Värikästä eloa

Kesä sen kun jatkuu... Eilenkin päivällä oli YLI 20 astetta. Koska aamuisin on sentään alle 10, niin pukeutuminen päivemmäällä ulos mennessä on vähän kysymysmerkki. Toisaalta, ainahan sitä voi vaatetusta vähentää, sillä vilustua en halua. Saapasmaassa eilen illalla oli 11 astetta ja minun mittarissani 20!

Nämäkin Reka -kaapelitehtaan lemmikit nauttivat vielä kesän vapaudesta. On mukava nähdä tehtaan työntekijöiden hemmottelevan lampaita ja ankkoja vapaahetkinään. 

Rekan seiniin kiinnitettiin tänä kesänä aurinkopanelit. Seinät kaipasivatkin ehostusta, ja samalla ehostui sähkölaskut.

Tämän syksyn ruska on huikaisevan kaunis. Piti ottaa eilen kuva maaruskastakin, sillä punaiset mustikanlehdet täplittävät nyt puolukkamättäitä, mutta unohdin. Lisätkää näihin kuviin mielikuvituksessanne enemmän punaista ja kirkkaampaa keltaista, sillä kamerani ei värejä pysty vangitsemaan. 

Eilinen ilta kului rattoisasti, sillä veljeni vaimonsa kanssa toi ISON pussillisen kantarelleja ja suppiksia. Kolmen tunnin ahertamisen jälkeen armahdin itseäni ja vein osan saaliista pikkusysterille. Koska pakkanen jo natisee, laitoin suurimman osan suppiksista kuivumaan. Tänään on vuorossa - taas - sienikeitto!

Olen ihastunut uunissa paistettuun keräkaaliin. Paksut siivut saavat makua joko fariinisokerista tai siirapista ja suolasta, pippurista ja meiramista. Kruunuksi voinokareita. 

Perjantai-iltana juutuin telkkarin ääreen niin perusteellisesti, etten malttanut odottaa telkkarin seuraavaa jaksoa, vaan katsoin viikonloppuna koko sarjan Areenasta. Suosittelen. Itse aion kuitenkin katsoa jaksot uudelleen sitten oikeana ulostuloaikana.

Päiväkirja

Hamsterin kohde on nyt muuttunut tavarasta luonnon antimiin? Kyllä! Kellari on nyt lähes tyhjä kamasta, mutta kahden kämpän pakastimiin vielä mahtuu, vaikkapa puolukoita. Vakituinen saalisalueeni oli putsattu tyystin, eli oli löydettävä uusi paikka. Mutta kun vaatimukseni on ollut hirvivapaa seutu, oli vain testattava yksi vanha paikka. Ja kyllä kannatti! Melkein samoin jaloin poimin neljä litraa puolikoita, eikä hirveitä otuksia tarvinnut listiä. Mukavaa oli huomata, että puolukka aikoi tuottaa toisenkin sadon, mutta taitaa olla myöhäistä.

Viime postauksessa kerroin, että olen pitänyt marja- ja sienipäiväkirjaa.Siihen olen merkinnyt päivämäärän ja saamani saaliit. Esim. 06.09. viime vuonna sain 6 kpl (herkku)tatteja ja sisennyksessä on tämän vuoden puolukat ja kantarellit samalta päivältä. Viime vuonna tähän aikaan tattiaika oli vielä ihan vauhdissaan, mutta tänä vuonna ei muutamaan viikkoon ole löytynyt enää tatin tattia. Puolukoita  viime vuonna sain yhteensä vain vajaan litran, nyt jo noin 20 litraa. Eivät ole vuodet veljeksiä. 

Seuraavana silmissä kiiltelee karpalomättäät. Lakka-aikaan löysin uuden suon lämpäreen valkoisenaan raakoja karpaloita. Olisivatkohan ne jo kypsiä?

Arkisin on taas italian opiskelua. Isä Matteo ratkoo juttuja Spoleton maisemissa, ihan lähellä saapamaan kotia. Milloinkahan saa taas pakkailla laukkuja ja lennellä pakoon syksyn kaamosta? Toivossa on hyvä elää.

Hamsterin eloa

Koronaa täytyy kiittää esimerkiksi siitä, että kellarin toinen häkkivarasto on nyt melkein tyhjä. Saapasmaasta omaehtoisessa karanteenissa ollut jälkikasvu kantoi alhaalta säkin/laatikon kerrallaan minun eteeni ja kysyi: mitäs näille tehdään? Ja hupsista - vain vähän alas unohdetusta omaisuudesta oli omistamisen arvoista. Olin muutaman kerran toimittanut tavaraa vietäväksi Viroon, mutta nyt viejät olivat eivät enää voineet asiaa hoitaa, korona piti heidät ikäihmisinä kotona. Mutta onneksi ...

