mutta Suomi sàilyi itsenàisenà. Muut jaossa olleet maat, Puola ja Baltian maat miehitettiin. Kyyneleet valuivat monen silmistà, kun jatkosodan veteraani Pekka Viinikka kertoi omasta osuudestaan jatkosodan rintamalla. Hàn, hieman yli kaksikymppisenà, 'sai turpiinsa' sanan mukaisesti. Luoti vei osan hànen suupielestààn ja hampaistaan, mutta rauha tuli ja hàn pààsi Jyvàskylààn teettàmààn tekohampaita! Oma isàni oli myòs noin kaksikymppinen, kun hàn oli puolustamassa maamme itsenàisyyttà. Hànen ohimoonsa jài muisto vihollisen luodista. Vielà vanhana hàn nàki painajaisia sodan tapahtumista. Hànen hautakivessààn on veteraanimerkki. Ilman talvisodan ja jatkosodan veteraaneja ja kotirintaman uurastuksia Suomi olisi taatusti kovin erilainen. Olen syvàsti kiitollinen.

Eilin illalla kotiuduttuani sainkin sitten kauan kaivatun puhelun Tikkakosken lentokentàltà ja puolen yòn aikaan matkalaukkuni 'ryntàsi' kotiin. Oli kyllàstynyt kavereittensa seuraan, joita kuulemma Tikkakoskellekin oli kertynyt satoja kappaleita.

Jànnitti kovasti avata. Tottahan toki tiesin, mità sisàllà olisi, mutta ettà missà kunnossa? Avattuani nenààni tuoksahti vienosti. Siis ei haissut, vaan tuoksahti. Minà, joka normaalisti pakkaan kaiken hyvin tiiviisti muovikààreisiin, olin pakannut ihanan provolone affumicatan (pehmeàn savujuuston) ILMAN muovitusta ja niinpà kaikenlainen 'ryntàily' oli rikkonut juuston kààreestà nurkan. Lisàksi yksi muovipulloon pakkaamani likòòri oli hieman falskannut, joten suvun pikkuisille tarkoitetut vauvanvaatteet (ilman muovia pakatut) tuoksahtavat nyt savuiselle likòòrille. Ei sen vaarallisempaa, mutta pesuun vaatteet joutuvat.

Nyt on mausteita (tuoreita ja kuivattuja) joka làhtòòn, òljyà litratolkulla (kanistereissa), oliiveja, tahnoja, ilmakuivattuja tomaatteja (jotka itse jatkojalostan), salamimakkaroita, panettone, karkkeja... Siis cucina italianaa. Mutta matkalaukussa ei ole omia vaatteita eikà kenkià tai muuta henkkoht avaraa, sillà minulla on ns kaksoisvaatetus, -kengitys jne: toinen Keuruulla ja toinen vuoristomajalla. Matkalaukkuni toimii siis eràànlaisena lentàvànà ruokakaappina, toivottavasti ei kovin usein 'ryntàilevànà'! Toisaalta, oli ihan mukava juttu, ettei itse tarvinnut matkalaukkua (19,6 kg) kotiin raahata. Tàllà kertaa se tuotiin ihan ovelle asti. Kiitos, Tikkakosken reipas nuori mies.

Hyvàà itsenàisyyspàivàà 2009

Tàllaista tànààn Keuruun Tarhialla. Huomenna pàivàllà itsenàisyysjuhliin mummon kanssa. Huomen illalla Tarjan juhliin vapaa-asussa. Kaikille suomalaisille rauhallista eloa ja oloa. Kiitos kaikille veteraaneille, naisille ja miehille, jotka meille rauhan ovat aikoinaan mahdollistaneet.

Missà, missà, missà???

Mistàpàs luulisitte kuvan olevan? Missà jàrven rannan ritvakoivun oksat huojahtelevat lehdettòminà? Pohjois-Lazion Lago di Vicon kansallispuistossa tàmmòinenkin maisema nàhtiin viime sunnuntain retkellà Elenan kanssa. Tuulahdus Suomesta Italiassa? Eilen aamulla vuoristomajan parkkipaikalla odotti pieni puuha, ennen kuin pààsin làhtemààn autolla rautatieasemalle: auton lasit olivat ihan umpijààssà. Pientà esimakua Suomeen làhtemisen kunniaksi. Yòllà oli ollut reipas pakkanen, joten autossa oleva jààraaputin oli ihan tarpeen. Esimakua Suomesta Italiassa? Eilen illalla matkalaukkuni jài Helsinki-Vantaan lentoasemalla 11.000 muun matkalaukun kaveriksi. Kaipa se jouluksi tiensà Keuruulle lòytàà. Lakkomallia Italiasta Suomessa? (Tànààn, perjantaina, vuoristomajan seudulla ovat lakossa junat, bussit ja metro. Hohhoijaa! Joulu tulossa. Tyòntekijòiden pitàà saada ykis pàivà vapaaksi ostoksilla kàyntià varten!) Nyt olen làhdòssà mummon (siis àitini) luo saunomaan, avannon kautta. Aaaaahhhh!