Mariposario - perhosmuseo

Meillä on perhosten kanssa sama maku, banaania, appelsiinia ja papaijaa. Käytiin tänään ihastelemassa perhosia ja aidon oloista trooppista kasvillisuutta tuolla Icodissa.

Perhoset lentelivät jopa ihmisiin tutustumassa...

... tai kilpikonnien kavereina.

Jälkikasvu sai pidellä yhtä Intiasta peräisin olevaa yökköstä. Koska se on yöeläin, ei sillä ollut mitään kiirettä pois. Ei hän itse perhoseen saanut koskea, vaan paikan perhosten hoitaja lentelijän vierailijan kädelle nosti.

Alakerrassa oli sitten paljon havainnollista tietoa perhosista yleensä. Tuli ihan ope-ajat mieleen: muna, toukka, kotelo ja aikuinen perhonen. Isompi muovi(?)perhonen laskee juuri munia emokasviinsa. Perhosia tunnetaan noin 250 000 lajia, ja jokaisella lajilla on omat emokasvinsa, jolle munat munitaan. Perhosia on kahta sukupuolta, jotka sitten hoitelevat jälkikasvunsa jatkumisen. Tapaavat kuulemma toisensa hajuaistinsa (?) avulla.

Vai onko siipien värityksellä asiaan jotain tekemistä. Tutkijan, jonka nimi jäi ottamatta muistiin, on kehittänyt valokuvistaan perhosten aakkoset, ja siinähän ne ovat!

Paitsi nuo aakkoset minua kiinnosti suuresti monarkkiperhosten muutto: talvi Meksikossa, josta sitten kesäksi USAn pohjoisosiin ja Kanadaan, ja sitten taas talveksi Meksikoon. Niin kuin muuttolinnut. Paitsi, että yhteen perhosen vuodenkiertoon menee neljä sukupolvea, eli se perhonen, joka lähtee Meksikosta kuolee matkalla, mutta sen jälkeläinen jatkaa lentämistä jne. Google tietää enemmän!

Täällä omassa puutarhassa olen nähnyt vain pari perhosta, ja muutenkin pölyttäjiä on vähän. Onko vähyyteen syynä lintujen runsaus vai noiden banaanilehtojen myrkyt?

Perhospuistossa perhosia kasvatetaan hoidetusti. Tässä perhosten hoitaja poimii yhden lajin munia vietäväksi kehitettäväksi. Paitsi omasta laboratoriosta perhosia tuodaan vastaavista paikoista Malesiasta, Filippiineiltä, Costa Ricasta ja Australiasta. Niin keinotekoiselta kuin homma kuulostaakin, perhosten säilyminen maapallolla on suuresti kiinni tämmöisestä toiminnasta.

Silti tulee kuitenkin miettineeksi, haluaisiko tämä perhonen vapauteen?

Tammikuun loppua

Majapaikkamme vesi on hyvin kalkkipitoista, jopa enemmän kuin saapasmaassa. Olen nyt seurustellut Googlen kanssa, ja tehokkain konsti kalkin poistoon on ollut sitruuna. Kun sen pintaan vielä hieroo karkeaa suolaa, niin pikku hiljaa, pikku hiljaa... 

... se mikä aikaisemmin oli ihan kalkin peitossa, kiiltää nyt somasti! Seuraavaksi hoitelen kylppärin pesualtaan hanat.

Tämmöisiä piikkejä löytyy jatkuvasti tuolta pihalta. Asparacuksen kuivat oksat ovat julmettuja. Avojaloin ei nurmikolle ole mitään asiaa. Eikä ohutpohjaisilla varvastossuillakaan. Piikki menee läpi, ja auutsss!

Sunnuntaina seurasimme, kuinka väki protestoi merten suojelun puolesta. Rantahiekalle oli pystytetty ristejä muistuttamaan siitä, mitä tuhoa merten/luonnon roskaaminen aiheuttaa.

Majapaikkamme äänimaailmassa on paljon lintujen ääniä. Ensimmäisenä aloittavat seutukunnan kukot. Heräilevät vain turhan aikaisin, sillä jo kolmen kieppeillä alkaa vuorokiekaisut. Samaa konserttia jatkuu pitkin päivää, iltaa. Yömyöhällä reviirin vartijat vaikenevat hetkeksi.

Aamun valjetessa kanarialinnut ihastuttavat laulullaan. Olen yrittänyt matkia niiden sirkutusta ja saanut linnuista kavereita. Tulevat hyvinkin lähelle ihmettelemään uutta lintua, tiaista!

Päivällä ilmatilan valloittavat haukat. Niitä on runsaasti. Samoin riippuliitäjiä. Yhtenä päivänä seurasin, kuinka yksi tuulihaukka seuraili riippuliitäjiä ja teki samanlaisia ilmaveivejä kuin ihmiset. 

Kerran viikossa olen päässyt herkuttelemaan sama-kalalla. Aina yhtä hyvää, mutta edelleen maukkainta olen saanut Puertossa...

