Maxima alerta

Muutama päivä on nyt eletty varovasti. Ensin tuuli riepotteli kaikkea, palmuja ja kaikkea irtonaista. Palmujen kohdalla se olinkin tarpeen, sillä kaikki kuivat osat tippuivat alas. Onneksi en ainakaan minä saanut osumaa, sillä kuiva palmun oksan tyvi on kova ja terävä. Poliisiautotkin saivat telkun kuvassa osumia irtoveskeistä. Hajuista ei kerrottu.

Tämmöistä burrascaa ei kuulemma aikoihin ole eletty. Netti on toiminut joten kuten, sillä yhteydet saivat myös osumia.

Me pysyteltiin ihan kotioven lähettyvillä. Mutta entä ne avoveneillä saarille pyrkivät afrikkalaiset. Kuinka moni pääsi turvaan?

Tässä porttikongissa olen nähnyt monen nukkuvan. 

Toinen luonnonilmiö on nyt vaikeuttanut elämää, sillä esimerkiksi tänään oli pahin calima aikoihin. Ihmisiä kehoitettin pysymään sisätiloissa, sillä ulkona oli vaikea jopa hengittää. 

Näihin luonnonilmiöhin liittyy myös elämäni erikoisin yö, sillä lämpötila yhtenä yönä ei laskenut koko yönä alle 28 asteen. Ja kun aamuyöllä satoi, olo oli kuin trooppisessa sademetsässä. 

Molemmista luonnonilmiöistä olen lukenut Suomenkin netin uutisista. Jos nyt on Suomesta vain viikon matkalla näille saarille, tunnen myötätuntoa. Mukaan hengityssuojia, suosittelen.

Nyt kotikatu on rauhallinen. Jouluvaloja on naapureilla jo vähän, ja onneksi kaikkein vilkkuvimmat ja välkkyvimmät sammutetaan aina yöksi.

Joulupukki kävi täällä ja koristeli peilin valoilla. Tuntuu joululta. Kiitos pukille.

Tietoa ja taitoa

Tämmöiset pisteet meidän poppoo sai viime torstain tietokilpailussa. Kaksiosaisessa kisassa ensin liuta kysymyksiä, joihin annettiin vaihtoehdot. Siitä osiosta nuo 7 pistettä, keskitason tulos. Toisessa osiossa vaadittiin sitten tietämystä. Piti vastata sanallisesti. Siitä nuo 8 pistettä. Keskitasoa koko tulos.

Kisan toinen kysymysten laatija, Jaakko Viljanen, osaa sorvata semmoiset kysymykset, ettei niistä pelkällä pintatiedolla selviä. Hän on harrastanut tätä vapaa-ajan viettoa jo vuosia, nykyisin Reilupelissä eli Repessä. Taas tänään arvaillaan.

Tykkään seurata Teneriffan telkkua. Pari päivää sitten ihailin tätä käsin tehtyä joulukuusta, jolla lempisaareni La Palman Tazacorten asukkaat tervehtivät Lanzarotea. Tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyy muuten viittomakielen tulkki, sillä myös se kieli on saarten virallinen kieli.

Chipirones, kokonaisina friteeratut pikkumustekalat ovat tällä kertaa päässeet listallani herkkujen herkuksi, varsinkin tuolla rannan pikku kioskissa avotulella valmistetut. Maistuisi varmaan teillekin.

Sitten tämä tropiikin ananas, pikkuinen herkkupallukka. 

Tämmöinen chipirone löytyi jouluisesta käsityömessuteltasta. Keramiikkaa ja kuivakasvi. Hymyilitti.

Tämä keramiikkaseimi, belen, tuo kovasti mieleeni Venezuelassa ostamani siemenkotaan tehdyn seimen. 

Täällä maan kuori järjestelee itseään. Jopa 300 pienoista järistystä joku päivä sitten. Mutta ei kuulemma huolta. 

Rauhallista joulun odotusta.

