Valkoista ja omituisuudet 4 ja 5

Ollaan nyt ihan hiljaa, ettei pelotella pois tuota valkoista tuolta ulkoa. On nelisen astetta pakkastakin. OIKEA talvi siis yrittää tulla. Vuoden viimeisinä päivinä.

En vaan toissapäivänä voinut oikaista tästä kotiin, sillä en osaa kävellä vetten päällä. Vuosi takaperin jäätietä olin kävellyt koko joulukuun.

 Uusi allakka odottaa... On aika vastata Sojan haasteeseen, jonka sain hänen blogissaan jo 08.12.

Olen jo tutkaillut kolme omituisuutta itsestäni. On kuulkaa muuten kinkkinen homma, sillä on vaikea ajatella jotain ominaisuutta omituisuutena, koska eihän sitä itseään omituiseksi huomaa! Tuo edellisessä postauksessa ilmaisemani kolmas omituisuuteni/ominaisuuteni (astioidenpesu käsin) herätti edes pientä ajatusten vaihtoa. Nyt sitten ne kaksi vielä puuttuvaa omituisuutta:

4. omituisuus
Olen täysin hurahtanut formuloihin! Vaan senhän te jo tiedättekin. Omituista siinä on se, että olen luonnon ystävä, eikä sellaisen ihmisen maailmaan pitäisi kuulua omituinen kurvaileminen samaa rataa ympäri ja ympäri. Renkaita ja polttoainetta kuluttaen. Eilen muuten Pekka Haavisto tunnustautui myös formulafaniksi, ja hän jos kuka on vihreä!

5. omituisuus
Liittyy tuohon allakkaan. Vuosia ostelin innokkaana mitä kauniimpia vuosikalentereita ja aloin aina niitä innolla täytellä, kunnes innostus hiipui viimeistään maaliskuussa.  Siirryin sitten tuohon allakkaan, johon esim viime vuonna on merkitty KAIKKI formulat ja lennot saapasmaahan ja takaisin. Eikä muuta. Luulen, että tämä blogi on korvannut kaupan kalenterit. Vai mitä? Siis jonkin sortin Julkinen Kalenteri. Ei oikeastaan ollenkaan omituista, jos ei tuota allakan antia lasketa.

No niin Soja, nyt on homma hoidettu. Pitäisi vielä haastaa teistä lukijoistani viisi, mutta kun en osaa päättää, ketä teistä haastaisin, haastan teidät KAIKKI. Poimikaa itsellenne tuo tunnustuskuva ja ei kun paljastelemaan.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta.
Happy New Year!
Buon Anno Nuovo!
Gutes Neues Jahr!

Herkuttelua ja omituisuudet 2-3

Jouluaika on yhtä herkuttelua, mutta minulle aivan uusi kokemus oli joulupäivän englantilainen jouluruoka pikkusiskon jälkikasvun suomalais-englantilaisessa perhepiirissä. Kalkkunaa karpalohillon kera. Erilaisia palleroita, joilla kyllä oli enkkulainen nimikin, mutta suomeksi ne oli minulle palleroita. Plus tietysti ripaus suomalaisia makuja. Jälkiruokien joukosta löytyi mm  aitoa englantilaista vanukasta ja paljon, paljon muuta. Vatsa oli pinkeän tyytyväinen.

Lopuksi kaikki saivat paukuttella (crackers). Englantilainen jouluperinne, jolle vastaavaa ei Suomessa ole. Mummo oli oikein hyvä paukutteluakaveri. Paukkujen sisällä oli jokin pieni esine, kirjoitettu viesti sekä kruunu, jollainen oli jo joidenkin päässä. Kiitos kovasti J ja C plus aidot englantilaiset vieraat ja suomalaiset sukulaiset.

Toissa postauksessa paljastin pyynnöstä jo yhden omituisuuksistani, huonot näyttelijätaidot. Olenkohan minä liian tavis, kun omituisuuksia täytyi pohtia oikein päivätolkulla. Oliskohan seuraavat omituisuuksia vai taviksen ominaisuuksia?

