Koti-ikävä

Koti-ikävä! Mitä tehdä, kun se iskee? Silloin lähdetään kotiin. Niin tein minäkin. Kotiuduin Keuruulle sopivasti Runebergin päivänä. Tuntui kuin siniristilippu olisi toivottanut minut tervetulleeksi takaisin kotiin.

Kun Teneriffan majapaikassa ei ollut telkkaria tai radiota, ei lehtiä tai kirjoja tai sitä vuokrasopimuksessa luvattua nettiä, jonka avulla olisin voinut olla mukana maailmanmenossa, ja kun mobiilidatani riitti vain noin tunnin nettiaikaan, eikä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia penkkiurheiluun livenä Pekingissä, alkoi koti-ikävä hiipiä mieleen.

Olihan se ihana puutarha, jossa kyllä riitti tekemistä. Mutta kun luvattua roskien hakijaa ei näkynyt ei kuulunut, ja alkoi tuntua siltä kuin olisi asunut roskiksessa, motivaatio alkoi hiipua.

Lopulta, kun ilmojen haltiat päättivät, ettei uloskaan ollut asiaa sateiden, myrskyjen tai kaliman takia, ainoa paikka, missä viettää aikaansa oli sisätilat. Ja kun sielläkin lämpötila oli öisin 15 ja 17 välillä ja päivisin alle 20, minun mittani oli täysi.

Siispä avantoon viilentämään tunteita. Tämä matka varmisti sen, että minun tukikohtani tulee lopun elämää olemaan Suomi ja siellä Keuruu. Kyllä minä edelleen aion lennellä sinne sun tänne, mutta vain pienin pyrähdyksin. Lisäksi aion hyvin tarkkaan tutkailla, millaisia majapaikkoja on tarjolla.

Tämmöinen marmatuspostaus nyt ja matka jatkuu...