Vaakatasossa

En ole itsensä grillaajatyyppiä, mutta niin sitä vain eilen maattiin vaakatasossa ja ihailtiin palmuja.

Varpaatkin tykkäsivät osoitella kohti Teideä ja Belairiä, suomalaisten ikinuorten lomakotia. Ei, ei minulla ole moniväriset jalat, vaan yksillä ja samoilla jalkineilla kulkiessa iho tummuu läikikkääksi.

Äskeinen kuva ilman varpaita.

Tämä netistä kaappaamani ja muokkaamani kuva antaa pienen aavistuksen Lago Martianezin kunnallisesta merivesiallasalueesta, jonka taiteellisena isänä pidetään lanzarotelaista taiteilija Cesar Manriqueta.

Alueen keskustana on suuri tekojärvi saarineen. Paikka on avoinna 10 - 18 ja sisäänpääsymaksu on nykyään 5,50 euroa, johon sisältyy aurinkotuolit ja varjot.

Tällä erää emme tosin varjoja saaneet vaarallisen tuulen vuoksi. Vain betoninen varjon jalka oli paikalla. Varjoa kyllä sai siirtämällä tuoleja mielen mukaan. 

Pari tuntia pötköteltiin. Se sai riittää eka kerralla, mutta varmasti mennään uudelleen. Netistä löytyy videoita, jotka näyttävät lisää ihanuutta. Kannattaa myös googlata Cesar Manriqueta enemmän. Esim hänen luomansa Jardin de Cactus Lanzarotella on aivan uskomaton. Pari vuotta sitten kiersin siellä pitemmän tovin, samoin hänen kotimuseossaan.

Hyvää huomista itsenäisyyspäivää.

Arkea

 Tämän kuvan naapurista otin 8.11. 

Tämmöisellä nyt näyttää! Mitä tulee tilalle? Tuskin mitään vanhan maallista, onhan maapohja sen verran arvokasta, että jotain suurta ylöspäin on luvassa. Harmittaa.

Kauhulla seurasin alkupäivinä rakennuksen purkamista, sillä työntekijöillä ei ollut mitään turvavarusteita tai kuulosuojia. Onneksi siihen kai joku puuttui, sillä tässä kuvassa pahin uhkarohkeus on jo pois. Eilen kyllä pidin peukkuja miehille, kun he kaatoivat tuota seinää, joka kaatui uhkaavan lähelle heitä. Arjen tosi-tv.

Aamu-uinnilla. En minä, vaan muut. Etualalla yleinen ranta, jossa voi kastautua kuka vaan, ilmaiseksi. Tuolla kauempana on Lago Martianezin alue, jonne on sisäänpääsymaksu. Minä olin esihistoriallisena aikana innokas itseni grillaa ja, mutta en enää. 

Minua kiinnosti enemmän, millaista vipinää syntyi moottoripyöräpoliisien ilmestyminen rantakadulle. Tummat laukkujen myyjät ja hiusten letittäjät keräsivät nopeasti liiketoiminnasta kertovat tavarat piiloon ja olivat kuin turistit ainakin. Kun poliisit häipyivät, liiketoiminta polkaistiin uudestaan käyntiin. 

Saas nähdä, milloin Suomen ruokakaupoissa saa litran viiniä hintaan 0,89. Tosin mausta en tiedä. Itse ostin pullollisen tuttua La Palman viiniä, mutta enpä saanut sitä itse auki, sillä huomasin vasta seuraavalla kerralla, että täällä pulloissa on perinteisesti korkkikorkit, ei kierrekorkit. Toisaalta, on mukava pyytää apua pullon avaamiseen ja sen sisällön nauttimiseen.

Tämän hyllyn äärellä pysähdyin heti ensimmäisenä päivänä. Tykkään saarten aloe vera -tuotteista. Nyt on saippuaa, shampoota ja kosteusvoidetta.

Ostin joulutähden, mikä on pääsiäiskukka espanjaksi!