Omituisuus/ominaisuus 2
En voi lähteä edes roskista viemään alastomana. Siis naama alastomana. Siis ilman meikkiä. En edes näin ikääntyneenä. Meikkausta harjoittelin jo vähän yli kymppisenä. Saunan pesän nokipalasilla. Tuli upeat kajalit. Mahdoin olla lähinnä variksenpelättimen näköinen, mutta itseeni olin hyvin tyytyväinen. Viime kesä oli hieman poikkeus, sillä sieni- ja marjametsissä rymytessa kuumuus nosti hien pintaan ja valutti meikit silmiin. Kirveli niin julmetusti, että päätin lähteä metsään alasti. Siis naama alasti, Siis ilman meikkiä!

Omituisuus/ominaisuus 3
Minulla ei ole astianpesukonetta. Eikä tule olemaankaan. On niin mukava pestä käsiään ja siinä sivussa puhdistuu astiatkin. Lisäksi nautin katsella astioitani, jotka osin ovat osa hamsterin hommiani. Olen löytänyt viimeksi kirppikselta kaksi Tsaikka-lasia. Eihän niitä voisi piilottaa jonkin tuntemattoman koneen kitaan puhdistumaan ja ehkä naarmuuntumaan. Käsinpesu on niille tarpeeksi hellävaraista.

Kaksi omituisuutta/ominaisuutta vielä puuttuu. Täytyy taas pohtia. Voiskohan joku teistä auttaa minua? Joku joka uskaltaa kertoa minusta jonkin mehevän omituisuuden?

Viime viikolla suorastaan ilahduin kaupan voihyllyn ääressä: Tuttua tanskalaista Lurpakiahan siinä. Voita jota aina ostan saapasmaassa. Kilohinta yli 7 euroa, mutta voi on hyvää.

Vielä muutama päivä tätä voitonta loppu vuotta. Mutta ei myrskytöntä, eikä vedetöntä. Toissa iltana jo hieman pelkäsin, tuleeko parvekkeen lasit sisälle. Oli aikamoinen myräkkä koko Suomessa. Hain jo kumpparit auton peräkontista. Ovat tämän kelin ainoat oikeat jalkineet.

Jouluaattoona 2011

Jouluaattona puolen päivän aikaan MELKEIN näkyi outo valoilmiö taivaalla.Aurinko!  Mutta vain melkein. Kahden täällä oloviikon aikana lähes joka päivä on satanut vettä. Vielä aattona lunta näkyi pieninä kasoina siellä täällä, mutta nyt kahden edellisen päivän sateet ovat vieneet viimeisetkin rippeet. Keurusselkä on kaunis sulanakin, mutta ei ihan jouluinen. Katsoin blogistani vuoden takaista joulukuvaa: lunta runsaasti ja pakkasta -30! Kummalliset säät. Eilinen myrsky huojutti täälläkin pihan puita rajusti, mutta mitään vahinkoja ei tässä lähistöllä ole sattunut. Radiosta annettiin eilen ja annetaan yhä monenlaisia varoituksia ulkona liikkumiselle. Sähköt ovat edelleen poikki yhä yli 100 000:ssa taloudessa, puhelinlinjoja on yhä poikki, sähköjunaliikennettä hoidetaan paikoin linha-autoilla jne.

Isäni haudalla käydessäni poikkesin katsomaan, olisiko metsässä suppilovahveroita. Ei ollut. Paluumatkalla ihmettelin lumetonta maailmaa.

Onneksi sisällä saattoi luoda tunnelmaa.

Himmeli aattona, eilen vielä lisäilin pieniä (3-senttisistä paloista) osia. Himmelin liikkeen katseleminen on meditaatiota.

Tänä jouluna joulukuusen oksat leikkivät joulukuusta. Oksistossa oli koristeena myös tämä viime vuonna Budapestistä ostamani seimiasetelma. Unikonkotaan rakennettu, 5-senttinen käsien tekemä taideteos.

Miauuuu

Riitan puutarhan Katti Kononen ymmärtää: On aika ottaa rennosti! Oikein hyvää joulua kaikille. Miauuuuuu!
Merry Christmas! Buon Natale! Auguri!

Askartelua ja omituisuus nro 1

Mitä, mitä, mitä???

Olkia, olkia, olkia.