... tässä ylen kehutussa ravintolassa, restaurante Caldosossa. 

... ihan meren rannalla, vastapäätä silloista majapaikkamme.

Täällä taas

Täällä taas ollaan, aamumuodikkaana. Tosin kohta saa alkaa strippaus, sillä jo nyt, klo 9.00 tätä aikaa, lämpömittari näyttää +21. 

Nettiyhteys toimii taas, kun ostettiin lisää dataa. Sitä kiinteää yhteyttä odotellaan yhä. Hitaita ovat täkäläiset hommelit. Jopa saapasmaassakin asia järjestyy nopeammin.

Ilahdutin taas DNA:n ihmisiä, sillä oma datani alkoi olla loppu. Olivat sitä lisänneet ihan oma-aloitteisesti, mutta eivät olleet siitä minulle ilmoittaneet. Aikamoista tämä nettimaailmassa eläminen. Joskus kaipaan ihan tavallista lankapuhelinta. 

Oletteko koskaan sivelleet kaadetun palmun pintaa? On muuten karhea. Tuo läpileikkaus on todella mielenkiintoinen. 

El Palmar on pikkuinen kylä tuolla jonkin matkan päästä. Siellä käytiin viime sunnuntaina paikallisilla markkinoilla, ja katsokaa mitä siellä yhdellä pöydällä oli! Sahramipussukoita. Mausteiden kultaa. Ensin en edes uskaltanut kysyä hintaa, mutta lopultahan se oli pakko tehdä. 3 euroa pussukka! En uskonut korviani, mutta kahden pussukan kanssa poistuimme paikalta. Plus paikallisten leivonnaisten ja paikallisen valkoviinin kera.

Majapaikassa heti haastattelemaan googlea. Laitoin hakusanaksi sahrami ja Tenerife, ja toden totta: El Palmar on yksi Espanjan tärkeimmistä sahramin viljelyalueista. Emme vielä ole hennoneet testata aarretta. 

Minä sen sijaan testasin yhden kylän baareista. Sain eteeni laavakiven päälle asetellun herkkutapasannoksen. Pikku hiljaa ulkoterassi täyttyi muutamasta muusta turistista ja paikallisista ajankuluttajista. Viihtyisää ja leppoisaa.

Omassa (?!?) puutarhassa avokadopuiden viimeiset hedelmät odottavat poimimasta, sillä uudet nuput kaipaavat nyt kaiken voiman maasta. Mutta hedelmät ovat vielä kovia, niin kuin kaupassa usein ovat. Kypsyvät omenien kavereina ja maistuvat herkullisilta.

Tai sitten näiden pikkuisten eksoottisten hedelmien kavereina. Fincan hyväntekijämme toi taas monta maukasta appelsiinia, papaijaa ja näitä kärsimyskukan hedelmiä. Ovat raakoina pyörteitä ja kovia, mutta kypsinä ryppyisiä ja kovakuorisia. Nam, nam!

Kävin eilen tukanleikkuussa. Tuli kuulemma ihan uusi look! Lyheni. Tykkään. Odottelin sitten jälkipolvea ja ihailin tätä Kanarian yhtä endeemistä kasvia, Canarina canariensis, tällä kertaa rautaveistoksena vasten aurinkoa kuvattuna.

Tauko

Tauko

joka

kestää

niin

kauan

että

saan

luvatun

netti-

yhteyden.

Kuvat

eivät

suostu

siirtymään

blogiin.

Kolmen tietäjän mukana

Laittaisin blogiin uusia kuvia, mutta neljän päivän on netti temppuillut noin yleensä, koska majapaikkaan ei luvattua kiinteää nettiä ole vielä saatu, eikä kuvat ole siirtyneet puhelimelta blogiin siirrettäväksi. 

Kuva on naapurikylän loppiaiselta, kolmen kuninkaan juhla-pyhältä. Jospas yksi kuninkaista lahjoittaisi meille hyvin toimivan netin. Kiitos etukäteen.

Suorastaan ikävä on Fuerteventuran eka majapaikan valokuituverkkoa. Siellä kone ymmärsi minua, ennen kuin itsekään ehdin tehdä mitään.

Tämä kuningas tuokoon uutta tietoa ananaksesta, ainakin minulle. Yhdessä postauksessa kerroin markkinoilta ostamistani herkullisista hedelmistä ja mietin, miksi ananaksen syömisen jälkeen suupieliä kirveli.

No, nettiguruni (veljeni vaimo) oli ottanut asiasta selvää, ja hui kauhistus. Suora lainaus häneltä:

https://tekniikan maailma.fi/tiedatko-miksi-ananas-kirvelee-suussa-raadollinen-totuus-kun-sina-syot-ananasta-ananas-yrittaa-syoda-sinua/

Ihmissyöjäherkku. Tuo kurja aine on nimeltään bromelaiini.

Kannattaa lukea tuo artikkeli herkusta, joka ei ole suussa sulava, vaan suuta sulattava hedelmä. 

