Ensimmàiset

Vuosi 2009 alkoi Vàlimeren rannalla. Etruskien maisemissa. Santa Severassa. Piknikillà. Edellisenà iltana vuosi vaihtui ystàvien kanssa maukkaan ruoan ja kuplivan juoman ààrellà. Tàmàn alkaneen vuoden ensimmàisenà pàivànà klo 13.00 aurinko kultasi jààtyneen Tarhian. (Muuten Italiassa eràs Suomen asioiden italialainen 'asiantuntija' kertoi radiossa, kuinka Suomessa talvisin liikenne siirtyy jààteille! Siinàpà asiantuntija. Onhan niità muutamia jààteità ja ovathan maantietkin usein jààtyneità, mutta ettà koko liikenne jààteille!!! Samaa tasoa kun ettà kuulemma Helsingin kaduilla nàkyy jààkarhuja yms.) Eilinen ilta kului ihan omissa oloissa ilotulituksia ihaillessa. Hyvàà ruokaa ja hieman kuohuvaa. Màkikisan jàlkeen, klo 17.00 palailin mummon luota Tarhian yli - jààpolkua pitkin. Pimeàà. Pakkasta làhes 20 astetta. Tàysikuu. Kaikille oikein mukavaa alkanutta vuotta. Kiitos teille, jotka olette blogiani lukeneet ja ennen kaikkea teille, jotka olette postauksiini kommentoineet.

Kuusikin jo kukkii

Olin jo tarttumaisillani joulukuusi-maljakkoon viedàkseni neulasia tiputtavat oksat roskiin kun huomasin, ettà kasvi oli erehtynyt vuodenajasta ja pukkasi uutta kasvustoa. Kuusi kukki. Nyt olen niin utelias, ettà haluan nàhdà, kuinka pitkàlle nuo uudet versot kehittyvàt. Ravinnoksi olen veteen laittanut sokeripalasia.

Radiossa oli ennen joulua dekkari-ilta. Kirjoitin ylòs kaikki esille tulleet nimet. Aioin yllàttàà itseni ja lukea minulle aivan outoja, mutta ohjelmassa suositeltuja kirjoja. Tàtà islantilaisen kirjailijan teosta kehuttiin kovasti. Eikà syyttà. Aion lukea lisàà .

Toinen uusi tuttavuus kertoo Moskovasta. Yli 500 sivua piti ahmia melkein siltà makuulta. Suosittelen.

Kirjastoon oli tullut myòs vanhan tuttavani viimeisin/viimeinen (?) Rei Shimura. Tutun oloista ja aika heppoista tekstià kahden muun kirjailijan jàlkeen. Suurimpana antina japanilaisen ja havailijaisen kulttuurin ja elàmànmenon esitteleminen tapahtumien mausteena.

Suomalaiset eivàt oikeastaan arvaakaan, kuinka mahtava kirjastolaitos meillà on. Toivottavasti kuntien pààttàjàt pitàvàt niistà kiinni.

Tàssà tàmà viime postauksen kuva, joka sain liitelemààn pois postauksesta jonnekin tuonne bittiavaruuteen. Tànààn làhti viimeinenkin avaimenperà uudelle omistajalleen.

Ihan lopuksi tàmà Yaelianin làhettàmà enkeli. Se on nyt levànnyt ja tehnyt useita kuvia tuonne Tarhian jààlle. Mutta sità ihan pelottaa huomen ilta. Silloin jààllà paukkuu ja ràiskyy. Se haluaa jatkaa matkaa jo tànààn. Enkeli pitàisi làhettàà tuomaan joillekin nimetyille jouluiloa. Koska tàmàn vuoden joulu on jo takana, haluan làhettàà tàmàn enkelin kaikille teille, jotka tàhàn postaukseen vastaatte: Ottakaa enkeli siipienne suojaan ja làhettàkàà se joulun 2010 alla eteenpàin.

Jouluinen arvonta

Eikòs olekin upea tàmà minun jouluinen kaunistus! Ostin sen pari viikkoa ennen joulua ja arvelin sen avaavan kukkansa jouluksi. Aattoiltana avautui ensimmàinen neljàstà nupusta ja joulupàivànà toinen. Kolmas ja neljàs nupuista ovat raollaan... Tàmà on vasta ensimmàinen kukkavarsi. Toinen odottaa ... Loppiaiseksi?

Nyt sitten siihen teidàn arvailuunne: Missà Lissu vietti joulun 2005? Mità Lissu osti Lissulle lahjaksi jouluna 2009: telkkarin, puhelimen vai ilmankostuttimen?

Joulu 2005. Hmmm... Làmmintà, oikeastaan kuumaa. Hiekkarantaa ja turkoosin vàristà vettà. Mangoja 'omasta' puusta. Jouluseimi viidakossa. Lisàà ensi jouluna!!!

