Sitä ja tätä

Ilmakuivatetut tomaatit ovat suurta herkkuani. Tai siis yksi ainesosa herkullisiin ruokiin. Ja mieluiten ihan ilman öljyssä lillumista. Siis kuivina. Vielä on vähän saapasmaan tuliaisina saatuja. 

Upean makuinen jauhelihakastike - ragu - syntyy nykyisin seuraavasti: 

- kattilaan Muttin kirsikkatomaatteja Sokkarilta hautumaan laakerilehden, liperin, suolan ja pippurin kera 

- jauheliha paistetaan pieniksi muruiksi ILMAN suolaa, maustetaan salvialla ja lisätään tomaatteihin

- pannulla muhitetaan ilmakuivatteuja tomaattikuutioita, sipulia, porkkanaa ja sieniä, maustetaan suolalla, peperoncinolla ja pippurilla ja lisätään tomaatti-lihamössöön

- haudutetaan pikku lämmöllä vähintään tunti, mieluiten monta, lisätään vettä tarpeen mukaan, maistellaan usein

- keitetään tagliatellet, yhdistetään ne  kastikkeeseen ja raastetaan päälle RUNSAASTI parmesania/pecorinoa/grana padanaa

- viedään tyytyväinen vatsa sohvalle lepäämään ja otetaan kaveriksi hyvä kirja ...

... tai mukavia maisemia, joissa viisi vuotta sitten juhlittiin YKta.

Koska marjastus ja sienestys odottelevat nyt ensi vuotta, tilalle ovat tulleet kirjat. Viimeisimmässä pinossa ovat olleet venäläisen salapoliisikirjailija Alexandra Marininan tiiliskiven paksuiset teokset. Nyt alkaa olla aika vaihtaa tekijää, sillä vaikka kirjat ovat hyvin kirjoitettuja ja jännittäviä, venäläinen tapa kertoa asiat niin  perusteellisesti alkoi puuduttaa, ja varsinkin henkilörunsaus monine nimineen ja lempinimineen pudotti minut usein kärryiltä. Viimeksi luetun kirjan kohdalla keksin uuden tavan lukea: Ensin luin muutaman kymmenen sivua kirjan alusta, sitten luin kirjan lopusta saadakseni selville, kuka monista henkilöistä oli itse rikollinen. Sitten palasin alkupuolelle ja luin taas niin pitkälle kuin pääsin ilman kärryiltä putoamatta. Sitten palasin taas loppupuolelle apua etsimään jne jne, kunnes kaikki 525 sivua oli edestakaisin luettu. Nyt riittää sen sortin lukeminen.

Seuraavaksi odottaa Outi Pakkasen kirjat. Häneen päädyin siksi, että hän viime viikolla olleessa TV-ohjelmassa kertoi olevansa Montalbano-fani. Saa nähdä, onko hän saanut vaikutteita Camillerilta.

Mausteeksi mausteista

Eilen taivaalta tippui märkiä rättejä. Olihan se kaunista sen aikaa kun se kesti. Ei tullut vielä lunta tälle seudulle. Pohjoiseen sentään jo muutama kymmen senttiä. Öisin lämpö keikkuu nollan tietämissä ja loppuviikoksi taas lämpenee. Siis vaihtelevaa. Höh!

 Vaihtelevaa on ruoankin suhteen: tällä erää unohdin upottaa sieniä tähän kastikkeseen,                       Muutenhan olen niitä ripotellut lähes kaikkeen muuhun kuin aamupuuroon. Lidlin                                    tarjouslaatikot ovat nyt olleet aamuisin tyhjennetty ennen kuin olen päässyt jaolle, joten                        olen nyt tyytynyt tyhjentämään etupäässä sienivarastoani.

(Nyt taisin töppäillä tietsikan kanssa, mutta jätänpä tämän jäljen nyt korjailematta, ihan taiteellisen tunnelman luomiseksi!) 

Ajan kuluksi olen taas siivoillut. Tällä kertaa vuorossa oli maustehyllyt. Löytyi pussukoita ja purkkeja, joissa sisällön päiväys oli mennyt enemmän tai vähemmän yli. Tuli samalla mietittyä, mitä mausteita käytän eniten suolan ja pippurin lisäksi. Liperiä olen kuivannut joka kesä talven varalle ja laakerinlehtiä saanut saapasmaasta. Kaupasta olen ostanut tuoreyrttejä, mutta esimerkiksi kaupan timjami ei maistu miltään verrattuna itse saapamaassa poimittuihin, ja kaupan kuivatut yrtit ovat mitä ovat. Lopuksi kuva Montalbanon maisemista. Ovat nyt kehitelleet uuden mallisia rantatuoleja.

