Le Marche 1

Lomalle. Le Marchen maakuntaan. Meren rannalle. Numanaan.

Mutta ensin tàytyi istua autossa n 300 km: Poggio Catino-Orte-Spoleto... Kolme maakuntaa: Lazio, Umbria ja Le Marche.

Làpi Apenniinien vuoriston. Useiden callerioiden (tunneleiden) kautta.

Bussilla navettaan??? Aikaa reilu tunti odotella. Lounasaika. Siispà...

... taas piknikille. Kylmàlaukku oli sàilyttànyt evààt raikkaina.

Sitten bussilla navettaan.

Vuorten solan kautta.

Sieltà se lòytyi. Ei navetta, vaan Euroopan suurin ja vaikuttavin tippukiviluola, Frasassi. Loman ehdottomasti vaikuttavin paikka, meren rannan lisàksi. Luolien sisàllà ei saanut kuvata, joten kàykàà ihmeessà ihailemassa noilla sivuilla, jos ette paikan pààlle pààse. (Tàmà kuva on sisàànkàynnin seinàstà.) Riministà ja Ricconesta on kyllàkin vain kivenheitto tàhàn luonnon, reilun sadantuhannen vuoden kuluessa muokkaamaan ihmeeseen. Luolat lòydettiin v 1971 ja nyt niistà on turisteille auki viisi ja kaksi muuta luolien tutkijoille ja muille alan ammattilaisille. Viimeisimmàn luolan nimi on muuten Finladia, koska siellà on niin paljon maan alaisia jàrvià. Ai, mikà se navetta sitten on? Se on linja-auto italiaksi! Ilmainen navettabussikyyti parkkipaikalta luolille.

Reilun tunnin kiertokàvelyn pààtteeksi navetalla takaisin parkkiin, jossa on turistien iloksi monelaisia kioskeja. Istahdimme oluille tàmàn kioskin (Chiosco delle candeline- tippukiviluolan 'kalkkikivikynttilòiden' mukaan) pòytààn ja ihailimme samalla muuta myynnissà olevaa: paikallisia juustoja (mm pecorino di grotta aromatizzato, luolassa/kuopassa olkiin kiedottuna kypsytettyà lampaanjuustoa), cresciaa (ns tuoramakkaraa) yms. (mm lounastarvikeitteita paluumatkalle) Tuossa alahyllyssà on myrkkypulloja (Veleno di Borgia), paikallista likòòrià.

Kioskin herttainen omistajatar, Magda osasi ammattinsa. Niinpà làhdimme jatkamaan matkaamme mukanamme juustoa ja makkaraa sekà kaupantekijàisinà pullo myrkkyà. Grazie, Magda. Grazie del cuore. Lei sa il suo lavoro! Complimenti e auguri.

***

Kohti Numanaa. Kohti yòpymispaikkaa. Kohti illallista, meren rannalla. Siità seuraavassa postauksessa.

Verso Numana. Verso il mare. Verso una cena da Les Parasols. A prossima posting.

Lomalle

Viikonlopuksi lomalle. Jos sàà sallii. Viime pàivàt on tullut vettà. On salamoinnut. Jyrissyt. Jokohan riittàis se sortti?

Maustenurkkaus pàrjàà hyvin kolmisen pàivàà.

Krassi tàytyy nostaa sisàlle turvaan. Varmuuden vuoksi. Pukkaa nuppua ihan villinà.

Orvokit pàrjànnevàt parvekkeella. Saapasmaassa on muuten annettu ukaasi: Tulee sakkoja, jos jàttàà vettà seisomaan, vaikkapa alusvadeille. Ettei hyttyset lisààntyisi. Hohoijaa!

Huomeniltana piazzalla olisi upeaa nàhtàvàà. Kylàn ala-asteen lapset ja heidàn opensa ovat valmistaneet nàytelmàn tàmàn kylàn ja alakylàn historiasta. Harjoituksia olen voinut seurata. Vahinko, ettà huomeniltana olen jo pitkàllà. Lomalla. Mukavaa viikonloppua.

Monipuolista elàmààhàn tàmà

Onko Paul Klee asustellut tààllà pàin ja maalannut cantinansa (kellari) oven tyylilleen uskollisena? Ovi lòytyy Fiano Romanosta.

