Sabinasta Puertoon

Vihdoinkin täällä! Sabinassa. Poggio Catinossa. Kuva otettu yläkylän kirkon piazzalta kohti ala-piazzaa, jonka varrella on tullut elettyä monia ikimuistoisia hetkiä. Nyt tuli harjoiteltua rappusten kiipeämistä kolmanteen kerrokseen, jotta voisi kiivetä Puerto de la Cruzin asunnon kolmanteen kerrokseen.

Kesä Sabinassa on yhtä kyläjuhlaa. Nyt sattui olemaan Collevecchion vuoro juhlia kevättä. Itse kevätprinsessa ajeli kylän raittia pikkuinen kili seuranaan.

Piazza kojutarjonnasta ostimme erinomaista lampaanjuustoa. Olimme ensimmäiset asiakkaat ja saimme nauttia valmistajien tuotteista maistiaisina ja saimme ylimääräistä kaupan päälle. Ensimmäiset asiakkaat kun kuulemma tuovat onnea.

Kotimatkalla piipahdimme vielä oman kylän comunen puistossa kuvaamassa ruusuja. Entinen puutarhuri on jäänyt eläkkeelle, ja sen kyllä huomasi. Ikävä kyllä.

Nyt ollaan taas tutussa kahvilassa nauttimassa cortadoa. Ollaan siis Teneriffalla ja odotellaan, mitä Muecalla on tarjolla.

Matkalla

Just nyt istun Barcelonan kentällä ja odottelen lentoa Teneriffalle. Otin kyllä kuvankin tuonne kaupunkiin päin, mutta syystä tai toisesta, blogi ja kameran kuvat eivät taas tykkää toisistaan. Ei ole eka kerta, eikä ilmeisesti viimeinen, mutta mennään nyt vanhoilla kuvilla ja uusilla sanoilla niin kauan kun sopu vempainten välille löytyy. 

Finnair toimi maanantaina muuten, mutta lentokoneessa tarjoilu oli lähes vettä ja leipää. Paitsi että veden lisäksi saatiin mustilkamehua ja kauraryyni-puolukkapatukka ja ystävälliset pahoittelut tilanteesta. En minä nälkään kuollut, sillä minulla oli omina eväinä lohi-karjalanpiirakka, enkä nähnyt kenenkään muunkaan kanssamatkustajan hoippuvan ruoan puutteesta!

Rooman kenttä on aina samanlainen: matkatavaroita saa odottaa ja odottaa, mistä syystä en ehtinyt nähdä siitä junasta, johon tähtäsin, vain perävalot. No onneksi seuraavaa junaa ei tarvinnut kauan odottaa. Yleisenä huomiona junista sen verran, että siivottomia ovat niiden vessat sekä Suomessa että Italiassa.

Yllä oleva kuva kelvatkoon tällä kertaa, onhan siinä Tevere (Tiber) yläilmasta. Kaapattu telkusta paavin hautajaispäivänä. Tuo ensimmäinen, valkoinen auto kuljettaa paavi Fransiskusta viimeisen lepoon Santa Maria Maggioreen. 

Aamusta iltaan

Hyvää huomenta Keuruulta klo 6.00. Aurinko on noussut jo aikoja sitten. Viime yönä oli muutama aste pakkasta. Kevät sen kun keikkuu! Eilen näin jo yhden pääskysen, mutta vain yhden. 

29.01.2025 blogissani haaveilin, että voisin viettää äitienpäivää Puertossa ja nauttia Muecasta, nykytaiteen monipuolisesta annista. No, miksi vain haaveilla?

No sinne. Kahdeksi viikoksi. Ystävän kautta järjestyi asunto ihan tämän Muella-kalastajarannan vastapäätä. Parvekkeelta näkee varmasti vaikka mitä näytöksiä, ja La Ranilla muraaleineen on ihan nurkan takana.

Lentoja suoraan Suomesta Teneriffalle ei ole. No problem. Tehdään sitten ns pomppulento Rooman kautta ja piipahdetaan jälkikasvun maisemissa, Sabinassa. Pitkästä aikaa. Sitä varten olen treenannut polvien kestävyyttä kiivetä rappusia kolmanteen kerrokseen. Jo nyt tulee tippa linssiin ikävästä niitä maisemia. Pari päivää siellä ja sitten pomppulento Barcelonan kautta Teneriffalle.

Mukaan otan tämän uuden palvelijan, uuden tabletin (alempi), sillä minulta meni hermot tuohon ylempänä olevaan vanhaan vempaimeen. Sen toiminta veti ihan viimeisiään. Tämä uusi toimii ajatustakin nopeammin. Ihan hyrisen tyytyväisyydestä.