Entàs se Lissun lahja? Olin suunnitellut telkkarin ostoa ihan vakavissani, mutta kun kotiuduin Keuruulle itsenàisyyspàivàn alla, postin joukossa oli TAAS kirje iilimatoystàvàltà, viestintàvirastolta. SE kysyi taas kaksi kysymystà: Onko teillà televisio? (EI, sanoin ààneen!) Onko teillà televisiolupa? (EI tietenkààn, sanoin jo kovempaa!!) Sitten taas pitkà litania siità, mità seuraa, jos telkkutarkastaja tulee ja lòytàà meiltà vastaanottimen. Liitteenà oli vielà televisiomaksulappu.

Kun vuosia sitten telkkarini meni rikki ja kun pààtin olla hankkimatta heti uutta, sanoin lupani irti. Tietysti. Mutta siitàkòs tuo iilimatoystàvà riehaantui: làhetteli kirjeità, soitti puhelimella ja toissa syksynà làhetti jopa tarkastajan, joka ei televisiota minulta lòytànyt!

Minusta viestintàviraston menettely hipoo jo kiusaamista. Eikò iilimato voi ymmàrtàà, ettà kaikilla ei ole televisiota, siis ei myòskààn lupaa. Kirjettà lukiessani pààtin, ettei minulle televisiota vielàkààn tule olemaan!!! Voisi muuten tulla taas se hyvàn nàkòinen lupatarkastaja. Voitaisiin keittàà kahvit ja etsià kadonnutta televisiota yhdessà!

Sen ilmankostutinhomman vaihdoin vesiastoihin. Suihkutella ei voi, kun on tuo laminaattilattia, joka ei kosteutta kestà. Siis EI ilmakostutinta.

Entàs se puhelin? Viisas pukki oli lukenut blogiani, ja yhtenà pàivànà kàteeni ilmestyi ...

... tàmmòinen joulukassi. Oli kuulemma Korvatunturilla pukin entinen puhelin ihan kàyttàmàttà. Kàvisikò tàmà Lissun tarpeisiin? Voi pukki-kulta! Totta kai. Kiitos, KIITOS.

Siis Lissu ei ostanut Lissulle mitààn noista kolmesta, vaan ...

... meni kirjakauppaan. (Vuoristomajalla pààsin tàmàn kirjan italian kielisen version puoleen vàliin ja nyt voin lukea kirjan loppuun.)

Lisàksi Lissu lupasi Lissulle ostosmatkan Jyvàskylààn: Marimekkoa ja lankoja. Niità ei koskaan ole liikaa... Eihàn, Elena?

Sitten arpomaan. Joulun aikaan virkkailin tàmmòisià jouluisia avainperià, ja ne odottelevat nyt vain osoitteita. Merruli, Mintsu ja Satu (rannalla), laittakaapa etanaosoitteenne spostiini. Sitten voin roikkua mukananne aina, kun haluatte. Onnea, onnea vaan!

Voihan pahkura! Tàssà oli kuva niità avaimenperistà, mutta se haihtui bittitaivaalle. No, laitan kuvan seuraavaan postaukseen. Yaelianin làhettàmàn enkelin saattamana. Nyt en enàà koske mihinkààn nappulaan, ettei koko homma haihdu jonnekin ...

Valkoista Joulua

Yaelian làhetti minulle Israelista pikkuisen jouluenkelin. Kiitos, kiitos! Enkeli lepàilee pitkàn lennon jàlkeen nyt tààllà valkoista joulua ihaillen ja jatkaa lentoaan pyhien jàlkeen.

Siellà se pilkottaa alhaalla puitten latvoissa Tarhian siltojen kupeessa. Aurinko. Talvipàivàseisauksen aikana. Toissapàivànà. Keskellà pàivàà. Sen jàlkeen lunta on tuprutellut lisàà. Tupruttelee parhaillaankin. ONNEKSI minun ei tarvitse làhteà autolla minnekààn. Toivottavasti kaikilla tiellà liikkujilla on jàrki pààssà ja kaikki tie-enkelit matkoja suojelemassa. Tànààn tassuttelen vielà Tarhian yli kauppaan hakemaan paljon kiwejà ja mandariineja. Niità ei hamsterin mailla kasvanut. Kinkkuakin mietin, mutta nyt kallistun karjalanpaistiin.

Sittenpà vain odottelemaan tàmàn kaunottaren valkoisen kukkapuvun avautumista. Ajoitus taitaa olla ihan kohdallaan.

Kaikille oikein leppoisia joulun pyhià. Sittenpà onkin aika paljastaa Lissun joululahja Lissulle ja arpoa toissa edelliseen postaukseeni tulleiden kommenttien vàlillà jotain ...

Casperian joulu

Vuoristomajan naapurikylà, Casperia, on hyvin vireà, keskiaikaista juurta oleva pikkuinen kylànen. Osaajia on edelleen joka làhtòòn. Esimerkiksi kirkon yhteydessà olevaan suureen saliin on yhden taiteilijan kàsistà syntynyt Casperia keskiaikaisessa pienoiskoossa. Joulutunnelmissa. Pienoiskaupungin runko on rakennettu paperimassasta. Tekijàn nimi on minulta nyt hukassa. Voisitko Elena auttaa? Nyt kun olet siellà kissojen hoitajana.

Pienois-Casperiassa on tietysti myòs seimi.