... Multialla on tuo sininen ovi! Ovi kierrätyskeskukseen. Sinne olen nyt vienyt Viroon tarkoittamani tavarat. Hyvin ne ovat kelvanneet, enkä mitään sinne viemääni ole yhtään kaivannut. Oikeastaan en edes muista, mitä sinne olen kuskannut. Nurkkiin keräämiäni aarteita myin Keuruun kirppis-Vilikkassa ihan hyvällä tuloksella, enkä niitäkään tavaroita kaipaa. Tavara-Hamsteri alkaa tulla järkiinsä.

Vakiolukijani ovat - ehkä - ihmetelleet sitä, etten ole pahemmin formuloinut. Vaikka Kimi-serkun ajoja sivusilmällä edelleen seuraan, täten ilmoitan, etteivät vormulat enää kauheasti kiinnosta. En ole jaksanut Bottaksesta kiinnostua, anteeksi vain. Johtopäätös: veri on vettä sakeampaa. Tiedän erään taputtavan salaa käsiään. Asian lopuksi: En sure  Ferrarin tilaa. Itse ovat asiansa sotkeneet. Finito!

Finito ei sen sijaan ole luonnossa rymyäminen. Eilinen valokuva metsästä ei suostu tähän postaukseen, joten olkoon tämä aikaisemmin ottamani kuva esimerkkinä saaliista. Kantarelliaika jatkuu, vaikkakin eilen alkoi olla jo laatu hieman kulahtanutta. Kantarelli on siitä ovela sieni, että se lymyää sammalikossa, eikä koskaan yksin, ja niinpä viime aikaiset sateet saavat osan sieniryppäistä jo löpsähtämään. 

Varsinaisesti olen siirtynyt puolukka-aikaan. Olen nyt kokeillut laittaa siivotut marjat yöksi ensin pakkaseen, koska ne survoutuvat sulaneena paremmin. Luonnon pakkanen ei vielä siinä hommassa ole ollut apuna. Survotut puolukat säilyy hyvin jääkaapissa. Puolukkasurvos on taivaallista jälkiruokaa.

Eilen osuin myös uuteen mustatorvisienipaikkaan. Kun yhden kuusikon reunassa tarkistin näkökenttääni, niin siinähän niitä kumpparini kupeessa odotteli. Nyt ne ovat jo kuivuneet ja odottelevat murskattuna mausteeksi eri ruokiin pääsemistä. Uusi paikka on tallennettu mieleni karttaan.

Viime vuonna tähän aikaan tattikausi oli parhaimmillaan. Ei tänä vuonna. Olen nyt toista vuotta pitänyt saalis-päiväkirjaa. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Minä en ole hirvi

Minä en ole hirvi, EN EN EN! Mitenkähän ne NELJÄ hirvikärpästä, jotka tänään luuli MINUA hirveksi, saisi uskomaan asian. Tai ei enää mitään pysty luulemaan, koska minä nirhin ne inhoten. Taas jää yksi hyvä puolukkamaa odottelemaan pakkasia. Minä en ainakaan sinne nyt mene.

Multian luontopolulla oleva Riikka Helmisen peltihirveä hirvikärpäset tuskin häiritsevät.  Teoksen nimi Olpa onni, ettei törmätty toivottavasti suojelee kaikkia näin syyshämärissä autoilevia. 

Korona vilkkuu. Toivottavasti se toimii. En ole vielä sitä ladannut, koska elän ihan omassa kuplassani rymyten pitkin metsiä. Kaupuassa tietysti täytyy piipahtaa, koska ihan kaikkea ei metsäkään tarjoa, mutta tämä kuva herättää kyllä haikeutta: Fiumicinon lentokentän juna vei minut useina viime vuosina syyskuun loppupuolella kohti Sabinaa. Aika yksitoikkoinen ajanjakso odottaa verrattuna aikaan ennen koronaa. 

 

Tietysti voi muistella menneitä netin kautta. Viisi vuotta sitten pakkailimme laukkuja kohti Montalbanon maisemia. Nythän sekin TV-sarja loppuu kokonaan, koska nuorta Montalbanoa näytellyt Riondino on jo 40-vuotias, eikä kuulemma kokenut enää olevansa osaan sopiva. Ja sitä paitsi Aikuinen Montalbanokin on uransa lopussa. Camilleri nimittäin kirjoitti viimeisen Montalbanonsa jo vuosia ennen kuolemaansa ja testamenttasi sen näytettäväksi vasta postuumina. No, aina voi lukea ja katsoa dvd:tä.

Entinen kollegani Risto Kahila löytää kyllä tekemistä. Tämä upea teos kuvaa korona-aikaa, ja sen voi nähdä tämän vuoden Keuruu-Multia-Petäjäveden kansalaisopiston ohjelman kansikuvana. Taiteellinen perhe on löytänyt monenlaisia ilmaisutapoja. 

Tässä Tuulalle ja Ristolle kiitoskukat mieluisasta hetkestä.