Tàmà juliste lòytyy nyt melkein joka nurkalta. Tulevana viikonloppuna saapasmaassa jàrjestetààn kansanàànestys mm ydinvoimasta. Tàssà maassa on aluksi ihan ulalla, miten àànestàà. Tààllà laitetaan rasti (croce) sen kohdalle, mità haluaa àànestàà. Mutta ettà pitàà laittaa rasti vaihtoehto sanan Si (kyllà) pààllee, laittaa pienet aivot liikkeelle. Siis jos vastustaa ydinvoimaa, pitàà valita SI. Tàytyy lukea juliste tarkkaan: Si, jos haluaa pysàyttàà ydinvoiman. Jahas, siis si, si, si, si!!! Tààllà muuten Finlandia liitetààn usein tàhànkin asiaan. Ydinvoiman puolustajat intoilevat, kuinka Suomikin haluaa lisàà voimaloita, (Suomihan on tààllà semmoinen hyvinvoiva Onnela) ja vastustajat yrittààvàt kertoa tàmàn hetken avointa tilannetta. Ydinvoima on telkkarin vakioaihe, mità nyt Rai yrittàà keventàà ihmisten elàmàà kaiken maailman hupiohjelmilla ja niiden uusinnoilla sekà kauniilla, vàhàpukeisilla naisilla! Olen siirtynyt làhes kokonaan Rai News kanavalle (italian kielinen). Ensi viikonloppuna saapasmaan rannat ovat kiinni! Ai miksikò? Ettà ihmiset menisivàt àànestàmààn. Presidentti Napoletanokin menee laittamaan rastin - johonkin. Mr B sanoo àànestyksen olevan turhaa!!! Ei vaineskaan, eivàt rannat kiinni ole. Sanonta on vain yksi kannuste àànestàmààn.

Olen halunnut jo pitkààn tutustua Fiano Romanon keskiaikaiseen linnaan. Koska turisti-infoa kaupungista ei lòytynyt, marssin kaupungintalolle. Info kiinni. (Olkapàiden siro kohautus). Linna kiinni. (Toinen kohautus).

Linnan pihalla taisi silmàt olla kiinni myòs tàllà auton kuskilla, koska parkkeeraminen ruutuun ei oikein ollut onnistunut. Tuon loukussa olevan pikkuauton kuljettaja-àiti kuljeskeli pieni lapsi sylissààn kyselemàssà, kenen auto oli. Hàn halusi làhteà, mutta mitens làhdet?

Oiskohan auton kuljettaja joku linnan restaurointitòiden valvoja tms. Linna oli kiinni siis tòiden vuoksi. Fianon linna kiinnostaa minua erityisesti, sillà nàillà paikoilla on filmattu monta elokuvaa. Esim Isà Camillon tarinoista voi hyvin tunnistaa tàmàn rakennuksen. Ihan mustan kauhtanan havinaa.

Historiaa tàmàkin kuva edustaa. Kuvan laivan esikuva on Ostia Anticasta. Mosaiikeista.

Ostia Antican kaivauksillako? Ei vaan Fianon ns tyòkeskuksessa, jossa tukea tarvitseville ihmisille opetetaan mosaiikkitòiden tekemistà. Ensin pilkotaan marmoria/kiveà halutun kokoisiksi...

... sitten ne laitetaan massan pààlle piirrettyyn malliin...

... sitten tyòn pààlle laitetaan tukikangas... tyò kàànnetààn... tausta massataan... tyò kàànnetààn...

... ja valmis tyò odottelee pààsemistà tilaajalleen.

Fianossa on myòs yksi seudun harvinaisuus: taksiasema. Meidàn kylàssà semmoista ei ole, eikà naapurikylàssàkààn. Joskus harvoin Roomasta eksyy joku yksilò tààllàkin piipahtamaan, mutta jos haluaa kyydin johonkin, eivàtkà julkiset kulkuvàlineet riità, pitàà turvautua sukulaisiin, ystàviin, tuttaviin... Peukaloon ei kannata turvautua.

Tànne putiikkiin oli ihan pakko piipahtaa.

Sisàltà lòytyi oikea aarreaitta ja sen iloinen omistaja. Kun hàn ystàvàttàrensà kanssa kuuli, ettà olen Suomesta, he puhkesivat ylistàmààn: Siellà on kaikki niin jàrjestàytynyttà ja kaikki asiat kunnossa. Jàtin signoran siihen uskoon, enkà maininnut, ettei Suomessa ole saatu hallitustakaan kasaan.

