Tammikuun loppua

Majapaikkamme vesi on hyvin kalkkipitoista, jopa enemmän kuin saapasmaassa. Olen nyt seurustellut Googlen kanssa, ja tehokkain konsti kalkin poistoon on ollut sitruuna. Kun sen pintaan vielä hieroo karkeaa suolaa, niin pikku hiljaa, pikku hiljaa... 

... se mikä aikaisemmin oli ihan kalkin peitossa, kiiltää nyt somasti! Seuraavaksi hoitelen kylppärin pesualtaan hanat.

Tämmöisiä piikkejä löytyy jatkuvasti tuolta pihalta. Asparacuksen kuivat oksat ovat julmettuja. Avojaloin ei nurmikolle ole mitään asiaa. Eikä ohutpohjaisilla varvastossuillakaan. Piikki menee läpi, ja auutsss!

Sunnuntaina seurasimme, kuinka väki protestoi merten suojelun puolesta. Rantahiekalle oli pystytetty ristejä muistuttamaan siitä, mitä tuhoa merten/luonnon roskaaminen aiheuttaa.

Majapaikkamme äänimaailmassa on paljon lintujen ääniä. Ensimmäisenä aloittavat seutukunnan kukot. Heräilevät vain turhan aikaisin, sillä jo kolmen kieppeillä alkaa vuorokiekaisut. Samaa konserttia jatkuu pitkin päivää, iltaa. Yömyöhällä reviirin vartijat vaikenevat hetkeksi.

Aamun valjetessa kanarialinnut ihastuttavat laulullaan. Olen yrittänyt matkia niiden sirkutusta ja saanut linnuista kavereita. Tulevat hyvinkin lähelle ihmettelemään uutta lintua, tiaista!

Päivällä ilmatilan valloittavat haukat. Niitä on runsaasti. Samoin riippuliitäjiä. Yhtenä päivänä seurasin, kuinka yksi tuulihaukka seuraili riippuliitäjiä ja teki samanlaisia ilmaveivejä kuin ihmiset. 

Kerran viikossa olen päässyt herkuttelemaan sama-kalalla. Aina yhtä hyvää, mutta edelleen maukkainta olen saanut Puertossa...

... tässä ylen kehutussa ravintolassa, restaurante Caldosossa. 

... ihan meren rannalla, vastapäätä silloista majapaikkamme.