Pölyt pois

Tämä Kanarian telkkarista kaappaamani kuva tulivuoren tuhkaa auraavasta autosta La Palmalla sopii hyvin tähän hetkeeni: Huomenna karistelen kotimaan pölyt joksikin aikaan, paluulippua kun minulla ei ole. Voihan olla niin, että tulen pikavauhtia takaisin, tai sitten en!  Oikeastaan tuntuu hyvältä, kun tiukkoja aikasuunnitelmia ei ole.

Koska en ota tätä tietsikkaa mukaan, vaan blokkailen tabletilla, voivat postaukseni olla lyhyitä ja kuvia vähän, koska tabletin kuvaruutu on niin paljon pienempi, enkä vielä ole oppinut koneen kaikkia hienouksia. Mutta kapine tuntuu oikein hyvältä.

Tätä maisemaa tulen kyllä kaipaamaan. (Kuva tältä aamulta.) Kunhan nuo loputkin lehtipuut ja -pensaat karistavat lehtensä, maisema sen kun kaunistuu. Heippa!

Saareni kärsii

Viisi päivää luonto on nyt näyttänyt tulisen mahtinsa lempisaarellani, Kanarian La Palmalla. Vuoreen on tähän asti avautunut kymmenen halkeamaa, joista yli 1000-asteinen laava syöksyy korkeuksiin. Vaikuttaa siltä, että purkaustahti vain kiihtyy. Olen seurannut tapahtumia livenä rtvc.es kautta. 

Tämä kyltti tuli tutuksi. Tazacortessa majailimme banaanilehdossa. Nyt tienviitan peittää laavakerros. 

Tuntuu, että minun tietokoneeni alkoi temppuilla myötätunnosta saareen ja meni lakkoon. Tämän postauksen olen tehnyt uudella tabletillani, jonka kanssa en vielä ole sinut. Siksipä tämä jää nyt lyhyeksi. Täytyy vain harjoitella ...

 

Jatkuu 24.09.

 

... tai sitten mennä tietokoneen kanssa Oikean Asiantuntijan juttusille (Terasoft Keuruu). Diagnoosi löytyi nopeasti ja hoito välittömästi. On taas niin paljon helpompaa tämä bloggaaminen.

 

La Palmaan palatakseni olen kertonut saaresta muutaman kerran, ja mielestäni parhaat postaukseni aiheesta ovat 12.2. ja 26.02. 2020, siis viime vuoden keväältä. Meillä oli haaveissa viettää tänä vuonna joulun alla lomaa saarella, mutta nyt täytyy vain odotella, että ensinnäkin tulivuori saa tarpeeksi riehuttua ja sitten tiet taas saarella auki. Turistit ovat sitten varmaan enemmän kuin tervetulleita, onhan matkailu tärkeimpiä elinkeinoja.

Purkaukset jatkuvat edelleen. Satoja rakennuksia on siis tuhoutunut ja tuhansia ihmisiä joutunut lähtemään kodeistaan. Surullisena olen seurannut kuvia kukkuroilleen patjoista, kodinkoneista yms lastattuja pikkuisia kuorma-autoja matkalla jonnekin. 

Saaren tärkein maataloustuote on banaanit. (ks postaus 12.2.20), ja nyt sato on suurelta osin menetetty, koska tuhkan peittämät tertut eivät mene kaupaksi. 

Eilen televisio näytti Espanjan kuninkaan ja kuningattaren vierailua saarella. Kovasti ihmisille on virranut aineellista apua, mutta henkinen apu taitaa nyt olla tärkeämpää. 

 

Fiumiciono kesäkuussa 2020. Minkähänlainen ihmisjoukko sieltä löytyy ensi  viikon tiistaina, jolloin minä kimpsuineni ja kampsuineni siellä olen. Tai siis en minä nyt junalla matkaa siellä jatka, sillä jälkikasvu lupasi tulla autolla vastaan. Kätellä ei Italiassa vielä kuulemma saa julkisilla paikoilla. Suomessahan jo saa. ja onhan kohta kahden metrin turvavälitkin historiaa ???? Päästään taas normaaliin suomalaiseen systeemin, viiden metrin turvaleihin!

Tuntuu hyvältä

Tänä kesänä on metsä tarjonnut paljon iloa - sieni-iloa. Keväällä se alkoi korvasienistä. Niitä oli ja oli. Vaikka en itse niitä juuri syö, annoin niitä ihmisille, jotka itse ei niitä löytänyt.. En myynyt, vaan annoin hyvän kiertoon.

Sieniä on sittemmin putkahdellut mielettömiä määriä. Tattisato oli runsain ikinä, ja nyt metsät pullistelevat mm suppilovahveroista. Eilen löysin myös torvisieniä pussillisen. Kyllä minulle jo riittää sienet omaan käyttöön, mutta kun minulla on semmoiset kumisaappaat, että ne vie minut metsään joka päivä. Olen ratkaissut asian laittamalla sadon kiertoon. Ensin olen tarjonnut saalista systerille. Mutta koska hekin ovat itse metsänkiertäjiä, olen perustanut kotini ulko-oven viereen sienitarjoilun. Kuka vain voi ottaa sieniä, eikä ne koskaan ole kauan tarjolla ehtineet olla. Hyvää kiertoon.

