www.festivalmueca.com

Mieleni minun tekisi... mennä tuonne nuorison jatkoksi, mutta nuo kalliot ovat veitsen teräviä. Tuossa kuvan lähellä on kyllä julkinen helppokulkuinen ranta, eikä siellä ole koiran uittajia. Sinne menoa harkitsen kyllä, kunhan tämä Mueca-hulina on ohi.

Ohi on nettihuolet (melkein), sillä ystävä kesytti pääosin puhelin-tablettiyhteydet, mutta kaikki uudet kuvat eivät vieläkään halua lennellä taivaalta tabletille. Mutta onneksi tutussa kahvilassa on wifi. Lisäksi näyttää sormet saavan tekstin hypähtelemään. Liikunnalliset sormet!

Liikuntaa polville tarjoaa tämän kertainen kämppäkin, sillä tuo pikkuinen avoparveke kuvan keskiosassa on kolmannessa kerroksessa, eikä hissiä ole. No, olen nyt rytmittänyt liikkumisen sitten, että aamupäivällä tulen tänne kahvilaan netin päähän, sekä lukemaan päivän aviisin cortado-kupposen ääressä.

Mueca, nykykatutaiteen festivaali alkoi torstaina. 

Aamuisin voi mennä kirkkoaukiolle tsekkaamaan kojujen antia ja istahtaa lukemaan. Oma patio on oikeastaan aitiopaikka seurata nykytanssiesityksiä tuossa rannalla.

Nyt (klo 19.00) istun tutussa kahvilassa (Cosmopolita) aperitivolla taideannin kunniaksi. Olen nyt nähnyt erilaisia tanssiesityksiä, pellejä, teatteria, sirkusta jne. Kuviakin olisi, mutta mutta. No, maanantaina taas nettitohtoritar tutkii potilasta.

Ruusu Poggiosta ja orkidea Puertossa kaikille äideille!

Iloa aivoille nykytaiteesta

Tervetuloa Pekiloon, Mäntän nykytaiteen aarreaittaan. Museon sisääntuloa koristavat Keuruun oman kylän Haapamäen kuvanveistäjän Timo Hannusen graniittiset Luotaimet. Seitsemän luonnonkiveä ovat alunperin Hannuksen kotipiiristä.

Tämän vuotisen näyttelyn nimi on Puhallus. Kuvien Hanna Vihriälän ruostumattomasta vaijerista, alumiinilukoista ja akryylihelmistä koostuva Puhalluskukka on kuin voikukan valkoinen siemenpallo. Teos täytyy kyllä nähdä paikallaan ja ihailla siitä lähtevää helmisuihkua. Minun valokuvani ovat vain haalea esimaku.

Sanni Sepon valokuvakollaasit Häädetkeidas sarjasta Lainsuojattonat pysäyttivät. Museon esitteessä kerrotaan Sepon haluavan olla pienenä hiertävänä kivenä luontoa ja ihmistä tuhoavan kehityksen kengissä.

Inka-Maaria Jurvasen leikittely pahkojen kanssa ilahdutti. Muutenkin näyttelyssä oli paljon iloa ja leikkiä. Seuraavat kuvat ovat makupalatäkyjä: Kannattaa mennä itse katsomaan.

Ja ei kun joogaamaan.

Sitä sun tätä

 Veriappelsiinin mehu on tämän kauden todellinen vitamiinipommi. Varsinkin jos voi ostaa Etnan rinteiltä poimittuja hedelmiä. Kädet on kyllä puristamisen jälkeen syytä pestä perusteellisesti, sillä sana LUOMU saa minut aina hereille. Varsinkin jos on kyse saapasmaasta.

Ihan yhtä vainoharhainen en ole Lanzaroten viinien kohdalla. Näistä laavahiekkapoukamista kasvaneista viiniköynnöksistä valmistuu erittäin hyvää juomaa merenantimien kaveriksi. Suomessa olen nyt jatkanut tipatonta alku vuotta, sillä Alkon hinnat tuntuvat kohtuuttoman korkeilta, eikä viinien ainesosista ole oikein varmaa tietoa.

Mäntän Serlachiuksessa on vielä  29.03.2020 asti nähtävissä upea näyttely Onnea etsimässä - Italian nykytaidetta. Saliin astuessa on pieni tila nimeltä Minne mennään tänä iltana tanssimaan? Näyttely kiertää maailmaa, ja yhdessä paikassa avajaisten jälkeen siivoaja oli putsannut kaikki pullot ja muut ´roskat´ pois!!! Taide on joskus käsittämätöntä.

