Muutos blogiini

Olen nyt kyllästynyt siihen, että blogissani vierailee paljon "tuntemattomia" lukijoita, erityisesti Yhdysvalloista ja Hollannista ???, joten muutan tämän postauksen jälkeen viikon sisällä blogini luettavaksi vain heille, jotka ovat pyytäneet saada päästä blogiini, tai sitten poistan koko blogin. Jotka haluatte vielä lukea juttujani, laittakaapa viestiä spostiini. Katsotaan, katsotaan...

Yllä olevat kuvat näyttävät teille yhden tämän hetken aarteistani. Pariisin kirppikselta löysin vuosia, vuosia sitten tämmöisen pikkuruisen morttelin, jonka olemassaolon olin jo unohtanut. Oli muuten likainen. Kun sitten putsasin ensin ketsupilla, paljastui lian alta Richard Startyn 1623. Putsasin lisää oikein messingin puhdistusaineella ja sain pintaa jo aika puhtaaksi. Googlen ihmeellinen maailma paljasti, että toden totta olin löytänyt pienen aarteen. Mitäpäs te arvelette?

Kohta sitten tapaan kaksi ihailemaani miestä: Kimin ja Montalbanon. Ihanaa!!!!

Matoja uittamassa

Anna Antti ahvenia... Pääsin kalalle ... moniin vuosiin sain uittaa matoja (Tokmanni myy myös kastematoja). Sain yhden särjen (palautin Ahdin valtakuntaan) ja kaksi hyvänkokoista ahventa (söin juuri paistettuna fileinä).

Veljeni sai yhden ahvenen ja sitten vedestä nousi virvelin avulla kalapeto, noin 6 kg painava hauki, jonka kita muistutti tiikerihain kitaa. Mutta koska veljeni on kalojen kaveri, hauki pääsi kuvaussession jälkeen takaisin omaan valtakuntaansa. Haukkoi ensin happea kitusiinsa ja sitten huiskautti pyrstöllään kiitokseksi ja häipyi Keurusselän syvyyksiin.

Olisimme mieluusti kalastelleet kauemminkin, mutta taivaan rantaan nousi vähitellen tumman puhuvia ukkospilviä, ja yhtäkkiä salamoi, jyrisi ja satoi kuin saavista kaatamalla. Mutta kyllä luonto kiittikin, varsinkin mustikat kaipasivat (ja kaipaavat edelleen) vettä.

Minä toivon teille kaikille oikein leppoisaa juhannuksen aikaa. Juuri telkun sääihminen lupasi kaunista ja lämmintä juhlan aikaa.

Kesän viettoa

Kesä ja maton pesu! Uimalan rannan läheisyyteen kaupunki on järjestänyt upean matonpesupaikan. Ei, pesuvedet eivät mene järveen, vaan suodattuvat jätevesiverkostoon. Mäntysuopa ja juuriharja kuuluvat asiaan. Tuttu tuoksu viipyilee puhtaissa matoissa muutaman päivän. Onneksi minulla ei ole pitkiä mattoja, vaan pieniä pätkiä, joten pesu on vain mukava pieni puuha, jonka jälkeen voi vaikka pulahtaa uimaan.

Siirtelypuutarhassani on nyt timantteja, timanttikukkia, jotka nukkuvat öisin supussa ja leväyttävät teriönsä auringon ihailtavaksi. Olen koko alkukesän metsästänyt auringonkukan taimia, mutta niitä ei Keuruulla ole missään alan kaupassa. Onneksi löysin näitä timantteja. Hyvin korvaavat auringonkukat.

Ystävän kesämökin yksi omppupuista leväytti todellisen kukkaloiston ihailtavaksi. Toivottavasti pörriäisetkin löysivät kukkien luo. Siskon pihan kirsikkapuuta yritin itse hieman auttaa ja ravistella oksia siitepölyn leviämiseksi. Autoinko asiaa, se selviää sitten syksymmällä. Nyt kaivataan vain sadetta, sadetta ja sadetta. Mutta kohtuudella.

Jotta en ihan yksin joisi päiväkahvia, olen nyt melkein joka päivä istahtanut sataman rantakahvilan terassille  lukemaan päivän lehtiä ja juomaan hyvät kahvit. Tosin edelleen täytyy noudattaa turvavälejä jne jne jne. Tänä aamuna telkkarin pääuutisissa kerrottiin, kuinka Italiassa yökerhojen portsarit joutuvat huolehtimaan, että turvavälejä noudatetaan TANSSILATTIALLA. Voi portsariparat! Olisipa mukava tietää, millaisia keinoja he käyttävät.

Telkkarissamme on kaksi kilpailevaa kanavaa, TV 1 ja Mainos-TV. Äsken surffailin molemmilla, koska halusin tietää, mistä ne samalla kellon lyömällä uutisoisivat. TV 1 puhui ikuisuusasiasta eli sotesta (sosiaali- ja terveysuudistuksesta), ja Mainos-TV haastatteli Miss Suomi -kandidaatteja asioista maan ja taivaan välillä. Hyvin usein käännän Yle Teema -kanavalle, kun koronaa tai mainoksia alkaa tulla korvista ulos.

Missä pörriäiset

Siskon pihan kirsikkapuu odottelee pörriäisiä. Jätin voikukatkin rauhaan. Vain lentoon valmiit haivennelliset nypin irti. Silti puussa ei näy pörriäisen pörriäistä, mutta auta armias, kun tulee ilta, iniseviä, pistäviä ilkimyksiä on ilma sakeanaan. Eikä ne suinkaan kirsikan kukista välitä, vaan iskevät aseensa suoraan minuun. Onneksi asun kolmannessa kerroksessa (jos alin kerroskin lasketaan), eikä inisijät sinne juuri eksy. 

Parvekkeen amppelimansikkaa täytyy auttaa leikkimällä itse pölyttäjää, ja satoa alkaa kypsyä.

Jälkikasvu pääsi vihdoin kotiinsa saapasmaahan. Kovin näyttää Fiumicinon kentän juna-asema hiljaiselta. Hiljaiselta tuntuu nyt täälläkin. Ilman jälkikasvua viimeiset korona-kuukaudet olisivat olleet tosi tyrpeelliset. Toivottavasti saapasmaassakin elämä palautuu edes lähelle normaalia.