Herkuttelua ja onnea

On herkuttelijan unelma-aika: tuoretta lähiruokaa omasta keittiöstä. Uudet perunat ja porkkanat sienimuhennoksen ryydittäminä. Sienimuhennokseen laitan kantarelleja ja tatteja uustuotannosta ja lisämausteeksi murustelen  edellisen sadon mustatorvisieniä. Sipulina suosin tällä hetkellä purjoa. Lisämausteeksi hyppysellinen lipstikkaa, timjamia ja tietysti suolaa ja pippuaria, kermaa unohtamatta, eikä pari pisaraa sitruunamehua ainakan pahitteeksi ole. Kelpaisi teillekin, arvelen. 

Pieni, kivulias ongelma ilmeni pari päivää sitten. Tein kantarellimunakkaan tuoreista sienistä, joita en hauduttanut kuin pari minuuttia. Siitäkös vatsa laittoi vastalauseen: koko illan ja yön kipu oli lähes kestämätön. Olenkohan allerginen kantarelleille? Jostain olen lukenut, että ne täytyy kypsentää vähintään 20 minuuttia. Enimmäkseen niin olenkin tehnyt, mutta munakkaaseen käyttämäni sienet taisivat olla liian 'raakoja'. Niin tai näin, olen nyt vienyt parina päivänä saamani kantarellit pikkusysterille. Itse hyväksyn tällä erää vain tatit. Niitä olen saalistanut aina aamukävelun aikaan. Tänä aamuna kotiuduin kymmenen tatin kanssa. Viipaloin kuivumaan ja osan pilkoin pakkaseen. Kuviakin olisi, mutta eihän tämä uusi systeemi minua kuuntele.

Aamupäivät olen siis tatteilut, mutta iltapäivisin ole keräillyt mustikoita. Niitä on, mutta laatu on aika vaihteleva: kannat tahtoo jäädä kiinni, osa on löllöjä ja osa punertavia. Mutta koska poimin käsin, voin valikoida. Tänään tapasin kesän toisen matelevan kaverin. Puolimetrinen kyy siirtyi takaoikealle ja minä takavasemmalle- Kummallekin oli tilaa.

Minä sitten tykkään meidän pääministeristämme, tulevasta presidentistämme, sitten joskus. Niin tykkäävät saapasmaalaisetkin. Toivon hänelle ja hänen läheisilleen kaikkea hyvää.