Monenlaista peliä

 

Tämä on yksi lomalaisen ajankulu: Onni-peli, tutummin Lotto. Eilen ei onni minua suosinut. Läheltä piti, mutta ei kun ei. Muut saivat kaikki voittoina olleet ruokalahjakortit kaupungin eri ruokapaikkoihin.

Mutta kyllä minäkin ruokaa sain. Asuntoni naapurissa on Il Ponte, italialaiseen ruokaan erikoistunut ravintola. Sinne.

Simpukoita tietysti. Edellisessä postauksessa söin myös simpukoita, mutta erilaisessa kastikkeessa. Molemmat soosit olivat hyviä, mutta Il Ponten merenelävät olivat just oikein kypsytetty. Naapuripöydässä nuori turisti nautti pasta carbonara ja kehui kovasti. Minäkin aion siirtyä seuraavaksi pastaan.

Il Ponten palvelu kruunasi ruokahetken. 

Tosi-tv karmeimmillaan. Viime postauksen viimeinen kuva ei todellakaan esittänyt Sanna Marinia, vaan siinä kuvassa kuningas Felipen vieressä oli kuningatar Leticia. He kävivät tutustumassa Valencian tulviin.

Suomenkin telkku on täynnä erilaisia tosi-tv-ohjelmia, on Petollisia, Myyrää, Selvityjiä jne.  Google luetteli kymmeniä nimiä, joilla yritetään houkutella katsojia. Siis keksittyjä ohjelmia.

Nyt taitaa kuitenkin tuolla Ison Veden takana olla tulossa semmoinen tosi-tvkausi, ettei kukaan tiedä sen pelin lopputulosta. Nyt tullaan pelaamaan ihmisillä ja oikeastaan koko maailmalla. Fingers crossed.

Loman ensimmäinen viikko

Kun äsken nousin cortado-kahvilan pöydästä, peffa tuntui kostealta. Ei, en minä housuihin ollut pissannut, vaan kaikkia tuoleja ei oltu saatu kuiviksi yöllisen sateen jälkeen. Kauan kaivattu sade raikasti ilman, ei siinä yksi märkä takapuoli mitään haitannut. Viime viikon tukala helle on takana, onneksi. 

Sadekuuroja on luvassa lähiaikoina, sunnuntaina koko päiväksi. Sitten täytyy lähteä Suureen Puistoon luonnon heräämistä ihastelemaan. 

Nyt kukkivat kaikenlaiset kiinanruusut. Ne ovat täällä suosittuja aitakasveja.

Viime lauantaina Suomi-kerholla oli tarjolla paellaa. Minulla oli kiljuva nälkä. Kun parin tunnin odottelun jälkeen sain annoksen eteeni, iskin antiin kuin hädässä. Mutta jo ensimmäinen haarukallinen sai kaipaamaan Keuruun MegaCafeen taikurikokki Petriä. Tämä eteeni tuotu paella oli suolatonta ja muutenkin mautonta. Lisäksi kana oli raakaa. Fiilis laski huimasti.

Viesti taisi mennä kerhon puheenjohtajattaren korviin, sillä hän kuulutti, että halukkaat saavat alennusta hinnasta, jos haluavat. No, suolapurkkeja ilmestyi pöytiin, mutta kanoja ei kypsytetty lisää mikrossa. Riisin ja vihannekset söin nälkääni.

Seuraavana päivänä hemmottelin itseäni sinisimpukoilla. Leipäpaloilla kaivelin viimeisenkin tilkan kupposen pohjalta.

Mangojako? Täällä samannäköiset myydään mangana, nimi paikalliselle lajikkeelle. Manga-aika ei ole nyt. Sen näkee hinnasta, mutta maku on aitoa, eri laista kuin Suomeen kaukaa lennätetyissä.

Kulman takana voi sitten kuntoilla, jos vain tämä papperoinen siitä hennoisi nousta pois. 

Minä olen kohottanut kuntoani kävelemällä sinne sun tänne...

