Loppusuoralla

Tässäpä lähikuva edellisen postauksen hyppySSuojasta. Kun pujottaa etusormen tuohon lenkkiin, ei suoja tipu helposti hyppysistä. Omasta mielestäni toimii kattilan kantta nostaessa paremmin kuin ns tavallinen patalappu. Erinomainen pikkuinen käsityö jämäkankaille.

Jos uskoo silmiään, on syksy. Koivu riisuu viimeisiä lehtiään. Mutta jos laittaa silmät kiinni ja lähtee ulos kävelylle, onkin kesä. Lämpömittari tukee tätä jälkimmäistä aistia: 20 astetta, plussaa siis. Lämpimin syyskuun viimeinen päivä kautta aikojen. Taidanpa viettää loppupäivän puolukkamättäillä. Sieneen ei minua enää saa - tänä vuonna. Siis Suomessa. Saapasmaassa kylläkin. Naapureiden kanssa. Heillä kun on virallinen lupa tiettyinä päivinä viikossa sienestellä tietyillä paikoilla. Minulla ei minkäänlaista lupaa siihen hommaan siellä ole, mutta voinhan minä olla kuvaajana! Sitä paitsi pakkaan laukkuun aikamoisen kasan tämän kesän kuivattua saalista.

Arvontaluku menee umpeen todennäköisesti tänään. Pääsen huomenna pakkaamaan palkinnot postitettaviksi maanantaina, JOS minulla on voittajien nimet ja osoitteet tiedossa. Siispä, silmät auki...

Edit: 66 666 ohitettu. Huomenna kerron voittajat!

Hamsterin hukasta

Harvinaista tässä kuussa. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, eikä pisaran pisaraa, vaikka tänään piti sataa oikein kunnolla.

Siivotessani yläkaappeja löysin taas jotain,  mitä en ollut edes osannut kaivata: Pussillinen valmiita ja puolivalmiita käsitöitä. Olisikohan viime vai toissa joulun ajan hommia nostettuna kesäksi pois näkyvistä. Ihan unohduksiin.

Viini- tai öljypullon tippaessuja, muutama valmiina ja iso kasa viimeistelyä vailla. Kankaana kirppikseltä löytyneet verhot.

Hyppyssuojia. Valmiina ja keskeneräisinä. Monenvärisinä. Kuvan kankaat taas kirppikseltä löytyneet Marimekon verhot. Kanttausnauhoina vanhoista lakanoista leikattua vinonauhaa.

Härpäkkeitä (kämmenselkälämmittimiä). Valmiina ja hieman viimeistelyä vaille. Nuo vihreät ovat esihistorialliset ja muut jo hieman jalostuneempia.

Tuon paperipussillisen löysin, kun etsin yläkaapista mahdollista tummanharmaata Nalle-lankaa. Sitäkin löysin yhden kerän, ja nyt on sukka poikineen odottelemassa lämmitettäviä jalkoja.

Jäljellä tämmöinen kasa pikkuruisia kerän loppuja. Laitanpa ne johonkin pussukkaan - jonnekin yläkaappiin - odottelemaan uudelleen löytymistä!!!

Viikonloppuna haudutin serkkulasta saamastani hirvipaistista makoisaa käristystä. Perjantaina herkuttelin muusilla ja käristyksellä. Koska muusia ja käristystä jäi, ladoin niitä kerroksittain uunivuokaan, ja voihan namskis, namskis, kun oli hyvää. Käristystä riittää vielä muillekin jaettavaksi.

Pari päivää vielä ja sitten uskoisin arpajaisluvun (66 666) olevan saavutettuna. Toivoisin ainakin, sillä haluan postittaa voitot ennen saapasmaahan lentoa. Sen maan postiin kun ei aina ole luottamista. Taitavat Helena ja Seija-systeri edelleen odotella heille keväällä lähettämiäni pikkuisia paketteja!