No, Suomessa sentààn (kait) posti toimii. Saapasmaan postit ovat nyt neljà pàivàà reistailleet tai olleet kokonaan toimimatta. Toissa pàivànà menin aamulla hyvissà ajoin jonottamaan, ja kun ovi vihdoin avautui, jonossa - tai oikeastaan laumassa - oli parisenkymmentà odottelijaa. Eniten sààlittàà kylàn vanhukset, jotka odottelevat elàkkeen saamista. Postihan on tààllà myòs pankkina. Nytkin pitàisi mennà taas jonottamaan kaasulaskun kanssa. Saas nàhdà...

Sikamaisen ihanaa

Jos minà saan valita picnic-paikan, yksi ehdoton on Jumalan selàn takana. Oikeastaan ei kovinkaan kaukana, mutta tàysin ulkona kaikesta turistihulinasta. Paikka lòytyy Cottanellosta, Lazion pohjoisimmasta kunnasta. Vuorten toisella puolen on jo Umbria. Vuoristomajalta n 20 km ja Isosta Kylàstà vain n 70. Mutta kuitenkin kuin Jumalan selàn takana. Tuossa kuvan kylàssà ei vuosiin enàà ole asunnut ketààn. Kaksijalkaisia. Sen sijaan...

Mutta ensin aamucappuccinolle. Puolivàliin putiikkiin. Ei, emme nauttineet caffe correttoa, vàkevàllà 'korjattua' kahvia.

Emme myòskààn tarvinneet tàydennystà evàisiin. Tulipa vaan niin elàvàsti mieleen Kannonjàrven kylàkauppa. Joskus 1950-luvulla. Muistatkos Seija-systeri?

Kassan kautta matka jatkui. Reliefin pikkupalat ovat seudun marmoria. Ensin sinne. Marmorilouhoksille.

Matkalla lòytyi taas aivan uusi tuttavuus. Helena, mikàhàn tàmà kiemurteleva kòynnòs mahtaa olla? Kaukana kaikkea asutusta.

Oiskohan joku tuonut kengànpohjissaan siemenià 1600-luvulla, jolloin tàssàkin kohta on louhittu kuuluisaa Cottanellon vaaleanpunaista marmoria. Sità kàyttivàt aikoinaan mm Bramante, Michelangelo ja Bernini. Kun piipahdatte Ison Kylàn naapurimaassa (Vatikaanissa) ja sen upeassa Pietarin kirkossa, voitte silitellà isoja, tàstà louhoksesta rahdattuja ja mestareiden hiomia vaaleanpunaisia pylvàità.

Jostain syystà yhden pylvààn louhiminen on jàànyt kesken.

Sen sijaan minà otin muistoksi yhden palan kuulua marmoria. Naturaalina.

Pala oli kait tàstà kohtaa louhosta. Just kun ihalin louhoksen upeita seinià, kompastuin ja maata ròtkòtin. Historiallisessa paikassa. Sààri veressà. Mutta luu ihan ehjànà. Sità joutuu joskus polvistumaan historian havistessa ympàrillà.

Sitten Jumalan selàn taakse. Piknikille. Varmaan ihan eka kertaa tàllàkin pòydàllà on Kristina Isolan Krassia vahakankaana.

Tarjolla mm kotitekoisia levitteità: omatekoiset munakoiso- ja paprikamòssòt sekà alkuasukasystàvàttàren oliivimòssòà. Taustamusiikkina peipot, mustarastaat ja làheisen kosteikon sammakot! Muita kaksijalkaisia ei nàkynyt. Sen sijaan seuranamme oli runsaasti nelijalkaisia kesàlomalaisia:

... vuohia...

... lehmià vasikoineen, sikoja...

... hevosia varsoineen...

... laumojen uskollisia vartioita...

... ja ennen kaikkea laumoittain sikoja. Jos jostain olisi putkahtanut Asterix ja Obelix, tunnelma olisi ollut just sopiva!

Possutt tulivat ihan auton viereen tuttavuutta tekemààn.

Pitihàn niile jotain antaa. Piknikiltà oli jàànyt muutama ruisleipàpalanen. Kyllà muuten maistui saapasmaan sioille paistamani ruisleipà!

Kotimatkalla piipahdimme vielà katsomassa L'Eremo di S Cataldon kallioon hakattua pyhàttòà. Harmi, ettà paikka on auki vain tilattaessa. Sieltà oli kuitenkin hieno maisema Cottanellon kylààn.

Aivan kotinurkalla on tàmà Seija-systerille ja Soilelle tuttu kylà, Casperia. Sieltà se signorakin meille vilkuttaa!