Haave,

josta toteutuneena noin kuudesosa! Hidasta puuhaa: ensin oljet liotetaan pari tuntia mäntysuopavedessä, ettei oljet halkea pätkiä leikatessa. (Mäntysuopa antaa oljille kauniin kiillon). Sitten vain saksimaan osasia. Kirjan malliin tarvitaan 24 senttisiä 12 kpl, 12 senttisiä 72 kpl ja 6 senttisiä 432 kpl!!! Ostin pari syksyä sitten kokonaisen ruisolkikuvon, josta puuhaa on riittänyt.

Nyt pyysin talkoisiin pari naapuriakin, jotka eivät koskaan olleet himmeliä askarrelleet. Mutta ei kestänyt kauaakaan, kun hiljaisuuden rikkoi vain muutamia mutinoita, kun sormet kävivät sukkelaan. Ei joutanut juttelemaan, kun aivot raksuttivat kolmiulotteisuuden maailmoissa. Himmeli (pieni tai sitten tuo isompi) toimii tänä vuonna minun joulukuusenani.

Joulutunnelmaa ei ulkoa oikein nyt löydy. Viikossa lumi on sulanut lähes kokonaan, ja nytkin ripottelee vettä. Toista se oli vuosi sitten (kaihon huokaus)!!! Jospas edes aattona...

***
Sain Sojalta tunnustuksen ja haasteen muutama postaus sitten. Pitäsi kertoa viisi omituisuuttani, siis minusta itsestäni. Lähes mahdoton tehtävä, kun enhän minä ole missään suhteessa omituinen. Muista kyllä osaisin kertoa yhtä ja toista!!! Ai jaa, ettette usko! Täytyy sitten ottaa peili kauniiseen käteen ja paljastaa omituisuus kerrallaan.
Omituisuus numero 1:
Olen huono näyttelijä, vaikka joskus se taito voisi olla käyttökelpinen. Kansakoulussa olimme saaneet kotitehtäväksi kirjoittaa kotiaine oravasta. Kun tuli minun vuoroni nousta ylös pulpetin viereen lukemaan aikaan saannokseni, ope varmaan huomasi jotain. Pyysi tulemaan luokseen vihkon kanssa. Kehui kovasti tarinaani, mutta sanoi, että se pitäisi myös kirjoittaa, sillä enhän minä ollut muistanut koko kotiainetta tehdä. Sitä sitten väsäämään koulun jälkeen. Kansakouluaikani ensimmäinen ja viimeinen jälki-istunto, mutta ihan ansaittu, ja koska Eeva-ope osasi käsitellä meikäläistä, huonoa näyttelijää, oikein hanskoin, tykkäsin hänestä aina vain enemmän.
JATKUUUUUU....

Pikkuputiikkeja - joulupukkien pajoja

Keuruulle on ilmestynyt muutamia mukavia pikku putiikkeja. Tiltalilla on nettikauppakin.

Kaikenlaista itse tuunattua, ja useita mukavia lyhytkursseja.

Puhuin vähän myös pukille...

Toisestakin kaupasta löytyy mm tuunattuja tuotteita.

Tämä hellyttävä Titityy-mökki halusi mukaani. Aarre! Joulukortteja varten. Aikoinaan koulussa tehtiin korteista tämmöisiä askarteluja. Vieläköhän jossain?

Postiin oli asiaa. Samalla tapasin Keuruun tarinankertojan, Eine Joutsijoen. Sain mukaani nimpparilla varustetun Radio Prahan. Yksi läheisistä saa joululukemista. Samalla Eine kertoi, että Katja-tyttärensä (näyttelijä) esiintyy tällä viikolla ohjelmassa Neljän tähden illallinen. Onneksi sarja näkyy huomen aamulla nelosella, sillä juuri Katjan osuus (viikon ensimmäinen) meni minulta ohi silmien. Katja kuului elämääni 80-luvun alussa, kun aloitin opettajan uraani Keuruulla. Ihana lapsi, ihana luokka, ihania muistoja.

Aamulla alkaa pimeys hellittää n klo 10.00. Tämä kuva on parin päivän takaa, jolloin vielä oli lunta ja lisää tuli hiljakseen taivaalta. Nyt maa on enimmäkseen paljas. Vain loskakasoja siellä täällä. Ja ripottelee - vettä! Onneksi ensi viikoksi on luvassa jopa pari astetta pakkasta. Onneksi on kynttilöitä!