Strömsötä suomeksi

Ei se onnistu aina Strömsön ohjelmissakaan. Siis kyllä eilen ruoanteko onnistui hyvinkin, mutta suomalainen tekstittäjä oli hieman hukassa. Suomalaisessa teksityksessä luki nimittäin suppilovahvero, vaikka kokki käytti kanttarelleja ja sanoi niitä myös ihan oikealla nimellä. Tarkistin äsken myös Strömsön nettisivut, ja sielläkin ruokaohjeessa puhuttiin kantarelleista, ei suppilovahveroista. Onneksi molemmat sienet ovat herkullisia, ettei käy niin kuin Parragonin vuonna 2008 julkaisemassa kirjassa Ruokasuosikit - Italia, jossa sivulla 196 ohjeessa Metsäsienirisotto, sen tarvikeaineissa, luetellaan metsäsienten kohdalla esimerkkinä mm korvasienet!!!! Eikä mitään mainintaa siitä, että korvasienet on esikäsiteltäva tarkoin ENNEN ruoaksi valmistamista. Kirjan ohjeessa neuvotaan lisämään TUOREET sienet öljyyn ja hämmentämään niitä  1-2 minuuttia. Varmasti sairastuttava ohje. Kirja vedettiinkin tänä kesänä (vasta) pois markkinoilta, mutta minä pidin oman kappaleeni - muistona.

Nyt aurinko taas paistaa. Kunhan tuo enin sumu on hälvennyt. lähden metsään hakemaan (huom hakemaan, en etsimään) SUPPILOVAHVEROITA.

Muistattehan edellisen postauksen arvonnan. Kommentoimalla joko siihen tai vaikka tähän, osallistuu itse arvontaan. Itse aion lotota tällä viikolla. Mitens te?

Arvontatuhatluku alkamassa

66 000 kävijäluku alkamassa. Arvontahetkeen puuttuu 666 kävijää. Täten avaan arvonta-ajan alkaneeksi. Kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvon joko kuivattuja sieniä, varpaasta aloitetut sukat ja näin syksyn tullen erittäin tarpeelliset härpäkkeet (kämmenselkälämmittimet). KaisuT:lle valitsin tämän kuvan, jossa tuo sienten kuivatusteline näkyy oikein hyvin.

Tänään piti paistaa aurinko Keuruun markkinoiden kunniaksi. Ei paista. Sataa vettä. Harmistus. Mitäs tekis?

Hirvikäristystä tekemään. Päivän kunniaksi, sillä tänäänhän alkaa taas jahti. Serkun mieskin pääsee porukkansa kanssa saalistamaan. Kysyin häneltä, onko hän koskaan syönyt hirventurpakeittoa, jota minä sain maistaa Lapissa ollessani. Ei ollut. Suosittelin. Onkos teille muille tuttu keitto?

Käristyksen muhiessa uunissa voin siivoilla parvekkeen mauste- ja kukkapurkkeja talviteloille. Osan vien 'hoitoon', osa joutaa muuten pois. Sain Riitalta ranskalaisen rakuunaruukun. Olen yrittänyt juurruttaa siitä pistokasta saapasmaahn vietäväksi. En ole onnistunut. Olisi vaan erittäin hyvä kasvisruokien mauste. Varsinkin porkkanat rakastavat rakuunavoisulaa.

Tämän päivän urheiluosuus tulee... Singaporesta! Vettel voi jo nyt sinetöidä tämän vuoden mestaruuden. Peukut pystyyn.

Viitsisiköhän käydä lottoamassa? 9 000 000 euroa. Minulla kun on se vakiorivi. Mutta olen muutaman viikon ajan unohtanut koko loton. Viitsisiköhän?

Luonnon antimia

Sunnuntaina aurinko helli. Perjantain vesisateessa olin piipahtanut tutkailemassa tämän suolämpäreen karpalotilannetta. Ei karpaloita, mutta ...

... mutta näitä oli suolle laskeva rinne mustanaan. Variksenmarjoja. Niitä sunnuntaina hakemaan, mielessä Seija-systerin variksenmarjamehu. Sain marjoja parisen litraa.

Puhdistamisen jälkeen sauvasekoittimella mössöksi ja Meiran viinihapolla muhimaan pariksi päiväksi.

Tänä aamuna siivilöin mehun, lisäsin sokerin. Tuloksena melkein kaksi litraa mehutiivistettä, kolmisen desiä jätemössöä...

