maanantai 8. maaliskuuta 2010

Kukkia kaikille naisille

Tànààn ojennan kaikille naisille... ... mantelinkukkia...
... villikehàkukkia...
... ja nàità ihania keltaisia pallukoita, MIMOSIA!!! Hyvàà koko pàivàà!!!
***
Kukkia lentàà myòs Hollywoodiin, ensimmàiselle nais-Oscar-ohjaajalle. Vihdoinkin.
***
Tààllà tuulee niin, ettei kevytrakenteisempi naisihminen uskalla ulos. Voi tuuli lennàttàà vaikka minne. Tulossa sateita ja ukkosta. Maaliskuu on saapasmaassa yhtà arvaamaton kuin itse maakin: sità sun tàtà ja usein vielà liioitellen.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Mimosan kukkiessa

Ne kukkivat ihan parhaassa puvussaan - mimosapuut.
Tàmàn làhemmàksi en vielà ole kukkivia oksia pààssyt. Tàmàkin puu oli aihan takana. Ei kàsi ylettynyt muuta kuin kuvan ottamaan. Toivottavasti maanantaiksi, naistenpàivàksi saan tuoksuvua pallukkaoksia maljakkoon.
Omalla parvekkeella hyasintit heràilevàt talviuniltaan. Toissa joulun sipuleita, jotka kesàn nukkuivat komerossa ja jotka istutin parvekelaatikkoon viime marraskuun puolessa vàlin.
Rosmariini, timjami, oregano ja salvia tàytyi pelastaa hukkumasta. Tààllà on ollut kuulemma kylmà ja sateinen talvi. Keskiviikkona kun tulin, oli jo aika làmmintà. Ihan kuin olisi tullut keskelle kevàttà, mutta sitten on satanut, satanut ja viime yònà làmpòmittari laski alle nollan. Aamulla sain rapsuttaa Kaunottaren ikkunoista melkoisen jààkerroksen, ennen kuin làhdin asioille. Kylmàà jatkuu nyt ensi viikon puoleen vàliin. Kuulemma.
***
Matka lakkoilevassa Suomessa sujui aika monella kulkuvàlineellà: taksilla Keuruun linja-autoasemalle, josta Tòysàn bussilla Tampereelle (Tòysà ei siis ollut lakossa), Tampereelta junalla Tikkurilaan (koska Paunun jatkoyhteyslinjuri ei lakon takia kulkenut) ja sieltà taksilla lentokentàlle, koska etelàn kaikki linja-autot olivat lakossa. Lento sujui vaivattomasti. Ja tilaa Finnairin koneessa oli, sillà kone ei ollut puolillakaan. Silmààn pistàvàà oli esim se, ettei kaukoidàn ihmisià koneessa ollut. Aikaisemmin noin puolet matkustajista on ollut idàn suunnasta. Myòskààn venàjàn kieltà ei kuulunut. Onkohan Finnairin maine jotenkin kàrsinyt??? Saapasmaan junayhteys toimi kuin rasvattu, ihan minuutilleen.
***
Eilen ostin torilta kauden herkkuja, latva-artisokkia. Myyjà antoi tarkat valmistusohjeet: artisokat puhdistetaan kovista ulkosuomuista ja halkaistaan, ettà saadaan sisuskarvat hyvin pois. Kattilan pohjalle òljyà, valkosipulia, suolaa, pippuria ja paljon persiljaa (jotkus laittavat myòs minttua). Sitten lisàtààn artisokat ja pari lasillista vettà. Haudutetaan hiljaisella, hiljaisella tulella ja nautiskellaan... Tànààn teen lopuista artisokista munakasta.
Ostin torilta myòs ensimmàisen fenkolin. Alaosastaan pullean feminiiniyksilòn Euron kilohintaan. Sità napostellaan ihan raakana. Keuruulla katselin ruokakaupassa tuontimaskuliiniyksilòità ja hintaa oli n 5 euroa.
***
Alkuasukasystàvàttàreni on heikossa kunnossa. Alkaa ikà painaa. Menen huomenna katsomaan. Toivottavasti hàn nàkee vielà monta kaunista alkukevàttà. Nyt aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.
***
Tàmà nettiyhteys on taas sità h - i - t - a - a - n sorttista, enkà saa helposti auki niità blogeja, joissa on paljon kuvia. Vahinko. Yritàn kuitenkin vierailla mahdollisimman monen blogissa.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Elàmàn kirjoa

