Kesän loppua

Sataman kioski sulki ovensa tältä kesältä. Melkein joka päivä kävin juomassa päiväkahvit, lukemassa lehdet ja ennen kaikkea ihailemassa upeaa maisemaa. Jatkuu ensi kesänä ...

Tänään kävin uudelleen kiertämässä Multialla Ympäristötaide-polun. Nyt mukanani oli itsekin taideteoksen polun varrelle tehnyt paikallinen ystäväni. Sain paljon uutta tietoa tekijöistä ja teoksista. Nämä Marja-Leena Valkolan lammella kelluvat tuolit toimivat kesämökkeinä lammen ankoille! Ihan ilman taiteilijan asuttamista!! 

Airin B&Bee ((Airi Ukkonen) oli jo täysin rakennettu. Erinomaista luontokasvatusta läheisen koulun isoille ja pienille ihmisille.

Salme Hoppulan Pisaratartunnassa korona-virukset leijuivat uhkaavina yläilmoissa. Onneksi Keuruu ja Multia ovat ainakin toistaiseksi säästyneet kurjalta taudilta. Itsekin koen nykyisin viime maaliskuun ikäihmisten pelottelun kaukaiseksi pahaksi muistoksi. Toisaalta käsiä hinkkaan edelleen ja kaupassa minulla on aikaa vaikka vaihtaa paikkaa jonossa, jos joku tulee liian lähelle. Mutta saapasmaahan ei toistaiseksi ole edes halua lennellä.

Metsässä rymyäminen sen sijaan jatkuu, mutta mustikka-aika alkaa olla ohi. Allun blogissa (dit un dat) oli mielenkiintoinen salaatti, jossa mustikat olivat yhtenä aineksena: rucolaa, avocadoa, fetaa ja mustikoita eikä yhtään mitään muuta, ja voi että oli hyvää. Olen nyt useamman päivän aikana nauttinut uutuudesta ja lähettänyt Allulle joka kerta kiitoksen ideasta. Vahinko vain, että hyväkuntoisia mustikoita ei metsästä juuri enää löydy, vaan täytyy turvautua pakkasen antiin. Eikä hieman jäiset marjat salaattia huonoksi tee.

Parin viikon rutikuiva aika muuttui viimeistään tänään, sillä taivaan portit avautuivat ammolleen ja pudottivat kunnon sateet sienten ja minun ilokseni. Ja lisää sateita tulee kuulemma koko viikon ajan, ja koska on vielä lämminta, loppuviikosta menen tuonne noin hakemaan kantarelleja, jotka muistan sitten kypsyttää hyvin, jotta vatsakin tykkäisi.

Siis menen tuonne noin! Koska tunnen alueen kuin omat taskuni, tiedän täsmälleen, missä ne kantarellit luuraavat. Eivät ne minua hämää.😅

Multian kesä-Guggenheim

Maanantaina piipahdin Multialla ja kävelin läpi Härkölammen ympäristötaidenäyttelyn. Sisko Mikkilän ikäihmisen koronavuodatusta ja pyykkirantaa tutkin hyvän tovin. (Huom tuo Tyko Sallismainen Pyykkärit-teos on tehty maalamalla pyykkipojat tauluksi!)

Toinen teos, joka vaikutti kovasti oli Jaana Kekkosen vanhan palaneen riihen uudelleen synnyttäminen taide-elämykseksi.

Sylvia Valkolan Method Putkiston kohdalla oli nauru herkässä. Mutta arvaattekos, miten Valkola on teoksensa tehnyt? Kertokaapas se minulle.

Herkuttelua ja onnea

On herkuttelijan unelma-aika: tuoretta lähiruokaa omasta keittiöstä. Uudet perunat ja porkkanat sienimuhennoksen ryydittäminä. Sienimuhennokseen laitan kantarelleja ja tatteja uustuotannosta ja lisämausteeksi murustelen  edellisen sadon mustatorvisieniä. Sipulina suosin tällä hetkellä purjoa. Lisämausteeksi hyppysellinen lipstikkaa, timjamia ja tietysti suolaa ja pippuaria, kermaa unohtamatta, eikä pari pisaraa sitruunamehua ainakan pahitteeksi ole. Kelpaisi teillekin, arvelen. 