... ja alun perin valkoinen siivilöintirätti. Aika viehko uusi väri, vai mitä! On taas terveellistä ja virkistävää janojuomaa. Aion valmistaa osasta mehusta myös hyytelöä, mutta en juuri nyt, koska...

... ei ole sähköä, eikä siis mehua voi lämmittää.Onneksi tämän tietsikan patterit on täynnä virtaa. Mitäs tekis? Keittäiskös kahvit? Ei onnistu kynttilänvalolla. Kahvihammasta kuitenkin pakottaa, joten lähden kylille katsomaan, josko jostain sais kahvia. Sieneen en lähde, sillä

... eilinenkin saalis on vielä tuolla kuivamassa. (Kantarellit vein mummolle, siis äidilleni). Suppiksia on tänä syksynä niin paljon, etten koskaan ole moista nähnyt. Seija-systeri on lähettänyt pari kuvaviestiä, joissa he elvistelevät mustatorvisienisaaliiden kanssa. Kuulemma useita pyykkikopallisia. Joten samaa hamsterigeeniä omataan...

Suoritin eilen inventaarion kuivatuista sienistäni, ja vaikken muutamaan vuoteen saisi yhtään saalista, minulla sieniä riittäisi. Ai, mitä minä niillä teen? Hienonnan sienet ihan murusiksi ja ripottelen niitä sinne sun tänne.  Viime viikolla laitoin mustiksia lasagneen ja eilen kaalilaatikkoon. Mietin tässä myös, että kun se maaginen luku 66 666 blogissani tulee eteen, arvontapalkintona voisi olla vaikka kuivattuja sieniä. Voittajan valinnan mukaan.

Ween Maan Viljaa

Jokavuotiset Ween Maan Viljaa -messut, Jyväskylän Paviljonki -auleella. Minulla oli kaksi tavoitetta: syödä voissa paistettuja muikkuja ja ostaa kuivattua tilliä. Mutta ensin yleiskatsauskierros. Kaikenlaisia kojuja vieri vieressä, monessa mutkassa ... Muikkuja, isompia ja neulamuikkuja oli helppo löytää, mutta tuttua ruoveteläistä maustekojua ei vain näkynyt. Nälkähän siinä jo tuli, joten ensimmäinen tavoite kehiin ja muikuista nautiskelemaan.Ihan sormin. Samalla muistelin yhtä syyslomaani, jonka olin isäni kanssa Kivijärven mökillä muikkuja saalistamassa: Isä nousi aikaisin aamulla hakemaan verkot järvestä, sitten muikut perattiin ja verkot setvittiin, illalla saunan jälkeen verkot takaisin järveen, Viikon verran ruokana oli KAKSI KERTAA päivässä voissa paistamiani muikkuja, enkä koskaan siihen herkkuun kyllästynyt. Ai, paljonko isä muikkuja järvestä nosti? No, jos tuloksena oli mm noin 20 litraa muikunmätiä, voitte arvata, että muikkuja piisasi. Siihen aikaan mätiä oli AINA joulupöydässä, ja vähän muulloinkin. Nyt sekin herkku on kaupasta ostettava. Siinä istuessani ja sormia nuollessani osui silmiini vastapäinen koju, se kauan etsimäni Ruoveden maustekoju.

Kuivattuja maustepusseja metritolkulla. Kuivattua tilliä ja liperiä. Piparkakkumaustetta. Saapaasmaahan. Sitten huomasin, että vieressä oli muitakin maustekojuja. Yhdestä ostin riistamausteseosta: mustapippuri, katajanmarja, valkosipuli, paprika, sinapinsiemen, valkopippuri, selleri, inkivääri, laakerinlehti, rosmariini ja persilja (ei suolaa). Ensi viikonloppuna olen aikonut valmistaa hirvikäristystä tuosta serkkulasta saamastani hirvipaistista. Viikolla ostin jo Saparomäen siansiivua.