Aivan ensiksi - tàmàn kuvan myòtà làmpòisià ajatuksia Chileen ja siellà Peikkokukkulan Miialle ja hànen làheisilleen. Toivon kaikesta sydàmestàni, ettà te olette selvinneet tuhon keskellà mahdollisimman vàhin vaurioin. Tàmà Miialta 'adoptoimani' toukka on kulkenut tàmàn alkuvuoden avainteni peràssà. *** Asken kuulin erittàin viisaita lausahduksia ammattiurheilijan suusta: 'Kun kuulee ja nàkee, mità Chilessà on tapahtunut, vaatimaton menestys olympialaisissa asettuu omiin raameihinsa.' Niinpà! Toivottavasti koko urheiluhullu Suomen kansa (minà mukaan luettuna) osaisi suhtautua kisoihin sen toisessa merkityksessà: kisa=leikki! Leikissàkin joskus on itku pitkàstà ilosta. Voisiko sen kààntàà - ilo pitkàstà itkusta? Toinen kisojen arvioija vertasi Norjaa ja Suomea. Norjahan kahmi menestystà joka ladulla. Oli huomannut, kuinka Norjassa koko perhe harrasti reipasta ulkoilua paljon enemmàn kuin me suomalaiset. Huom mukavaa yhdessà ULKOILUA, ei hiki/veripàistà URHEILUA. Siis liikuntakulttuuri on syvàllà kansan tavassa elàà ja olla. Totuuden nimissà, tàmà(kin) mummeli istui eilen illalla kiikkustuolissa elàen kiihkeàsti Kanadan ja USAN:n ottelua. Joskus piti ihan pysàyttàà sormien kiivas virkkaustahti, kun niin jànnitti. *** Nyt sitten jànnitàn keskiviikon menomatkaa Keuruulta Hki-Vantaalle. Tànààn klo 17.00 pitàisi ratketa kuljetusalan neuvottelut. Lakko vai ei? Minulta ei kyllà oikein heru myòtàtuntoa millekààn lakolle. Aikoinaan lakoilla varmaan autettiin heikoimmin ansaitsevia, mutta jotenkin minusta on alkanut tuntua, ettà ainakin osa lakoista joutaisi ihan romukoppaan. Lakkoon voisivat mennà vanhukset ja heidàn hoitajansa. Sità lakkoa minà kannattaisin sydàmeni pohjasta. Junat (ilmeisesti) kulkevat. Jos rautateillà ei keksità mitààn lakkoa. Eivàt varmaan edes uskaltaisi. Kansa nylkisi ne lakkokenraalit. Joten varaudun nousemaan keskiviikkoaamuna aikaisin junaa korvaavaan taksiin jne... On kiivain matkalaukun ahtamisaika: ruisjauhoja ja puolukoita, niità aikaisemmin mainostamiani kaloja, puuroriisià karjalanpiirakkataikinaa varten, tilkka viilià juureksi, ruisleipàjuurta, màmmià pààsiàisen makupalaksi (ei saapasmaalaisille, eivàt kyllà sòisikààn - onneksi), vattuja ja karpaloita, sienià, sekà tietysti suklaata. Ai ettà miksi nàità mukaan. No, ettà hàn saisi taas tuulahduksen Suomen mauista. Itse aion vuoristomajalla elàà làhinnà hedelmillà ja vihanneksillà, sekà saapasmaan omilla juomilla. Tilkkeeksi pakkaan laukkuun muutaman lehden ja kirjan sekà lankoja ja kankaita. Vaatteita tms ??? Vain ne mità pààlle laitan. Saapasmaassa on jo kevàt, ja vuoristomajalla on kevàt/kesàvaatteita. *** Siis blogiini tulee siirtymàtauko. Loppuviikosta voi taas yhteys olla kunnossa. Siis voi. Onhan kyseessà maa, jossa kaikki on mahdollista, siis mahdottomuuskin. Synttàritkin on tulossa. 17.03. on tàmàn blogin 1-vuotissynttàrit. Kun samoihin aikoihin nàyttàà tulevan 200. postaus, on varmaan aika juhlistaa asioita tavalla tai toisella. Mutta nyt: Hyvàà kevàttà (ràntàà sataa). Tàmà mummeli làhtee nuuskimaan mimosan tuoksua.