... mm ohi Belairin, jolla on nykyisin lempinimi Suomaisten ikinuorten lomakoti, sillä siellä asuu paljon nimen mukaisia asukkaita, jotkut lyhyempiä aikoja, jotkut vakituisesti.

Telkku on minulle täälläkin mm kielten ope. Mutta että Sanna Marinko Espanjan telkussa. Mitäs tuumitte? Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Titityy vaihtaa maisemaa

Talvi tuli, talvi meni... Muutaman hetken valkoinen maisema ihastutti, mutta sitten tuli takakesä! Mutta missä on pikkulinnut? Ruokaa olisi. Entä itse pikkulintu, titityy! Missäpä lentelee hän?

Ei tämä titityy. Se hyörii edelleen Jyväskylässä, eikä minulla ole mitään tekemistä tämän titityyn kanssa. En edelleenkään myy mitään lankoja, en, mutta Jyväskylän Titityy on hyvä lankakauppa.

Minä Titityy sain nämä antimet torstaina eteeni Finnairin lennolla kesään, Teneriffalle. Kahvia ja vettä vatsaan, nenätippoja nenän, ei suun kautta. En minä sentään nälkää nähnyt. Kentällä olin syönyt kotona tekemiäni lohi-karjalanpiirakoita. Kentän antimet jätin rauhaan, sillä niitä hintoja en enää suostu maksamaan.

Nuo nenätipat sain lentoemänniltä estämään mahdollista karmeaa päänsärkyä laskeutumisen aikaan. Pientä nuhanpoikaa olin potenut, joten pään röörit olivat paikoin tukossa, mikä päänsäryn olisi voinut saada aikaan.

Piti kyllä pitää kupposista kiinni, sillä melkoinen perunapelto taivas tuntui Espanjan yllä olevan. Useaan otteeseen henkilökunta joutui keskeyttämään veskiin pääsyn ja tarjoilut, sillä kone pomppi oikein kunnolla. Semmoisessa perunapellossa en aikaisemmin ollut lentänyt.

Melkoisesti luonto on Etelä-Espanjaa viime aikoina koetellut. Espanjan telkku näyttää koko ajan hurjia kuvia 11 päivää sitten riehuneesta tulvamyrskystä. Yli 200 on kuollut ja lähes sata on edelleen kateissa.

Täällä Teneriffalla kesä jatkuu, tälle päivälle luvassa yli 30 asetta. 

Tämän postauksen loppuun laitan uudelta parvekkeeltani ottamani kuvan: rappuset jonnekin! Saa nähdä mihin Amerikan uudet-vanhat askelmat vie. Onneksi minun ei tarvinnut äänestää.

Toivossa on hyvä elää

 24.10.1945 maailman 51 maata allekirjoitti Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, jossa toisen maailmansodan raunioilla haluttiin mm

- pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsauksilta

- vakuuttaa uskoamme ihmisen perusoikeuksiin 

- edistää sosiaalista kehitystä

jne 

Tällä hetkellä järjestöön kuuluu 193 valtiota, ja kaikista hyvistä lupauksista huolimatta maailmassa on n 50 isompaa tai pienempää  sotaa, eikä loppua näy.

Kun meillä viimeksi valittiin presidenttiä, äänestin rauha ajatuksissani. Näinä päivinä julkiset välineet uutisoivat, kuinka vähän valtiolla on rahaa esim terveyden ja vanhusten hoitoon, mutta samaan hengenvetoon lisätään rahaa Natoon ja puolustukseen. Molemmat peruskirjan vastaisia ajatuksia. 

Venäjällä päättyi juuri Brics -maiden kokous. YK:n pääsihteeri osallistui siihen, mitä on kovasti protestoitu. Mutta hänhän toimi juuri niin kuin peruskirja edellyttää. Rauha ei synny ainakaan, jos hänkin sulkee ovet.

Ugh, olen mielipiteeni sanonut. Samaan hengenvetoon ilmoitan, että kaikilla muillakin on oikeus omaan mielipiteeseen. Ihmisoikeus sekin.