Mission completed! Vatsa kiitti ja mausteet hankittu. Oli ihan vain huvituksen vuoro. Mitähän kaikkea messuilta löytyisi? Hippakauppa! Pitsiliinoja. Johan hamsterin silmät alkoivat kiilua. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tuohon kauppaan.

Entäs sitten nämä! Kauniita katsella ja ihania hypistellä. Röykkälän lammastila, Joutsasta.

Varpaanvälivillaa. Minulle aivan uusi tuttavuus. "Lammas on se, joka villaa kantaa. Villa on se, joka läpmpöä antaa. Hoitaa myös monet vaivat ja kivut, Varpaitten välit eikä vain sivut." Kuulemma jalkahoitajienkin suositteleman. Sitähän pitää kokeilla. Onko teille tuttu tuote?

Lopuksi jälkiherkku: Variksenmarjahyytelö. Olen nyt nautiskellut Seija-systeriltä saamaani variksenmarjamehua kivennäisvedellä laimennettuna ja todennut sen olevan erinomaista janojuomaa. Ja lisäksi erittäin terveellistä. Tämän hyytelön vuoro on sitten sen hirvenlihakäristyksen kanssa.

Koska nyt aurinko paistaa täysin kirkkaalta taivaalta ja koska mehu on nyt loppu, lähden poimimaan ne toissa päivänä näkemäni variksenmarjat. Kamera mukaan. Jos vaikka lammella olisi vielä se joutsepari.

Ai niin, en  minä eilen mitään sinistä kangasta löytänyt. Joten täytyy vain varautua henkisesti siihen, että 'saaliina' saan myös jonkun hirvityksen!

Sukkatehtaalta Jyväskylään

Noniih!!! Edellisessä postauksessani sain Leenalta neuvon, kuinka päätellä varpaista aloitettu sukka j-o- u-s-t-a-v-a-s-t-i. Ja eikun puikot heilumaan ja Nalle -jämälangat käyttöön.

Tulos erinomainen. Ei kiristä ei sitten yhtään. Kiitos, kiitos Leena.
 Siis:
- Aloita päättääminen neulomalla kaksi silmukkaa oikein, siirrä ne vasemmalle puikolle ja neulo sitten molemmat takareunoistaan yhteen
- neulo sitten seuraava silmukka oikein ja päättele taas nämä kaksi silmukkaa takareunoistaan oikein yhteen jne.
Ohje siis oikeakätisille. 

Eilen näin telkkarin Neulekoulussa uuden tavan hoidella ihan viimeinen silmukka. Sekin oli hieno vihje. Koska sen kertominen sanallisesti ei minulta onnistu, yritän valokuvata sen toisen sukan päättelyssä.

Tämän varpaista aloitetun sukan alkuperäinen ohje löytyy
http://www.ullaneule.net/0305/neuvot_sukka_varpaista.html
Siinä käytetään apuna silmukkarengasta näyttämään alussa kerroksien vaihtuminen. Minä jätän alkulangan roikkumaan sukan oikealle puolelle. Silloin nään helposti, missä kierros vaihtuu.

Nämä sukat istuvat mielestäni jalassa erinomaisen hyvin, sen lisäksi että ohjeenkin mukaan vartta voi neuloa niin pitkästi kun lankaa riittää. Kunhan vain aloittaessa on kaksi yhtä isoa kerää käytettävissä. Kuvan sukissa minulla on Nallea, puikot 3, silmukoita sama määrä kuin Seitsemän veljestä -mallisukissa. Lankani on siis hieman ohuempaa, mutta minun jalkani tykkää.

Eilenkin satoi. Mutta eihän minua mikään pitänyt toista päivää sisällä. Kunnon kuteet päälle, ja kohti karpalosuota. Sateessa. Kun sitten pääsin suon reunaan, pettymys oli suurtakin suurempi: suolämpäreen vesi oli niin korkealla, ettei mitään puhetta mennä mättäille. Eikä kyllä karpaloitakaan näkynyt. Hyvitykseksi sain kuitenkin seurata lammella uiskentelevaa joutsenparia ja pään yläpuolella kuuluvia kurkiaurojen ääniä. Auroja ei sadepilvien vuoksi näkynyt. Siellä ne jossain pilvien yläpuolella matkasivat kohti kesälaitumia. Liko-likomärkänä kotiin ja kaikkien vaatteiden vaihtoon. Onneksi pakkasessa on vielä yksi litra viime syksyn karpaloita. Siitä hilloa herkutteluhetkiä varten.