torstai 25. helmikuuta 2010

Kevàt tulossa

Ainakin Poppeliin (www.poppeli.fi) Keskustiellà, Jyvàskylàssà.
Pienen lankaputiikin yhdessà nurkassa voi istahtaa paitsi ihailemaan kaupan lankataivasta, myòs juomaan kupposen kahvia ja vaikka taikomaan seinàlle lisàà kukkasia ennakoimaan tulevaa kesàà. Vanha kansa muuten ennusti eilisen Matin -pàivàn aikoihin, ettà jos Mattina on paljon lunta maassa ja pakkasta, tulossa on pitkà ja kuuma kesà! Yleensàhàn vanha kansa tiesi. Katsotaan nyt.
Poppelista ostin mm lankoja pariin tilattuun hàrpàkepariin (Dropsin Fabelia, sopivan ohutta). Toinen pari làhti jo omistajalleen. Toista ajattelin virkata ensi viikolla matkalla Keuruulta Helsinki-Vantaan lentokentàlle.
Tosin on hieman epàvarmaa, miten matka sujuu. Paras yhteys olisi tàllà kertaa linja-auto. MUTTA uhkaavat mennà kuljettajat lakkoon tiistaina ennen matkapàivàà. Toinen mahdollisuus on juna (aamulla korvaavalla taksilla Vilppulaan, sieltà junalla Tampereen kautta Tikkurilaan, siità linja-autolla kentàlle - jos linja-autot kulkevat!) JOS junat yleensà kulkevat, koska luminen talvi on yllàttànyt VR:n tyystin ja kokonaan, eikà armeijakaan lupaa luutijoita avuksi! Kaiken epàvarmuuden keskellà eilen ovelleni ilmestyi pari enkelià tuliaisleipien kera: Leena ja Oiva kesàtorin bussikahviosta. Kun he kuulivat matkaongelmistani, he lupasivat ajaa minut Keuruulta kentàlle, jos julkiset vàlineet tòkkivàt. Enkeleità, onko heità? KYLLA ON!!!!
Minun ei siis tartte kàvellà tàtà kolmeasataa kilometrià. Mutta nàillà suvun pienimmille miehille tekemillàni jatkosukille on toivottavasti kàyttòà. Tosin pienempi heistà vasta kastetaan tulevana lauantaina, joten kàvelyyn ei sukkia vielà kàytetà. Isompi sen sijaan jo kohta tapailee ensi askeliaan. Molemmille pikkumiehille tiedoksi: Kun sukanteràt alkavat olla liian pienet, palauttakaa minulle jatkokàsittelyyn. Siità nimi jatkosukat.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Harmaata - vàrià

Troikka -ostoskassille valmistui tànà aamuna olkis -kaveri. Musta - harmaata. Minun vàrejàni.
Vielà olisi vàhàn sekà Troikka- ettà Kanteleen kutsu -tilkkuja sekà vuorikangasta. Pitàisikòhàn...?
Vai siirtyisikò ihan virkkukoukun liikutteluun? Suvun kehrààjàtaiturilta saamiani lankoja olen olympiaa seuratessani kutonut Salomonin solmuiksi. (ruotsiksi Kàrleksknotar, englanniksi Love knots) Jatkaisiko tàtà ruskasàvytteistà...
... vai tàtà kevààn uutta vàrimaailmaa, oranssia ...
... vaiko kumpaakin yhtàaikaa?
Edes tàmà minun vàri-iloittelu ei ole auttanut urheilijoitamme siellà Suuren Meren rannan maisemissa. Alkaa jo ihan sààlittàà. Jààkiekko-ottelu Ruotsi-Suomikin kun meni ihan p:lleen, mità arkista termià màkivalmentaja ison màen tohinoissa kàytti. Kisailijoiden paluu arkeen on varmaan kovin harmaata. Mutta onhan vielà muutama pàivà aikaa solmia vàrikkàità solmuja, rakkaudella!