Voi, voi

Oli taas mukava kierrellä kauppoja ja tutkia, mitä hyllyissä on. Tässä kohden täytyi oikein hieraista silmiä. Ei paketin pakettia voita. Kun kyselin asiasta, minulle kerrottiin, että ei ole voita, ei! Ei ole ollut vähään aikaan. Valio ei ehdi toimittaa, ja jos lasti kauppaan tulee, se menee saman tein, kun ihmiset hamstraavat. Norjassa kuulemma voi maksaa kohta yhtä paljon kuin aito kultakimpale!

Nyt minä en kyllä ymmärrä, sillä muita maitotuotteita on hyllyt pullollaan. Valistakaa nyt minua, hyvät ihmiset! Onneksi löysin S-kaupasta virolaista voita, sillä margariinia minä en osta. Jää sitten vaikka leipomiset leipomatta.

Pelottelen/Huvitan itseäni lukemalla eilen R-kipsalta ostamaani kirjaa Aitoa ruokaa - väärentämättömän ruoan opas (Mats-Eric Nilsson). Eilen luin mm oliiviöljy -kappaleen. Joopa, joo! Onneksi minulla on tuota Aitoa, Väärentämätöntä, Laimentamatonta öljyä. Jos kuluttajat toimisivat tuon kirjan mukaan, kauppoihin jäisi paljon tavaraa hyllyihin.  Ja onneksi Keuruulla on tuo Vakka, josta voi hankkia edes jotain lähiruokaa.

Mutta nämä hinnat ovat sitten muistoja vain.

Ei tartte ostaa  kiivejä noilla hinnoilla. Ainoastaan sitrushedelmiä ostelen, sillä itse poimittuja vitamiineja on oma pakastin pullollaan.

Ei tartte ostaa portugalilaisia vadelmia, á 30 euroa kilo!

Vaikka hämärää aikaa riittää, täytyy alkaa jahdata pölykissoja. Ei muuten, mutta tänään kylään tupsahtaa mm pikkuinen miehenalku, joka voi saada vaatteensa harmaiksi lattialla touhutessaan. Siispä nysväämään.

Kahden maan välillä

Vuoristomajan maisemissa viime torstaina...

Keuruu eilen ja tänään... Molemmat kuvasarjat otettu molemmin puolin puoltapäivää.

Niin ylivoimaiseksi kävi halu päästä tuttuun ja turvalliseen kotimaahan, että siirsin lentoa viikolla. Sama kone (Norwegian), yhtä edullinen hinta. Alkumatka sujui hyvin, kuten aina ennenkin. Kun istuimme koneessa, kapteeni ilmoitti, että odottelemme lähtöä tunnin verran, koska sää Helsingissä on myrskyinen. Matka Roomasta Helsinkiin sujui sitten lopulta ihan niin kuin aina ennenkin...  Tai siis Helsigin ylle. Siinä sitten kiertelimme ja kaartelimme ... ja ihmettelimme, kunnes kapteeni ilmoitti, että polttoaine on loppumassa, joten meidän on lennettävä tankille - Turkuun! Siellä kun myrsky ei olisi niin paha kuin Helsingissä. Tankki täynnä (?) taas taivaalle ja kohti Helsinkiä. Kolmisen tuntia myöhässä laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Koko (vajaa) koneellinen taputti. Ja täytyy nostaa hattua sekä taitaville (norjalaisille) lentäjille että rauhalliselle (virolaiselle) henkilökunnalle. Minkäänlaista paniikkia ei koneessa syntynyt.

Mutta kun matkalaukkuja ei alkanut lähes parin tunnin odottelun jälkeen kuulua, alkoi muutamien matkustajien hermot vinkua. Juttelin ainoan ohi viuhahtaneen kenttähenkilön kanssa, ja hän sanoi, että koko kenttä on kaaoksessa myrskyn takia: lumi ja räntä haittaa kaikkea, koneet eivät pääse ilmaan eikä alas, koneita lennätetään Turkuun tankille, henkilökunta yrittää etsiä oikeita matkalaukkuja oikeille hihnoille jne. Vihdoin, noin  klo 21.00 meidän hihna heräsi eloon, ja minäkin sain kaksi(hyvin, hyvin raskasta) matkalaukkua mukaani.