Nyt just ei sada, vaikka radio koko ajan uhkaileekin sadekuuroilla. Minä otan sinisen maaliliuskan ja junailen Jyväskylään, sillä Keuruulta ei oikean sävyistä ulkoilukangasta löydy. Lisäksi JKL:ssä on Ween Maan viljaa -messut. Sieltä olen aina ostanut mm kuivattua tilliä saapasmaahankin vietäväksi. Siellä kun tilli on ihan outo yrtti. Heillä sen korvaa fenkoli. Mutta minusta tilli on tilli.

Sateen sattuessa...

Edellisessä postauksessa taisin tykätä syyskuusta! Joopa joo. MUTTA jos sataa koko päivän ja useamman päivän peräkkäin, alkaa tykkääminen olla hieman vähempää. Kun ei voi mennä metsään - siis marjojen ja sienten perään - täytyy keksiä jotain muuta tehtävää. Siivoamisen, ruoan laiton yms arkisen puuhan lisäksi. No, voi kutoa vaikka sukkia. Kun kesän sukukokouksessa kudoin, kaksi tätiäni katsoi touhuani vähän aikaa ja loihevat sitten lausumaan ihan yhdestä suusta:

- Sinähä tiet iha veäri! (Kinnulan murretta)
Minä nääs olet ihastunut aloittamaan sukat varpaasta. Mutta tätien mielestä se on ihan väärin. Mutta heidän ilmeensä paljastivat puhtaan uteliaisuuden, joten lupasin lähettää heille mallikappaleet ja ohjeet, jotta hekin voisivat tehdä sukat 'veäri'.

Varvasosasta tulee söpöt...

... kantapäästä ihan kantapään näköinen...

... ainoastaan sukan suut näyttää ... joltain...
sillä sukat täytyy päätellä hyvin l ö y s ä s t i! Kun tein itselleni polveen asti ulottuvaa sukkaa, sukansuu kiristi niin pahasti, että meni purkuhommiksi. Toivottavasti tämä Nivalaan matkaava sukkasatsi on sopivan kokoista. Ettei kiristele.

Sateen sattuessa voi aina käydä Keuruun upeassa kirjastossa. Tänään käynti kannatti. Oli ilmestynyt uusin Camillerin Montalbano -käännös, viime vuodelta. Tarinahan on minulle entuudestaan tuttu dvdnä (Saapasmaan kielellä), mutta minua kiinnostaakin, miten kääntäjä on saanut väännettyä poliisiaseman keskuksen hoitaja Catarellan puheet suomen kielelle. Sata pistettä Helinä Kankaalle. Lukekaapa itse!

Ja ainahan voi mennä metsään, vaikka sitten sateessa. Oli eilen yksi paikka mielessä, josta varmaan saisi suppiksia. Mutta  kun sieltä aina saa kaupan päällisiksi myös niitä hirveitä kärpäsiä. Olin lukenut jostain, ettei markkinoille tullut uusin hirvikärpäskarkote tehoa, vaan on parempi turvautua vanhoihin konsteihin, eli kamferitippoihin. Siis ulkoisesti, ei sisäisesti. Apteekkiin ja pullo mukana metsään. Sateessa. Mutta kissan viikset tipat mitään auttaneet, vaikka laitoin niitä reilusti ja usein. Autolle 10 litran sienisaaliin kanssa palatessa yksi hirvitys kutitti rintsikoitten liepeillä ja toinen kömpi puseron sisävuorta pitkin. Onneton kohtalo kummallakin. Vaikka muita hirvityksiä ei enää syynissä löytynyt, tuntui koko kotimatkan ajan, niin kuin niitä olisi vielä komppania minua kiusaamassa. Illalla naisten saunassa saunakaveri kertoi, että hänellä on semmoinen sininen ulkoilupuku, ja ihme kyllä häntä ei hirvikärpäset häiritse. Tulipa vain mieleen se Tikkurilan sininen karkotusväri. Täytyy mennä maalikaupan kautta kangaskauppaan.