Pieni, kivulias ongelma ilmeni pari päivää sitten. Tein kantarellimunakkaan tuoreista sienistä, joita en hauduttanut kuin pari minuuttia. Siitäkös vatsa laittoi vastalauseen: koko illan ja yön kipu oli lähes kestämätön. Olenkohan allerginen kantarelleille? Jostain olen lukenut, että ne täytyy kypsentää vähintään 20 minuuttia. Enimmäkseen niin olenkin tehnyt, mutta munakkaaseen käyttämäni sienet taisivat olla liian 'raakoja'. Niin tai näin, olen nyt vienyt parina päivänä saamani kantarellit pikkusysterille. Itse hyväksyn tällä erää vain tatit. Niitä olen saalistanut aina aamukävelun aikaan. Tänä aamuna kotiuduin kymmenen tatin kanssa. Viipaloin kuivumaan ja osan pilkoin pakkaseen. Kuviakin olisi, mutta eihän tämä uusi systeemi minua kuuntele.

Aamupäivät olen siis tatteilut, mutta iltapäivisin ole keräillyt mustikoita. Niitä on, mutta laatu on aika vaihteleva: kannat tahtoo jäädä kiinni, osa on löllöjä ja osa punertavia. Mutta koska poimin käsin, voin valikoida. Tänään tapasin kesän toisen matelevan kaverin. Puolimetrinen kyy siirtyi takaoikealle ja minä takavasemmalle- Kummallekin oli tilaa.

Minä sitten tykkään meidän pääministeristämme, tulevasta presidentistämme, sitten joskus. Niin tykkäävät saapasmaalaisetkin. Toivon hänelle ja hänen läheisilleen kaikkea hyvää.

City-pääskyset

Ihan uusiksi nyt mennyt tämä postausten tekeminen! Ihan niin kuin edellisen postaukseni viimeinen kuva: pääskysten pesimispaikka. Emot valitsivat pesäpaikaksi semmoisen, jossa lähellä on ruokaa ja juomaa (K-kauppa ja Alko), ruoansulatukseen yms vaivaan rohtoja (apteeksi) sekä kaikkea muuta tarpeellista/tarpeetonta (Tokmanni). On ollut mukava seurata ihmisten ilmeitä, kun yläilmoista kuuluu tirskuntaa.

Nyt meni sormi suuhun tämän postauksen jatkamisessa: en saa kirjoitettua tekstia tuon saaliskuvan ylä- enkä alapuolelle. APUA. Täytyy julkaista tämä nyt näin ja odottaa apua!😕 Ps. Olen nyt kokeillut melkein kaikkia työkaluja, mutten vieläkään ole ihan sinut tämän uuden postaustyylin kanssa.Tuohon saaliskuvaan sen verran, että kantarellien ja tattien kaverina on myös kehnäsieniä. Systeri kysyi, miten jatkojalostan ne. Lisään ne vaikkapa kantarellien ja/tai tattien joukkoon ja haudutan vedet pois. Valmistan joko muhennosta, keittoa tms, tai laitan pakkaseen odottelemaan. En koskaan kuivaa niitä. Miksikö? En tiedä.😁

Pelastus

Nyt minusta on pelkkä ilo mennä metsään, tsiljoonista itikoista huolimatta. Systerin vihje Thermocell-karkotteesta oli vihjeiden vihje. Niin suosittu vempain on, että Keuruun kaupoista oli sen kantopussi  myyty loppuun. Taidanpa ommella itse, muta siihen asti kukkapurkin savialusta toimikoon korvaajana. Alusta mättäälle, vempain se päälle ja 20 neliön alue on ihan TYHJÄ itikoista. Onneksi mustikoita on nyt niin runsaasti, ettei paikkaa tarvinnut usein vaihtaa. Ihan hekotutti. Mietin kyllä sitä, mitähän myrkkyä minä ilmaan suitsutin.

Sain toisen hyvän vihjeen: Jos ajat ensin sinne päin, sitten käännyt oikealle, sitten ajat semmoiselle aukolle, josta vattuja voit poimia suoraan autosta. Siis melkein! Kaksi litraa sankoon ihhan hetkessä ja mikä parasta madottomina. Vattuhilloa on nyt yhteensä 10 puolen litran pakastepurkkia. On tiedossa paljon kuningatarhillon aineksia lettujen päälle!

Aamuisin teen aina pienen metsälenkin tattilasit silmillä, mutta eilen aamulla oli sydäri lähellä. En kyllä ymmärrä, miksi ja minkälaisella koneella polun reunoja oli murskattu ja puita katkottu ja kiskottu maasta juurineen. Tänä aamuna jälkiä oli vähän yritetty siivota, mutta en edelleenkään ymmärrä, kuka ken mikä millainen tuholainen oli ollut liikkeellä. Eilen yksi tatti, tänään NOLLA.

Arvaattekos, missä nämä pienet pääskysen pojat/tytöt/henkilöt odottelevat emojen makupaloja?