Jälkipolvi lopetti ananaksen syömisen, minä en, sillä artikkeli vakuutti, että ihmisen vatsahappoihin bromelaiini ei tehoa. Nyt syön ananaksen pikkuisina paloina suoraan suuhun, ilman huuliin koskemista ja sitten vettä päälle. Kaikkea sitä kestää herkuttelun vuoksi.

Kolmas tietäjä kertokoon minun pukeutumisesta ja täällä paratiisissa, ikuisessa kesässä. Aamulla herätessä on n 15  astetta, onneksi plussaa. Siispä ensin villasukat varvassandaaleilla, sitten pikkupöksyjen päälle kalsarit ja verkkarit, sitten rintsikoiden päälle lämpökerransto, jonka päälle pusero ja toppia. Pipoa en tartte, enkä käsineitä. Että täällä olisi aina lämmin, ei pidä paikkaansa.

Sitten päivän mittaan alkaa strippaus, niin että iltapäivän alussa on jo hellemekon aika. Kolmen maissa aurinko katoaa tuonne vuoren taakse, (vai maako se pyörii) ja sitten alkaa taas pukeutuminen, niin että illalla on vaatetus sama kuin aamulla. Muistakaa tämä te etelään tulijat, ettei tule vilu.

Puita ja muita

Viime postauksen pikkumetsikkö alkaa kukkia. Manga-puu. Siis manga, ei mango. Sukulaisia ovat, mutta manga on kuulemma makeampi. Eivät taida ehtiä kypsyä täällä oloaikanani, mutta uskotaan alkuasukkaiden lausumia.

Tämän kasvin luulen (?) tuntevani. Kliivia, vai mitä? Siemeniä on luvassa rutkasti, myös systerille ja Helenalle. Onko muita haluavia?

Mutta tätä en tunne. Noita roikkuvia siemenkotapötköjä on tuhottomasti. Onko Helenalle tuttu puu?

Mutta tämän myrkkypuskan kyllä tunnen. Oleanterihan siinä valtaamassa tilaa keittiöpuutarhan vieressä. Sain omistajilta luvan pensaan hävittämiseksi. Kunhan sahamies saapuu Suomesta, tuholainen katoaa. Tosin en tiedä sen juuriston hävittämisestä, mutta katsotaan. Onko neuvoja?

Eilen sain vapaapäivän ja pääsin nauttimaan paikallista sama-nimistä kalaa. Istuin ravintolan ulkoterassilla ja ihailin samalla maisemia ja terassin läpi lirisevää merivesipurosta.

Ainoa mikä alkuun ravintolassa hieman kohautti kulmakarvojani, oli pöytään ohjaavan tarjoilijattaren käytös. Olikohan noussut väärällä jalalla, sillä ruokalista pamahti pöytään voimalla, eikä hymyä näkynyt. Onneksi varsinaiset tarjoilijat (2 naispuolista 2 miespuolista) hoitivat hommat sitäkin mukavammin.

Tuota kalaa olen syönyt nyt kolme kertaa, ja vaikka kaikki kerrat ovat olleet erinomaista nautittavaa, ehdottomasti paras oli Puertossa naapuriravintolan kala. Pitää kaivaa sen nimi esiin ja laittaa arviointi myös tripadvisoriin.

Tänään on ruokalistalla villiparsaa, jota fincan ahkera mies toi eilen ison appelsiini- ja papaija korin kera. Jaksaa taas nöyriä puutarhassa.

Puusta asiaa

Käärin orkidean juuret palmun parturoinnin hienoihin harvoihin ja laitoin ruukussa olleet puun (?) palaset mukaan ja sitte koko paketti isompaan astiaan. Oikeastaan koko komeus olisi pitänyt ripustaa  ulos jonkun puun rungolle, mutta katsotaan nyt.

Vaikkapa tämän arvailun kohteena olleen araukarian rungolle. Haravoin noita puusta tippuneita neulaspötköjä kasaan, jotta niitä kuivina kappaleina voi sitten lisäillä ruukkuihin tai minne vain estämään kosteuden haihtumista. Suomessa araukariaa näkee kaupattavan huonekuusena. Luin myös, että se tykkää kahvista, joten tänä aamuna vein porot puun juurelle. 

Pihassa kasvaa kaunis carobpuu, maltalaiset pitävät sitä kansallispuunaan. Siinä on isot hedelmäpötköt, ja kun niitä ravistelee, ne ovat yhden sortin soittimia. Olisin halunnut kerätä siemeniä, mutta en saanut litua rikki, vaikka kokeilin vasaraakin. Täytyy nyt odotella, josko aika tekisi tehtävänsä. 

Tätä hedelmää/vihannesta yritin myös tutkia. En onnistunut. Mikä lienee?

Taas puu tietäjille: Mikäpä puu muodostaa pienen metsikön? Eilen ripottelin sen juuristolle ravinnepalluroita ja nyt toivon luvattua sadetta. Taivaan rannassa merellä näyttää lupaavalta.