Nyt minusta on pelkkä ilo mennä metsään, tsiljoonista itikoista huolimatta. Systerin vihje Thermocell-karkotteesta oli vihjeiden vihje. Niin suosittu vempain on, että Keuruun kaupoista oli sen kantopussi myyty loppuun. Taidanpa ommella itse, muta siihen asti kukkapurkin savialusta toimikoon korvaajana. Alusta mättäälle, vempain se päälle ja 20 neliön alue on ihan TYHJÄ itikoista. Onneksi mustikoita on nyt niin runsaasti, ettei paikkaa tarvinnut usein vaihtaa. Ihan hekotutti. Mietin kyllä sitä, mitähän myrkkyä minä ilmaan suitsutin.
Sain toisen hyvän vihjeen: Jos ajat ensin sinne päin, sitten käännyt oikealle, sitten ajat semmoiselle aukolle, josta vattuja voit poimia suoraan autosta. Siis melkein! Kaksi litraa sankoon ihhan hetkessä ja mikä parasta madottomina. Vattuhilloa on nyt yhteensä 10 puolen litran pakastepurkkia. On tiedossa paljon kuningatarhillon aineksia lettujen päälle!
Aamuisin teen aina pienen metsälenkin tattilasit silmillä, mutta eilen aamulla oli sydäri lähellä. En kyllä ymmärrä, miksi ja minkälaisella koneella polun reunoja oli murskattu ja puita katkottu ja kiskottu maasta juurineen. Tänä aamuna jälkiä oli vähän yritetty siivota, mutta en edelleenkään ymmärrä, kuka ken mikä millainen tuholainen oli ollut liikkeellä. Eilen yksi tatti, tänään NOLLA.
Arvaattekos, missä nämä pienet pääskysen pojat/tytöt/henkilöt odottelevat emojen makupaloja?
.JPGm.JPG)