Vuosia sitten kävin tutustumassa Ateneumissa ensimmäiseen ARS-näyttelyyn. Tutkin kaikki huoneet tarkkaan. Oli pissakukkia ja pissapönttöjä ym hieman perinteisestä taiteesta poikkeavaa. Yhden pienen huoneen oven pielessä ei näkynyt tekijän tai kollaasin nimeä, joten käännyin lähellä olevan oppaan puoleen ja kysyin, mitä huone esitti. - Se on siivouskomero, totesi hän ja pidätteli hymyään.

Eilen linnottauduin telkkarin (TV 2) ääreen katsomaan Romeshin epämukavuusmatkojen uutta kautta. Tykkäsin aikaisemmista matkoista, enkä nytkään pettynyt, kun hän tutustui Zimbabween. Suosittelen!

Tekniikka näyttää olevan kummallista. Kaikki tämän postauksen kuvat on tuosta kännystä - ilman mitään johdoilla siirtelyä. Homma löytyi ihan vahingossa! Mutta edelleen hakusessa on kuvien siistäminen koneen muistiin.

Aamusta iltaan

Aamulla matkalla cappuccinolle. Tiber-joki (il Tevere) henkii valkoista usvaa. Lehmuksen runko on oiva esimerkki kasvien sitkeydestà. Sen sijaan palmu ja baarin kukkapurkki ovat surullisia esimerkkejà kesàn kuumuudesta ja kuivuudesta. Sade ja ilman viileneminen tekisi hyvàà sekà kasveille ettà ihmisille, ainakin minulle.

Puutarhojen herkut sentààn ilahduttavat, sekà maullaan ettà hinnoillaan. Eilisellà kauppareissulla ostin nàmà herkut reilulla kolmella eurolla. Kuvasta puuttuu vielà runsas kilo viinirypàleità. Yhteensà ostokset painoivat hieman alle 3 kg, siis noin euron kilo. Ei ihan eu:n normien mukaisia nuon paprikat, mutta ah mikà maku niistà tulee uunissa: paprikat suikaloidaan, siemenet poistetaan, suikaleet uunipellille (leivinpaperin pààlle) pinta alaspàin, pààlle òljyà, suolaa, pippuria ja rosmariinihakkelusta oman parvekkeen yrttitarhasta. Tunti n 180 asteessa. Muuttuvat làhes mustan puhuviksi, mutta maku on taivaallinen - sekà làmpòisenà ettà jààhtyneenà.

Oman piazzan baari on vaihtanut omistajaa. Eilen ostin lounaaksi pizzapalan kahdella eurolla. Yhtà hyvàà oli kuin edellisenkin omistajan aikana. Eilen illalla baarissa katettiin pòytià Mojito-iltaa varten, mutta illan mittaan nàin vain tuossa pitkàssà pòydàssà asiakkaita. Kymmenen jàlkeen liinat poistettiin, enimmàt pòydàt kasattiin ja nuoriso valloitti jàljelle jààneet pòydàt. Heidàn ilonpitonsa jatkui pitkàlle yli puolen yòn, joten korvatulpat olivat tarpeen.

***
Edelliseen pakettipostaukseen pari lisàystà. Kaupparakennuksen paketoinnin tarkoituksessa oli ollut vain katon korjaaminen, koska vesi oli alkanut valua sisàlle. Olisi kyllà koko rakennus kaunistunut ehostamisesta, minun mielestàni.

Nykytaide on aina minua kiinnostanut. Vuonna 1983 (muistaakseni) Helsingissà oli suuri Ars-nàyttely, jossa oli vaikka mità - pisuaareista pissakukkiin. Kiersin nàyttelyn joka nurkan, tutkin ja ihmettelin. Yhdessà kopperossa oli sankoja, harjoja jne, mutta en lòytànyt tietoa teoksen nimestà tai tekijàstà. Kysyin nàyttelyn kerrosvalvojalta asiasta. Hàn totesi hyvin ystàvàllisesti: Se on kerroksen siivouskomero!

***
Mukavaa viikonloppua. Minà liimauduin jo aamulla telkkarin ààreen katsomaan Japanin osakilpailuja. Kolme tuntia suoraa làhetystà, mutta en kerro aika-ajojen tuloksia, koska Suomen telkkari làhettàà ne vasta klo 18.00 (?). Jos vaikka joku teistà haluaa itse katsoa kisan. Huomenna on taas aikainen heràtys varsinaisia kisoja katsomaan.