Syyskuu

Työpöytäni yläpuolella olevalle seinälle olen laittanut monenlaisia kuvia. Löysin kätköistäni mm kuukausikalenterin, josta tykkään kovasti. Nyt on syyskuun kuvan vuoro. Kaksi kysymystä: Kuka mahtaa olla taiteilija ja mitä eriskummallista syyskuun kuvassa on? 

Nousee kuin sieniä sateella. On satanut, joten on noussut sieniä. Metsä suorastaan pullistelee niistä. Sekä herkuista että kartettavista. Katsokaapas kuvan alareunaa. Sieltä yksi , keskelta selvän suppilomainen suppilovahvero kurkistelee kahden seitin alta. Minä kartan seitikkejä, mutta suppikset kerään. Aikamoisia hajuja alkaa metsässä myös jo olla, sillä monet sienet ovat lahoamispisteessä.

Tykkään syyskuusta. Tämmöisestä syyskuusta, jolloin sateista huolimatta on vielä lämmintä. Nytkin noin 20 astetta. Satamakioski on jo sulkenut kahvilansa. Varustaunut talven tuloon. Minä olen alkanut pikku hiljaa varustautua saapasmaan pikku kesään, eli lokakuuhun. Vielä karpalot suolta ja sitten on hamsteri-muuttolintu valmis.

Mutta nyt täytyy ryhtyä seuraamaan ... arvaatte varmaan mitä! Että minä tykkään Vettelistä. Peukut pystyyn.

AAA

A = Afrikka
Tämä eebenpuusta tehty veistos 'opetti' minulle, kuinka tavallisen näköisen puun sisus muuttuu mustaksi taideteokseksi puun kuoren jäädessä muistoksi siitä, millaisesta puusta veistos on tehty. En ennen tiennytkään, millainen prosessi usein näkemieni mustien veistosten takana on. Googlaamalla sain lisää tietoa. Tämmöisiä aarteita oli Turun serkkulassa useita.

Ja arvaatte varmaan, mistä tämä viimeisin afrikkalainen kangasaarteeni on. No tietysti serkun kaapista muistoksi saatu. Että osaa olla ihana kaapu: lämmin ja viileä samalla kertaa. Tämä lähtee sitten saapasmaahan. Tai oikeastaan tämä lentelee matkalukussa sitten edestakaisin.

A: Arvonta
Alkoi blogini olla liian hamsterin saalispitoinen, joten arvasin oikein, että arvonta piristää kommentoimaan. Mutta enhän voi teitä moittia siitä, että kommentoijat harvenivat, koska itsekin olen vähän laiskistunut. Luen kyllä pikaisesti teidän blogejani, mutta kommentointi on jäänyt vähemmälle. Lupasin lähettää yhdelle teistä liinan, virkatun tai kirjaillun. Arpaonni kohdistui tällä erää Leena P:hen. Jo kommentteja lukiessani päätin, että Kaisu T ansaitsee - vaikkei arpaonni häntä suosisikaan -  liinan antamalla erittäin perusteellisen tiedon tuosta sinisestä väristä, ja kun sitten selvisi, että Kaisu on minun serkkuni siitä Eino-enoni lapsikatraasta, Kaisu ansaitsee KAKSI liinaa. Leena ja Kaisu, lähettäkää osoitteenne ja toiveenne (virkattu vai kirjottu) spostiini. Leena on muuten kauniita käsitöitä itselläänkin. Käykääpä hänen blogissaan.

A: Aarteita
Toissa päivänä löysin tämmöisiä pikkuruisia aarteita, männynherkkutattipoikasia. Mutta jos tutkitte suurinta hieman tarkemmin, sen jalan oikeassa seunassa on jo yksi vuokralainen (juurimadon poikanen). Kun sitten putsasin sienet, JOKAISESSA oli jo niin paljon asukkaita, että vain pieni nurkka joka lakista oli ehjä. Mutta että olivat kauniita.