Tämän päivän kumppariulkoilusta otin itselleni keittoainekset, muut vein tarjolle.

Sienitarjoilun alussa talon mummelit kysyivät, paljonko ne maksavat. Selitin, että koska sienestys on minulle harrastus, en halua niistä rahaa, koska sitten se tuntuisi työltä! Sanoin myös, että minusta tuntuu hyvältä, kun tiedän, että he ottavat sienet vastaan hyvillä mielin.

Tänään vein haaparouskusalaattia Antille ja Esselle kiitokseksi saamistani omenoista. (Salaatissa mm heidän omenaansa pieneksi pilkottuna.) Hymyä taas puolin ja toisin. Tuntuu hyvältä.

Hymyä jouduin kehittelemään täyttäessäni tuota PLF-dokumenttia, jota vaativat sekä Italiaan että Maltalle. Mutta kun sain juonen päästä kiinni ja kaikki omat dokumenttini (lentoliput, passi ja rokotustodistus) koneen viereen, homma sujui leikiten. On nyt dokumenttia dokumentin perään, sekä paperina että puhelimessa että tapletissa.

Ei ole nyt estettä lennellä vaikka lempisaarelle, Kanarian La Palmalle, jos vain luonto on ystävällinen. La Palmahan on syntynyt merestä nousseesta tulivuoresta, joka taas muistuttaa tulisesta luonnostaan. Saarella on nyt järissyt jo pitemmän aikaa, ja uhkana on että sen eteläkärki vaipuu meren syvyyksiin, onhan saaren juuri noin 7000 metrin syvyydessä. Saaren asukkaille on annettu ohjeet, miten toimia, jos pahin alkaa tapahtua ja laava pursuta ulos maan uumenista. Silti minä haluaisin päästä taas lempisaarelle! Siellä minulla on ollut aina hyvä mieli.

Vihdoin

Siinä se nyt on. Pienen muovikon sisällä. Passin väliin laitettavaksi. Vielä täytyy soitella vakuutusyhtiöön, josko saisi semmoisen 'kaiken varalta'-vakuutuksen. Sitten vain keräilemään matkalle mukaan lähteviä juttuja. Tuntuu aivan uskomattomalta suunnitella lähteä moalimalle!

Ensin saapamaahan, jossa alkaa olla ihanteelliset kelit: noin 25-30 astetta päivisin. Ihan sandaalikelit. Saa jalat tottua muihin kuin metsä-kumisaattaisiin. Sitten pariksi viikoksi Maltalle. Matka sinne tosin oli vähällä tyssätä. Alitalia perui lennot. Syykin selvisi: saapasmaan lentoyhtiö kaatui konkurssiin. Saa nähdä, miten lipun takaisinmaksun käy. Onneksi se on maksettu Visalla. 

Tämä kesä oli oikein perhoskesä. Suruvaippoja oli tämän pensaan kimpussa oikein joukolla, mutta vain yhden sain kuvattua siivet avoimina. Nokkosperhosia lenteli yhteen aikaan runsain ja mitoin, ja eilen pongasin metsässä sitruunaperhosia.

Varsinaisesti pongasin metsässä koppakaupalla suppilovahveroita. Tuoreena niistä tulee mielestäni taivaallinen sienikeitto. Koska en enää viitsi niitä kuivata (entisten lisäksi), ne kelpaavat kyllä talon mummeleille. 

Puolukoita poimin litran verran. Ihan sopivasti lappapuuroa varten, ja jää vielä kaaliruokien kaveriksi. Uudesta kaalista tehty laatikko on namia.

Tänä iltana istun VARMASTI klo 19.30 telkun ääreen. Odotan kovasti Tanhupallon omaa ohjelmaa. Olen ihan varma, että sen jälkeen voi koko illan hykerrellä. 

***

Kovasti odotin Monzan ajoja, mutta ihailuni kohde makaakin kotona k-potilaana. Voimia, Kimi!

Kimi Matias Räikkönen

Hän lopettaa formuloissa, siis ajamisen. Hän itse haluaa niin. Hän on oma itsensä ihan loppuun asti. Kaikki vaki lukijani tietävät, että olen vankka Kimi-fani. Olen kirjoittanut tähän blogiini 754 postausta vuodesta 2009 alkaen, ja niistä 35 postausta ovat tavalla tai toisella maininneet ihailuni kohteen. Ne löytyvät kirjoittamalla blogin vasemmassa yläkulmassa olevaan haku-kenttään Kimi.

Miksi?

Ensinnäkin hän on serkkuni, tosin ei ihan läheisintä sorttia, mutta samassa sukukirjassa olemme. Molempien juuret löytyvät Kinnulasta.

Toiseksi hän on mielestäni Suuri Persoona. Uskaltaa olla ihan oma itsensä, mutta kunnioittaa myös muita.

Nyt vain odottelen utealiaana, mihin hän ryhtyy seuraavaksi. 

Kiitos, Kimi!