Mutta mitäs nyt? Kaikki jatkoyhteydet Keuruulle olivat menneet aikoja sitten. Menin tutkimaan aikatauluja. Järkevin vaihtoehto oli linja-auto Jyväskylän kautta Keuruulle. Lähtisi aamulla klo 04.40. Hotelliin? Mitä sitä turhaa muutaman tunnin takia rahoja tuhlaamaan. Voisihan sitä kokeilla yötä lentokentälläkin. Oikein hyvä ratkaisu, sillä tutustuin siinä penkillä aikaa viettäessäni oikein mukavaan pohjoisen (nais)ihmiseen. Juttelimme ummet ja lammet, nukuimme vuorotellen, tai siis makasimme silmät kiinni, ja lopuksi joimme minun lähtökahvimme. Hän jäi vielä odottelemaan oman koneensa lähtöä kohti Kemi-Torniota. Suren ainoastaan sitä, että en ottanut yöseuralaiseni nimeä tai osoitetta muistiin, joten  - Jos nyt luet tätä, ota ihmeessä yhteyttä spostiini. Kaunis kiitos seurastasi.

Myrsky jatkui koko linja-automatkan ajan, mutta molemmissa linja-autoissa oli todella taitavat ja rauhalliset kuljettajat.

Tämä Aamulehden piirros viime vuodelta VR:n ja linja-autoliikenteen vaikeuksista voisi nyt saada jatkoa lentoliikenteen ongelmista. Luonto kun on niin ennalta arvaamaton.

Joka tapauksessa olen nyt nukkunut edellisenkin yön edestä, viime yönäkin lähes 12 tuntia. Tänään mummo (siis äitini) keitti minulle mainiota kalakeittoa, joten kaikki hyvin. Tämä kaamoskin tuntuu jouluiselta. Ja parin viikon päästä ollaan jo matkalla kohti kevättä.

Che casino

... sanovat saapasmaalaiset, kun asiat ovat sekaisin. Che casino!
1. Sekaisin on nettiyhteys. (Istun nytkin naapurikylàn nettipisteessa.) Lauantaina menin umpeutuvan sopimuksen kanssa Tim-kauppaan. Kohta tulikin vahvistus - kaikki ok!
Sunnuntaina aukaisin koneen, ja 'porta e stata chiusa', yhteys suljettu! , koska en viestin mukaan ollut maksanut tarpeeksi. Tànààn kumisaapastelin takaisin kauppaan ja olin kyllà aika tuohtunut, koska enhàn minà virhettà ollut tehnyt, vaan myyjà. Tahtoivat lisàà rahaa. Minà sanoin BASTA (riittàà) ja nostin nokkani ja suuntasin ulko-ovelle. Nyt olen siis ilman omaa nettiyhteyttà.
2. Halusin laittaa paketin Suomeen. Kàvin viime viikolla kysymàssà hintoja ja koska minulla oli entisià postimerkkejà aika runsaasti, tein paketista oikein kauniin (semmoisen joita aina teen Suomessa). MUTTA signora postirouva ei hyvàksynyt minun tekelettàni, vaan alkoi pulputtaa kiihkeàsti jotan, josta sain sen verran selvàà, ettei niin voinut tehdà. Minà otin paketin kainalooni ja poistuin hoitamaan tuota ykkòsongelmaa.
3. Koko saapasmaa alkaa olla kaaoksen partaalla. Ammattiyhdistykset uhkaavat yleislakolla. Yksi lakko onkin jo tiedossa. Ensi viikon torstai-perjantaina on 24 tunnin lakko mm rautateillà, joten se junayhteys, jolla minun piti làhteà lentokentàlle, on stop!
Che casino. Tahdon Suomeen! Tahdon Suomeen! Tahdon Suomeen!

Tàmà blogi jàà nyt pàmààràisen pitkàlle tauolle. Toivotan teille kaikille oikein rauhallista itsenàisyyspàivàà.

Askartelua ja urheilua

Casa mia-lehden joulukuun numero on tàynnà yhtà sun toista. Suurin osa menee minun makuni ulkopuolelle, mutta muutamia voisin itsekin kokeilla.

