torstai 20. helmikuuta 2020

Sitä sun tätä

 Veriappelsiinin mehu on tämän kauden todellinen vitamiinipommi. Varsinkin jos voi ostaa Etnan rinteiltä poimittuja hedelmiä. Kädet on kyllä puristamisen jälkeen syytä pestä perusteellisesti, sillä sana LUOMU saa minut aina hereille. Varsinkin jos on kyse saapasmaasta.

Ihan yhtä vainoharhainen en ole Lanzaroten viinien kohdalla. Näistä laavahiekkapoukamista kasvaneista viiniköynnöksistä valmistuu erittäin hyvää juomaa merenantimien kaveriksi. Suomessa olen nyt jatkanut tipatonta alku vuotta, sillä Alkon hinnat tuntuvat kohtuuttoman korkeilta, eikä viinien ainesosista ole oikein varmaa tietoa.

Mäntän Serlachiuksessa on vielä  29.03.2020 asti nähtävissä upea näyttely Onnea etsimässä - Italian nykytaidetta. Saliin astuessa on pieni tila nimeltä Minne mennään tänä iltana tanssimaan? Näyttely kiertää maailmaa, ja yhdessä paikassa avajaisten jälkeen siivoaja oli putsannut kaikki pullot ja muut ´roskat´ pois!!! Taide on joskus käsittämätöntä.

Vuosia sitten kävin tutustumassa Ateneumissa ensimmäiseen ARS-näyttelyyn. Tutkin kaikki huoneet tarkkaan. Oli pissakukkia ja pissapönttöjä ym hieman perinteisestä taiteesta poikkeavaa. Yhden pienen huoneen oven pielessä ei näkynyt tekijän tai kollaasin nimeä, joten käännyin lähellä olevan oppaan puoleen ja kysyin, mitä huone esitti. - Se on siivouskomero, totesi hän ja pidätteli hymyään.

Eilen linnottauduin telkkarin (TV 2) ääreen katsomaan Romeshin epämukavuusmatkojen uutta kautta. Tykkäsin aikaisemmista matkoista, enkä nytkään pettynyt, kun hän tutustui Zimbabween. Suosittelen!

Tekniikka näyttää olevan kummallista. Kaikki tämän postauksen kuvat on tuosta kännystä - ilman mitään johdoilla siirtelyä. Homma löytyi ihan vahingossa! Mutta edelleen hakusessa on kuvien siistäminen koneen muistiin.

6 kommenttia:

  1. Sen verran olen minäkin Sisiliaa kiertänyt, että sieltä tulleet viinirypäleet pesen erityisen huolella. Aivan kammottavissa paikoissa olen nähnyt niitä kasvamassa ja enhän minä tiedä mistä minulle tulleet rypäleet on poimittu =)Ihanaa kun on taas veriappelsiinien aika. Pidän niistä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moottoriteiden risteyksessäkin olen nähnyt viljelmiä! Mutta eihän Suomikaan mikään puti puhtoinen ole. Viime viikolla oli lihapetos. Veriappelsiinit ovat hyviä, ja koska nämä täällä eivät kauan säily, ei niitä ole kovin pilalle käsitelty millään lisäaineilla. Esimerkiksi IHANAT omput saattavat kestää parikin vuotta.

      Poista
  2. Ehkä pian tännekin tulee veriappelsiinejä, en ole vielä huomannut. OIkeastaan paljolti piipahdan vain pakastimella ja otan sieltä marjoa. Kaupasta oikeastaan vain avokadoja.
    Tipaton jatkuu meikäläiselläkin ties monettako vuotta jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkukevät on veriappelsiiniaikaa. Marjoja minäkin pakastimesta kaivelen, mutta koska minulla on aika pieni kaappi, marjat on kohta loppusuoralla. Viini maistuu hyvän ruoan ja hyvän seuran kanssa, kohtuudella.

      Poista
  3. Nam, veriappelsiineja:) Kerran olen ostanut tänä talvena. Ja onpas jännän näköisiä kasvualustoja tuolla Lanzarotella.

    VastaaPoista
  4. Kilotolktulla olen nyt puristellut herkkuja mehuksi. Nam Lanzarotella en ns tavallisia viinitarhoja nähnytkään. Paljon oli kuvan kaltaisia kuoppia tai sitten ihan maata pikin lamuavia köynnöksiä, koska tuulet olisivat piiskanneet korkeammat kasvustot. Maassa maan ilmaston tavalla.

    VastaaPoista