Lopuksi: Jos haluatte kutkuttaa nauruhermojanne, käykääpä katsomassa Suomimamman blogia, jossa hän kertoo mahtavasti sisilialaisesta liikennekulttuurista. Ymmärrätte sitten, miksi en enää suostu omaa autoani saapasmaahan ajelemaan, sillä kirjoitus sopii kuin nappi silmään myös vuoristomajan liikennekulttuuriin. Blogin kirjoistus olisi hyvä jokaisen suomalaisen lukea ENNEN ajomatkaa Italiaan. Vaikka oma auto siellä tarpeen olisikin. varsinkin taas näinä päivinä, kun saapasmaalaiset innostuvat lakkoilemaan, eikä mikään yleinen kulkupeli toimi.

Luostarin mäeltä pieni arvonta

Edellisessä postauksessa bloggeri jöksähti ennen tätä kuvaa. No onnistui. Arvaattekos, miksi tämän tuvan eteisen seinät ovat siniset? En ole pitkään aikaan arponut mitään, mutta nyt kaikkien, edes yrittäneiden kesken arvon joko virkatun tai kirjaillun liinan, sieltä vuoristomajan kirppikseltä. Suurempi arvonta, se taikalukukin (?) 66666 lähestyy...

Luostarinmäen kotiseutumuseo on melkoisen omavarainen, mitä esittelijöiden pukeutumiseen tulee: mm vaatteet ommellaan itse kudotuista kankaista, kengät oman suutarin tekemiä ja sukat itse kehrätyistä langoista tikattuja. Tuli ihan oma mummola mieleen. Siellä kasvatettiin omat lampaat ja pellavat. Siellä kehrättiin ja kudottiin. Ei ollut Henkkoja ja Maukkoja, ei Marimekkoa, eikä muutakaan hehtaarihallia. Eikä olisi kyllä ollut rahaakaan moisiin rysiin. Mummolassa minäkin opin puikkoja heiluttamaan. Viisivuotiaana. Se perintö on rahaakin arvokkaampaa.

Painokone toimi lihasvoimalla. Tässä valmistuu paperipussiin logoja. Me saimme muistoksi mestarin painamat kuvat. Kiitoksia vain.

Suomen Turussa kaikki on niin Isoa, nuo haahkatkin. Serkku sai minut ensin lankaan, ja olin jo niin otettu isokokoisista linnuista, kunnes pääsin lähemmäksi tekemään tuttavuutta Aurajoen taidehaahkojen kanssa.

Kädentyötä ja taidetta Turussa? Kyllä! Mutta vain yksityistilassa. Serkku perheensä kanssa vietti moninaisia vuosia Afrikassa, ja tässä osa yhdestä sieltä tuodusta ihanuudesta. Käsin kudottu ja kirjailtu. Koko seinäkudonnaisen koko on lähes katosta lattiaan, ja tämä kuvio toistuu ylhäältä alas. Kuvioiden malleina afrikkalaisia kampoja. Pötkötin sohvalla muutaman tovin nauttimassa tästä taideteoksesta.

Mikäs tämä sitten on? No ilmiselvä ruokapöytähän siinä. Afrikkalaisten perinneruokien nauttimisalusta. Kansi pois ja sitten vain nautiskelemaan. (Voi kun muistaisin herkkujen nimet!)

Nämä herkut sentään muistan. Serkkulan luumusato oli parhaimmillaan, ja minäkin sain auttaa hillon teossa. Lisäksi vatsaan meni luumuja niin paljon, ettei sen toiminnassa ollut mitään rajaa... Kotiinkin sain tuliaisia, ja nyt aamuisin luumuhillo sulostuttaa kaurapuuroa - ja vatsa kiittää. Hamsteriserkkujen aika vilahti sukkelaan luonnon antimien parissa. Ruokapöydässä nautiskelimme myös talon miehen kotiin tuomista hirven- ja peuranlihoista.Vatsa pinkeänä kohti omaa kotia...

... ja sen aarteita. Kohta taas nokka kohti metsää. Olisiko nyt puolukoiden vuoro?

Oikein mukavaa viikon vaihtumista.