Mukana

Olen hengessä mukana tuolla Helsingin tuomiokirkon portailla, missä tuhannet ihmiset osoittavat tukensa Ukrainalle. 

I wish all the best to Ukraina. Hang on, you will win!

Lidlin uusin helmi

Kokeilukeittiön viimeisin helmi: makea tomaatti! Nämä kaksi lenteli matkalaukussa kotikeittiöön. Los Silosin fincan (maatalon) hyväntahoisen työmiehen palstalla kasvoi mm näitä minulle aivan uusia tuttavuuksia. Voi että olivat hyvän makuisia. Ajattelin ottaa niistä siemeniä talteen ja kokeilla, itäisivätkö ne.

Vaikka tomaatit palstalla olivat tummakuorisia, olivat ne sisältä ihanan punaisia. Ja niin makeita, että. 

Kun luin Lidlin viimeisintä mainosta, huomasin siinä tummia tomaattia. Niitä piti eilen hakea. Adora, Passione for taste, Espanjasta. Samannäköisiä ovat kuin tuomani, ja makukin mätsää. Kuori on sitkeämpää, mikä minulle kertoo, että  Lidlin tomaatit ovat tuontitavaraa, poimittu ehkä hieman raakoina, mutta tänään aion hakea lisää. 

Nyt tämmöinen pikapostaus, että ehditte tekin kauppaan, jos kiinnostaa.

Arjen iloja

Hyvää eilistä Ystävänpäivää! Saapasmaassa minulla oli tapana aloittaa aamu ensin omassa keittiössä kupillisella naapurikylässä paahdettua ja jauhettua cafe americanoa, jos suomalainen kahvi oli jo loppu, ja sitten aamukierrokselle, ensin oman piazzan kahvilaan cappuccinolle ja sitten alakylän maisemakahvilaan saman juoman ääreen. Joskus söin samalla cornetton, joskus en.

Täällä juon aamukahvin kotosalla, mutta iltapäivällä käyn Vakassa nauttimassa kupposen kanssa jonkun paikallisen leipurin leipomaan  kahvileivän. Samalla voin ostaa Keurusseudun luomutuotteita. Itse en ole paistanut pullaa aikoihin. Ai miksi? No, koska tuore pulla tahtoo hävitä vatsani kautta vyötärölle!

Leipää sen sijaan leivoin. Minulla on taikinaan juuri, joka on vanha. En edes muista, kuinka vanha. Sitä on myös saapasmaassa pakkasessa. En käytä taikinassa hiivaa, vaan juuri nostattaa kyllä taikinan. Uunista tuleva leivän tuoksu on taivaallinen.

Olen ollut ahkera kirjastossa kävijä. Viimeksi lainasin mukaan mm Maku-lehtiä. YLE Areenassa on sunnuntaisin mukava uusi ruokaohjelma: Iman ja Leena - viikon arkisafkat. Muutama kikka on tarttunut omaankin käyttöön.

Lumisin helmikuu mies/naismuistiin, ja ah niin puhdasta hengittää ja kaunista. Tällä hetkellä sataa kevyttä lunta. Mittari keikkuu nollan molemmin puolin.

Koti-ikävä

Koti-ikävä! Mitä tehdä, kun se iskee? Silloin lähdetään kotiin. Niin tein minäkin. Kotiuduin Keuruulle sopivasti Runebergin päivänä. Tuntui kuin siniristilippu olisi toivottanut minut tervetulleeksi takaisin kotiin.

Kun Teneriffan majapaikassa ei ollut telkkaria tai radiota, ei lehtiä tai kirjoja tai sitä vuokrasopimuksessa luvattua nettiä, jonka avulla olisin voinut olla mukana maailmanmenossa, ja kun mobiilidatani riitti vain noin tunnin nettiaikaan, eikä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia penkkiurheiluun livenä Pekingissä, alkoi koti-ikävä hiipiä mieleen.

Olihan se ihana puutarha, jossa kyllä riitti tekemistä. Mutta kun luvattua roskien hakijaa ei näkynyt ei kuulunut, ja alkoi tuntua siltä kuin olisi asunut roskiksessa, motivaatio alkoi hiipua.

Lopulta, kun ilmojen haltiat päättivät, ettei uloskaan ollut asiaa sateiden, myrskyjen tai kaliman takia, ainoa paikka, missä viettää aikaansa oli sisätilat. Ja kun sielläkin lämpötila oli öisin 15 ja 17 välillä ja päivisin alle 20, minun mittani oli täysi.

Siispä avantoon viilentämään tunteita. Tämä matka varmisti sen, että minun tukikohtani tulee lopun elämää olemaan Suomi ja siellä Keuruu. Kyllä minä edelleen aion lennellä sinne sun tänne, mutta vain pienin pyrähdyksin. Lisäksi aion hyvin tarkkaan tutkailla, millaisia majapaikkoja on tarjolla.

Tämmöinen marmatuspostaus nyt ja matka jatkuu...

Piramides de Guimar

Sain eka tarran Muumi-laukkuuni. Jälkikasvu kumppaninsa kanssa kävi tutustumassa saaren toisella puolella olevaan Piramides de Guimariin. Tuliaisina minulle tarra ja suomenkielinen esite. Mielenkiintoinen paikka kuulemma.

Niskajumppaa teillekin. Tässä on puolet kartasta. Tuossa alareunassa kiinnosti tuo pääkallokuva merkkinä Myrkyllisten kasvien puutarhasta.

Sorry tämä epäselvä valokuva, mutta kuvaosuudessa on monia tuttuja kasveja. Yksi minusta kauneimmista kukista on pasuunakukka, mutta myrkyllinen kuin mikä. 

Kuvassa on myös oleanteri, jota kuulemma Napoleon käytti 'sota-aseena' tarjoamalla oleanteritikuissa paahdettuja vartaita ihmisille, joista halusi eroon. Samaa konstia olen kuullut jo muinaisten roomalaisten käyttäneen pahaa-aavistamattomien vihollisten eliminoimiseen.

Lisää niskajumppaa. Puisto nimi jo kertoo pyramideista.

Etnografisen puiston ja sen kasvitieteellisen puutarhan perusti norjalainen tutkija Thor Heyerdahl vuonna 1998. Häneen kannattaa tutustua vaikka Googlen avulla, jos ei tähän puistoon pääse. Hän mm ylitti Tyynen valtameren Kon Toki -tukkilautalla vuonna 1947. Siitä matkasta tekemällään dokumenttielokuvalla hän voitti Oscar-palkinnon.

Pääsiäissaarten aloitteesta on puistoon perustettu kaksiosainen näyttely, jossa voi tutustua Rapa Nevin muinaisten asukkaiden dramaattiseen historiaan.

Tulee miettineeksi, millaisia sivisaatioita maapallolla on aikoinaan elänyt, ja kuinka vähän me niistä tiedetään. Samaa mietin aikoinaan ensi kertaa Maltalla käydessäni ja nähdessäni ne muinaiset rakennelmat, jotka olivat vanhempia kuin pyramidit, ja joista en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka saari Eurooppaan kuuluikin.

Kestävä puutarha tutustuttaa Kanariansaarten kotoperäiseen lajiston. Puutarhan tavoitteena on toimia mallina saarten kestävään, perinteisen luonnon säilyttämiseen. Takoituksena on opettaa kestävän kehityksen ympäristöystävällisiä, taloudellisia ja sosiaalisia arvoja.