***

Koko pàivàn on nyt satanut. Vettà tullut taivaan tàydeltà. Sen sijaan vuoristokylàn vesi on ollut kàyttòkiellossa kohta kaksi viikkoa. Syytà ei ole pahemmin selitelty. Ei sen juominen kai ihan kuolemaksi ole ollut, koska minà kàytin sità viitisen pàivàà, ennen kuin sain tietoa. Sen sijaan Euroopassa riehuva EHEC-bakteeri heràttàà tààllàkin pienoista (?) pelkoa. Mutta kaikki tuutit vakuuttaa, ettà italialaiset tuotteet ovat varmasti puhtaita. Joopa joo. Onhan tààltà lòytynyt ihan puhdasta, keinotekoista mozzarellaakin, joka ei koskaan ollut maitoa nàhnytkààn. Uskoo ken tahtoo. Mità tahtoo. Minà uskon tààllà itse tekemààni, paikallisista aineksista tehtyyn ruokaan.

Loma

Kaikille kotimaan lomalaisille (koululaisille ja opeille + muillekin 'vapaille'): Oikein rentoa kesàlomaa. Nauttikaa. Olette sen ansainneet.

Taas

... juhlitaan. Saapasmaalaiset lòytàvàt syità juhlimiseen paljon useammin kuin me pohjoisen metsien asukit. Pienià, isoja ja oikein juhlallisia syità. Koko vuosihan on Italian yhdistymisen juhlavuosi, ja sen merkeissà on juhlia ollut jo nyt vàhàn vàlià. Maa oli 150 vuotta sitten, yhdistymisen aikaan, kuningaskunta. Huomenna juhlitaan Italian, vuonna 1946 syntynynyttà TASAVALTAA. Maahan on jo saapunut paljon ulkomaisia arvovieraita, joiden isàntànà toimii presidentti Napoletano. Onneksi. Toivottavasti Mr B ... Tiedàtte kyllà. Tàmà parvekkeen kaunotar (Sundaville Red) juhlistakoon huomista pàivàà. Ruusun ja tulppaanien kevàtkukinto on nyt leikattu alas odottelemaan syksyn kukintaa.

... on lòydetty upea keittokirjasarja Scuola di Verdura (Mondadori). Ensin ajattelin boikotoida koko sarjaa, koska Mondadorihan on Mr B:n suvun omistama. Sekin. Mutta sitten kirjan kuvat voittivat. 4-osaisesta sarjasta kolme on jo ilmestynyt, neljàs tulee perjantaina. Tàmà sarja on parasta mità olen Jamie Oliverin lisàksi lòytànyt. Ensimmàinen osa keskittyy munakoisoon, paprikaan, tomaatteihin ja kesàkurpitsoihin; toinen parsaan, latva-artisokkaan, porkkanoihin ja herneisiin; kolmas sieniin, perunoihin, pinaattiin ja kurpitsaan ja neljàs osa parsakaaliin, kaaliin, fenkoliin ja radicchioon (yhden sortin punainen salaatti). Kirjoissa on ensin yleistà tietoa ao kasviksista, sitten niiden puhdistamisesta jne ja lopuksi IHANIA ruokaohjeita.

... taas on herkuteltu.Osasta 1 lòytyi Pate di melanzane.

- Munakoiso halkaistaan pituussuunnassa, veitsellà tehdààn syvàt viillot, ripotellaan karkeaa merisuolaa ja pirskotellaan oliiviòljyà. Laitetaan uuniin (200 astetta) vajaaksi tunniksi. Suolakerros kaavitaan pois. Kaavitaan sisus valumaan siivilààn. Sitten mòssò, valkosipulia ja basilikaa maun mukaan hienonnetaan tehosekoittimella. Maustetaan mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla ja notkistetaan oliiviòljyllà.

Sopii hyvin esim suolakeksien tms kanssa. Seuraavaksi aion kokeilla samalla ohjeella paprikasta ja/tai tomaatista. Mistàs muusta? No, oliiveista tietysti.

***

Nyt alustamaan pullataikinaa. Lisàksi ajattelin leipoa kààretorttua ja kàyttàà siihen viimeisen omatekoisen kuningatarhillorasian. Tàytyyhàn minunkin juhlia. Juhlani alkavat jo tànà iltana, sillà Veronan Areenalta làhetetààn suorana juhlalàhetys, jossa on useimmat minun lempioopperoiden tunnetuimmat aariat. Sità ennen pitàà kàydà kaupassa, sillà huomenna kaikki kaupat ovat kiinni. Auguri Italia. Monesta muustakin syystà.