Tässä vielä kuva eiliseltä illalta klo 21.20.  Päivä pitenee huimaa vauhtia, Keuruullakin lähes puoli tuntia viikossa.

Kaikille oikein hyvää vappua. Kuullaan saapasmaasta ja Puertosta.

PS.Ps...

Jos lento Roomaan olisi ollut tänään... Lakko!

Jos lento Roomaan olisi maanantaina... Lakko!

Saas nähdä, sujuuko kaikki huomenna ok. 

Piiiitkä pitkäperjantai

 

Pitkäperjantain piti olla viikon lämpimin päivä. Olin monta päivää haaveillut meneväni nauttimaan päiväkahvit Ellun (siipirataslaiva Elias Lönnrotin) rannan tutussa Irman rantakahvilassa. Pöydät ja tuolit odottivatkin ulkopuolella, mutta jestas, että oli kylmä. Ei ristin sielua. Minä olin ainoa, ja minunkin piti nauttia kahvini kahvilan sisäpuolella.

Tunnelma toisaalta sopi hyvin aamuuni, sillä kun olin aamulla ottanut pakastimesta marjoja puuroon, marjat olivat jo lähes sulana. Vilkaisin äkkiä jääkaapin sisällä olevaa lämpömittaria. Se näytti +22! 

Jääkaappipakastimeni oli kaput! Rikki! Ilmankos se oli äännellyt torstaiaamuna omituisesti. En vain silloin tajunnut sen varoittavan minua. Aika monta kieltä kyllä osaan, mutta jääkaappipakastimen kieltä en osaa.

Onneksi minulla on pieni varapakastin, ja onneksi olin laittanut sen päälle jo alkuviikosta, koska olin suunnitellut sulattaa varsinaisen apparaatin. Onneksi olin jo siirtänyt osan pakasteista pikkuiseen, joten kauhean suurta vahinkoa ei rikkimenemisestä tullut. 

Oikeastaan kiitin onnea, ettei laite ollut rikkoutunut paria kuukautta aikaisemmin, jolloin itse olin vielä Teneriffalla. Tai ettei se rikkoutunut kuukauden päästä, jolloin taas olen 'matkoilla'. Silloin ei uuden laitteen ostaminen olisi riittänyt, vaan koko lattia olisi pitänyt uusia, koska sulaneet mustikat olisivat kaivautuneet laminaattilautojen alle ja kupristaneet ne uuteen muotoon.

Lauantaina klo 10.00 astuin Veikon Koneeseen, ja parin tunnin päästä uusi kone jäähdytti itseään ottaakseen kamaa sisuksiinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kevät etenee nyt huimin askelin. Tuomen kukintosilmuissa näkyy kukkatertut, pajun kissat pörhistelevät hedepuvuissaan ja leskenlehtien kukat antavat väriä muuten ankeaan maahan. 

Peipot ja erilaiset rastaat ilmoittelevat pesimisreviireistään.

Lehdessä kyllä luki, että kovin on aikaisessa kevään tulo. Eihän tule takatalvea, eihän!

Pääsiäisen viikolla

Halusin uusia nimilaput matkalaukkuihin, mutta ei niitä Keuruulta löytynyt. Piti lähteä Keski-Suomen Isoon Kylään, Jyväskylään.

Tutkin junan aikatauluja, ja paras menoaika oli 11.28, mutta paluumatka olisi ollut Tampereen kautta tai myöhään illalla. Höh! No, sitten linjuriaikatauluja tutkimaan. Mäkelän autot tarjosivat monta hyvää mahdollisuutta. Liput netin kautta ja matkaan, juna-linja-auto.

Asemalta ei lippuja olisikaan saanut. Itse rakennus on ollut jo pitkään yksityiskohtina. Infotaulu kertoi, miten aikatauluja ja lippuja voi hankkia. Netin kautta tai R-kioskilta. 

Kovin alkaa elämä olla teknistä, Jyväskylän asemalla ekana vastassa oli robottisiivoaja! Siihen maailmaanhan meitä valmennetaan. Robotit korvaavat yhä enemmän ihmisiä! Kyllä minä näkisin mieluummin ihmisen hoitavan tuonkin aulan siivoamisen.

Syystä tai toisesta minulle riitti löytää vain nuo nimilaput, ja sitten äkkiä linjurille. Liikaa ihmisiä, liikaa tavaraa. Saavatkohan liikkeet myytyä kaiken tarjolla olevan? 

Kuviakaan ei tullut otettua. 