Nàmà portaat johtavat alkuasukasystàvàttàreni kodin pààovelle, joka avataan vain kerran vuodessa. Uudenvuoden kunniaksi.

Muuten hànelle mennààn tàtà rappusten vierustaa pitkin. Kolkutetaan tuonne ovelle. (Tuota suihkukaivoa ei enàà ole.)

Kylàlàisià viihdyttàà nàinà pàivinà joulun aikaan tàmmòiset kiipeilevàt pukit, Babbo Natalet. Hohhoijaa!! Pitkà matka keskiaikaisesta kylàstà amerikkalaiseen elàmànmenoon. Englannin/amerikanenglannin kieli ei nàillà seuduilla ole harvinaista, sillà hyvin monet ulkomaalaiset ovat jo lòytàneet nàmà seudut ja ostaneet itselleen joko vapaa-ajan asunnon tai muuttaneet seudulle kokonaan.

Buone feste, Casperia e tutti cari amici!

***

Edellisen postauksen arvailuaika jatkuu yli pyhien.

Arvontaa ja jàttiseimi

Neljà vuotta sitten juhlin elàkkeelle pààsyà Venezuelassa, pikkusiskoni ja miehensà luona. Todellinen irtiriuhtaisu. Ei koulun joulukiireità, eikà omiakaan. Matkasta kerron sitten vuoden kuluttua enemmàn, sillà ajattelin aloittaa 1.11.2010 Elàkelàisen historiallisen katsauksen. Tosin vain viiden vuoden historiallinen aikajànne minun elàmàssàni, mutta sekin jo historiaa - taakse jàànyttà elàmàà. Lupasin kuitenkin edellisessà postauksessa olleen Caracasista ostamani miniseimen kaveriksi kuvia Caracasin jàttiseimestà. Tai siis yhdestà niistà. Siità, joka oli Altamiran kaupunginosan torilla. Seimen hahmot oli veistetty puusta ja maalattu tropiikin vàreillà. Kooltaan ne olivat aivan ihmisen kokoisia, mità nàistà valokuvista otetuissa kuvista ei oikein pysty hahmottamaan. (Kuvat ovat kyllà tallennettuina - jossain, jossain????, joten nyt on tyytyminen valokuva-kuvaan.) Tàmà kuva on otettu ennen jouluaattoa. Jeesus -lapsi ei ole vielà syntynyt. Mutta jo jouluyònà seimeen ilmestyi itse joulun tàhti keskelle joulutàhtià.

Loppiaisena ilmestyivàt sitten Idàn viisaat miehet lahjoineen.

Seimen ààren tapahtumia oli todistamassa mm paikallisia luomakunnan kaunistuksia.

Kun sitten kààntyi katsomaan torin toiseen pààhàn, siellà oli Coca Colan sponsoroima suuri joulukuusi. Yhtiòhàn (ainakin silloin) oli Caracasin mestarikoripallojoukkueen pààrahoittaja. Sinàllààn erikoista, sillà maan silloinen (ja nykyinen) Hugo -pomo ei ollut/ei ole/ei kait tule koskaan olemaan amerikkalaisten fani. Mutta taitaa raha puhua.

Aurinko porotti. T-pata -keli. Illalla ilma kuin linnun maitoa. Ensimmàinen ei-suomalainen joulukuu. Missà vietin itse joulunpyhàt, se on sitten arvailujen varassa. Mitàs luulisitte?

***

Toinen tàmàn postauksen arvailu onkin sitten maallinen: Olen tàssà keskustellut itseni kanssa, mità toivoa pukilta lahjaksi. Siis mità Lissu hankkii Lissulle lahjaksi? On kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa: 1. telkkari (minullahan ei tààllà semmoista vekotinta ole ollut moneen, moneen vuoteen) 2. uusi puhelin ja 3. ilmankostutin (meinaa nààs vanhan iho rypistyà ihan rusinaksi. Vain yksi toive on yhteistuumin (Lissu-Lissu) luvattu toteuttaa.

Kaikki, jotka jàttàvàt kommenttinsà nàihin kahteen asiaan, ovat mukana arvonnassa. Palkinnoista vielà neuvottelen Lissun kanssa. Aikaa arvailuun on joulunpyhien yli.

Minun seimeni

Uhosin joulukuusen hankkimisesta. Toistaiseksi se on jàànyt uhoamiseksi ja olen ollut tyytyvàinen ns kuusinurkkaukseen, jossa ...

... isàni nuoruuden kuvan edessà on ...

... tàmà Caracasin joulutorilta vuonna 2005 hankkimani pienoisseimi, yksi minun aarteistani.

***

Ulkona pakkasta noin 24 astetta. Mukavaa tassutella sisàllà ihan avojaloin. Ajatukseni ovat esim Abruzzon telttakylien asukkaiden elàmàssà. Heille luvattiin kodit ennen joulua. Tarkoitettiinkohan niillà telttakylàkotia? Siellà on ulkona nyt òisin pakkasta, eikà semmosia làmpòeristyksià kuin minulla tààllà Suomen kodissa. Joulu heillekin tulossa.