Minulla vaan on vielà tàmà lumipalloprojektikin kesken. Kàvin naapurikylàn suurimmassa kangaskaupassa kyselemàssà vanua. Noup! Mutta minulle saatiin myytyà tyynyn sisus, josta voisin nyppià vanun palloihini!?! Nyt on muutama pallo MELKEIN valmis. Pienimmàt ovat ihan ok, mutta nuo isoimmat jàtàn suosiolla tàyttàmàttà. Lanka on jotain epàmààràistà. Niissà on hopeakuitua mukana, joten ne vàlkehtevàt kuin lumikiteet. Ei kovin helppoa kutoa, eikà purkaminen onnistu ollenkaan! Yhdestà keràstà tuli mukava mààrà koristeita. Malli on sieltà Amazonista, josta aikaisemmin kerroin.

Ja mikàs se siinà? Ensi vuoden kalenteriin on jo ilmestynyt tietyt merkinnàt. Totta kai formuloiden pàivàmààràt, sillà nyt on tiedossa mielenkiintoinen vuosi, sillà...

... nyt tiedetààn varmasti, ettà Kimi on mukana. Tosin eri tallissa, mità alkuun 'tiedettiin'. Saapasmaalainen lehtikin on innoissaan. Tosin heti ensimmàisessà kappaleessa kerrotaan jààmiehestà, jonka mielestà haastattelut ovat vain ajan hukkaa. Yhdessà lauseessa kiteytetààn saapasmaan kulttuurinen mielipide Kimistà: Hàn ei koskaan olisi ihanteellista seuraa illalliselle, mutta ajaa hàn osaa. Mutta onko se ihme, jos tàssà maassa kieltà osaamattomana jàà seurustelun jalkoihin. Itse olen niin monta kertaa tuntenut itseni 'tyhmàksi', kun en ole mukana pysynyt! Tervetuloa saapasmaalaiset Suomeen kokemaan jotain vastaavaa. Siis jos ette osaa edes auttavasti englantia, suomeahan te ette kuitenkaan useimmat osaa.

Mutta jalkapalloa te kyllà osaatte pelata. Eilen illalla pitkàstà aikaa kylàn naisjoukkue harjoitteli parvekkeeni alapuolella olevalla kentàllà. Klo 21.00 illalla!!!

Huomennako jo joulukuu?

Luntako? Ei, vaan Teverehàn (Tiber-joki) se siellà karistelee aamu-usvaa silmistààn.

Minà karistelin eilen silmiàni naapurikylàn hedelmà- ja vihanneskojun ààrellà. Ihan elàvià mansikoita! En ostanut, sillà jotenkin ne kuuluvat kesààn. Ainakin makunsa puolesta. Minà ostin taas ison pussin appelsiineja ja mandariineja. Kiivejà oli vielà kotona. Muuten, tiesittehàn, ettà kovat (siis hieman raa'at) kiivit kypsyy nopeasti, jos ne laittaa pariksi pàivàksi muovupussiin omenan kanssa.

Ostin myòs olive al forno, uunioliiveja. Minun suurta herkkuani. Sain ensin maistaa. Hieman outo maku, niinpà kysyin, missà ne oli valmistettu. Ystàvàllinen myyjà luki astian kyljestà: Italiassa valmistettuja KREIKKALAISIA oliiveja. !!!!! Eikò tàssà maassa ole mustia oliiveja oman maan tarpeisiin?????????? Tàhàn vuodenaikaan???? Hyvià, mutta pidàn silti enemmàn saapasmaan pienemmistà olive al fornoista.

Lòytyi joulukuusi, vai mikà tàmà on? Minua kyllà kiinnosti enemmàn tuo vasemmalla ylàkulmassa oleva kello!

Nyt on naku tonttukin puettu. Sai tosin valkoiset vaatteet ja kaverinkin. Vai onkos nàmà nyt sitten lumitonttuja? Tààllà oli maanantai-illan yhdessà TV-visailussa kysymys: Missà maassa pienille saunatontuille (ihan suomenkielellà tuo saunatonttu) ihmiset jàttàvàt iltaisin ruokaa? Ihan oikein, Finlandiahan se. Visailija tiesi - tai pikemminkin arvasi neljàstà vaihtoehdosta. Joten, laittakaa nyt ihmeessà ruokaa pikkuisille saunatontuille. Muutenhan nàmà saapasmaalaiset pettyvàt, jos sattuvat Suomeen tupsahtamaan. Mukavaa, huomenna alkavaa JOULUKUUTA!