Tähän loppuun telkun antia. La Promesa on löytänyt Suomesta uskollisen katsoja- lauman, joten telkku tarjoaa sekä sarjan alkuosaa (TV 1 aamupäivällä), että keskivaihetta (TV FEM iltapäivällä). Koska Espanjassa sarja on jo pitkällä, tiedän enemmän Janasta. Mutta enpä kerro.

Ja on telkussa lisää espanjalaista sarja-antia. Nyt parhaillaan näkyy Kuningatar Ena, mutta en ole sille vielä lämmennyt.

Pukkaa kevättä. (Tämä kuva otettu klo 20.15) Tänään toppatakki oli jo liikaa, ja huomiseksi on luvattu vielä lämpimämpää. Avantoakaan ei enää ole, mutta kyllä aamu-uinti edelleen virkistää.

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

Monenlaista

Tänään, 09.04., liputetaan suomen kielen ja kirjallisuuden kunniaksi. Mikael Agricola (1510-1557), Turun piispa käänsi ja kirjoitti itse ensimmäiset suomen kieliset kirjat, esimerkiksi Abckiria 1542 ja Se Wsi Testamenti. Hän kuoli 09.04.1554. Google osaa kertoa lisää.

Kuvan otin aamupäivällä. Satoi hiljalleen lunta. Yritin vangita hiutaleita kuvaan, mutta teidän täytyy nyt itse kuvitella ne. Sorry!

Sää on ollut tänään sitä sun tätä: lumisadetta harvakseltaan, välillä mannasuurimon näköisiä rakeita ja tuulenpuuskia niin, että oli parempi pysyä sisällä.

Silti uhmasin äsken tuulen jumalia, koska halusin käydä ottamassa kuvan Keuruun yhdestä ylpeyden aiheesta: siipirataslaiva Elias Lönnrotista, tuttavallisesti Ellusta. Miksi?

No, Elias Lönnrotia pidetään Agricolan lisäksi Suomen kielen isänä, ja hän toimi mm Keuruulla kotiopettajana. Keuruu oli 1880-luvun jälkimmäisellä puoliskolla paikka, jonne etelän paremmat, ruotsin kieliset piirit lähettivät lapsiaan oppimaan puhdasta suomen kieltä. Ja kuinkas sattuikaan, Lönnrot syntyi 09.04., siis Agricolan päivänä. Google neuvoo taas lisää, jos kiinnostaa.

Kuvan kävin ottamassa noin klo 19.00. Kuvitelkaa Ellu uljaana kolkkaamaan kesäaikaan pitkin Keurusselkää. Nyt Ellulla taitaa olla yhtä kylmä kuin minulla.

Asterix-sarjan Obelixin kaleerissa päädytään Atlantikselle, ihanalle ikuisen kesän saarelle, ikuisten lasten mielisten paratiisiin.

Semmoiselle saarelle minäkin kohta taas lentelen! Täytyy hoitaa yksi asia. Tällä kertaa Rooman kautta. Ihanaa päästä pitkästä aikaa saapasmaahan.

PS.

Kävin tänään kuvaamassa uudelleen tuon viluisen Ellun, nyt vain valoisemman sään merkeissä 

Onneksi on muutakin kuin vaalit

Kävin äänestämässä. Ei ollut puutetta ehdokkaista, vaikka kovasti on toitotettu vaikeuksista löytää halukkaita kisaan. Paikallisvaltuustoon löysin tutun nimen, mutta aluevaltuustoon piti kahlata satojen ehdokkaiden lauma. En tykkää tästä uudesta meiningistä yhtään. Muutenkin tuntuu siltä, että ennen oli paremmin!

Olen myös suivaantunut siihen, että Suomessa kyllä rahaa löytyy, mutta ei ihmisiin vaan aseisiin. Miksi ihmeessä meillä on kiire sotimaan, tappamaan toisia ihmisiä? Miksi ihmeessä irtisanoudutaan kansainvälisistä sopimuksista? Lopetan nyt, etten hermostu liikaa. Emme ole amerikkalaisia, emmekä venäläisiä, me olemme suomalaisia! Ugh!!!

Ennen lähtöäni marraskuussa mualimalle, varasin kirjastosta tämän Rämön kirjan. Olin jonossa sijalla 256. No, viime perjantaina tuli ilmoitus. Voisin hakea kirjan. Pari päivää lukemiseen meni, ja täytyy ihaillen taas todeta, että kyllä Satu Rämö osaa vangita lukijansa. Nyt vain odottelen, mitä seuraavaksi, sillä jotainhan kirjan loppu kertoo.