lauantai 20. helmikuuta 2010

Maria ja kalaa

Minuutti sitten valmistui tuon vanhan Kanteleen kutsu -kassin kaveriksi pieni olkis. Ettà minà tykkààn tuosta Sanna Annukan kuosista (http://www.marimekko.fi/).
Seuraavaksi tyòn alle pààsee tuo Isolan iso Troikka -olkis. Ostoskassi on jo valmis. Viime arpajaiskassin kaima, kuten tarkkasilmàiset huomaavat. On tuo làhes kolmen kuukauden kestoinen talviunikausi (laiskottelu-) loppumassa. Hyvàà talviuni teki, mutta nyt minulle nàmà pakkaset jo riittàisi. Kaksi ja puoli kuukautta yhtàjaksoista, ajoittain hyvinkin kovaa pakkasta saa ajatukset matkalaukun suuntaan.
Joten ei muuta kuin laukun tàyttòòn. Suomalaista kalaa tàytyy aina pakata mukaan. Torstaina hankin taas noita muuramelaisen Etumiehen kylmàsavulohia ja -siikoja. (http://www.etumies.fi/) Soitin jo keskiviikkoiltana Muurameen ja tilasin kalaa, jonka viimeinen myyntipàivà olisi mahdollisimman kaukana tulevaisuudessa, ettà voisin viedà kalat jààkaappiraikkaina vuoristomajan pakkaseen odottelemaan herkutteluhetkià. Vahinko ettà Etumies kày vain joka toinen viikko Keuruulla (Mega-marketin pihassa), joten tàmàn viikon torstai oli viimeinen mahdollisuus ennen matkaa. Koska olen jo ns vakiasiakas, minulle oli tehty hieno tarjouspaketti odottelemaan. Kiitos, kiitos.
***
Olen seurannut noita olympialaisia (yy:llà ja yhdellà pee:llà). Surettaa ja ilahduttaa. Surettaa se, ettà joillekin huono menestys on kovin katkera pala. Jos tappio tuntuu siltà, ettà seitsemàn vuoden tyò on mennyt hukkaan (pikaluistelija, jonka nimeà en muista), niin silloin tulee ajatelleeksi, ettà onkohan urheilu liian vakavaa! Sen sijaan lòkàpòksylumilautailu on varmaan seuraava laji, jota joka niemen notkon kouruissa harjoitellaan. Ja tulotkin ovat kuulemma ihan pààministerin palkan yli menevià. Jààkiekko ei siis ole ihan ainoa unelmalaji pikku pojille - ja tytòillekin tulevaisuudessa. Onkos mummelisarjoja kourutaiteilussa jo olemassa?

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Pàtkià

Jokin aika sitten ostin kirpparilta kolme lankakeràà. Tiukasti suljetussa muovipussissa. Ei pààssyt itse lankaan kàsiksi. Koska keràt olivat herkullisen punaisia, tàytyihàn ne ostaa. Ei hintakaan (1,5 e) pilvià hiponut. Samalla reissulla lòysin ihan ehjàn puna-harmaaraitaisen Marimekon T-paidan. Samaa punaista. Nam! Ajattelin kutoa puseron kaveriksi sukat. Vuoristomajan lattioita ajattelin! Kun sain puikoille vain muutaman silmukan, lanka oli pàtkànà. Tutkin kerià tarkemmin ja kas kummaa, langanpàità nàkyi useampia. Pààtin purkaa keràt. Tàmmòistà jàlkeà kahdesta keràstà tuli: isompia ja pienempià pàtkià. Ensin risoi suuresti.
Onneksi olin saanut kirjastosta lainaan tàmàn herkullisen kirjan, jossa on vaikka mità langanjàmistà.
Ja onneksi oli nàità muitakin ideoita pitkin pòytià. Siis, pàtkà-lanka-kerien myyjà olikin tavallaan auttanut minua: langat olivat valmiiksi pàtkinà!!! No, joooooo!!!
***
Muita pàtkià. Lunta on nyt ihan kiitettàvàsti.
Mutta kaiken lumen ja pakkasen keskellà alkaa aurinko heràtellà etelàn ihmeità: mummo (siis àitini) sai viime kevàànà saapasmaan tuliaisina viinirypàleen taimen, joka on jo nyt innostunut nupuille. Siità vain satoa vesi kielellà odottelemaan.
Minà olen alkanut tehdà listaa: mità pitàà hoitaa/tehdà ennen 03.03. ja mità pakata mukaan. Mimosat kuulemma kukkivat ja linnut laulevat. Vuoristomajalla.