    

Kukista asiaan ...

Koska en nyt voi matkustella, olen taas hurahtanut hoitelemaan huonekasveja. Tämän herttaköynnoksen esi-kasvi löytyy vuosikymmenten takaa, jolloin yhdellä matkalla näin kukkakaupan ikkunassa jättimäisen yksilön. Matkusteluvuosina se kyllä kuoli minulta, mutta onneksi systerini oli halunnut siitä oksan, josta minä sitten sain myöhemmin uuden alun. Köynnös on nyt alkanut taas kukkia. Kaukaa katsottuna kukka ei ole juuri minkään näköinen, mutta lähempi tarkastelu antaa aihetta ihasteluun. Tuo kukan muoto on ilmiselvä hyöteisyöjän houkutussuppilo. Onkohan se sitä? Helena varmaan tietäisi!

Tämä valkokukkainen kaktus oli kesän kuumalla parvekkeella ilman kastelua, ja kun toin sen muutama viikko sitten ihan ryppyiseksi kuihtuneena sisälle, se intoutui pukkaamaan nuppuja. Eilen ensimmäinen kukka aukeni. 

Tämän peikonlehden alun pelastin viime keväänä yhden kaupan alepöydältä, ja siinä vaiheessa siinä oli muutama pikkuinen huonokuntoinen lehti. Nyt siitä on kasvanut jo mukavan kokoinen kasvi.

 

Sää täällä Suomessa jatkuu ihmeen lämpöisenä. Edelleenkään ei tietoa pakkasista, ainakaan täällä Keuruulla. Tykkään muuten katsella mainos-tvn ennustuksia varsinkin Pekka Poudan  ennustamina ihan vain tuon hänen lemmikkinsä, pikku koiran takia. Taitaa olla koko toimituksen suosiossa.

 

Seuraan saapasmaata Rainews 24 -kanavan kautta. Pari päivää sitten siellä oli uutisia Puglian oliivipuiden tilanteesta, onhan siellä nyt alkanut oliivien keruu. Kovin on kurja tilanne siellä edelleen, sillä muutama vuosi sinne pesiytyi oliivipuihin tuo kurja xylella-tauti, joka tappoi suuren osan ikivanhoista puista. 

Näin nopeaa koronan tautitilanne muuttuu. Eilen Suomen tartuntatilanne oli yhtäkkiä huonompi kuin Italian. Jälkikasvun mukaan ehkäpä keväinen sokki oli niin paha, että saapasmaalaiset käyttävät paljon kuuliaisemmin maskeja kuin me suomalaiset. Entäpä tuo showmies tuolla vetten takana?

Hupsista

Minun 24/7 -tohtorini oli muutaman päivän kenkulla tuulella. Kehitteli sinilevää uimareiden kiusaksi. Eilen levä oli jo kadonnut. Vesi on kuitenkin vielä niin lämmintä (+9 astetta), että täytyy olla varovainen, ettei sitä pääse silmiin tai suuhun. Lämmin kausi jatkuu edelleen, öisinkin on noin 10 astetta, eli lämpimämpää kuin keskimäärin päivisin tähän aikaan normaalisti. Eivät ole vuodet veljeksiä, sillä muistan yhtenä vuonna PYSYVÄN lumen tulleen 10.10.

Nyt alkaa olla luonnon antimet hamstrattu. Olen samoillut myös suon reunoja karpaloita etsien. Sain pari litraa reissulla, joka hieman hätkäytti. Vaikka suo oli pieni ja aivan autotien varrella, minä eksyin. Pyörin innoissani punaisten pallukoiden perässä, ja kun sitten päätin tyytyväisenä lähteä kotiin, mutta olin kai niin tohkeissani, että talsin varmaan liikaa vasemmalle, ja matka autolle tuntui turhan pitkältä. Tiesin heti, että nyt oli pysähdyttävä ja tarkkailtava ympäristöä. Varmuuden vuoksi tein täyskäännöksen ja palasin suon reunaan. Sieltä sitten uusi suuntaa, eikä aikaakaan kun olin auton luona. On minulla puhelimessa 112, mutta niin hukassa en vielä ollut, että olisin edes harkinnut käyttää sitä. Pikkuveljen vaimo laittoi minulle eilen puhelimeen myös maastokartan, varmuuden vuoksi. Yleensä en lähde oudoille metsästysmaille, mutta nyt alan olla vielä tarkempi. Varmuuden vuoksi. 

Tykkään munakoisosta. Yleensä grillaan viipaleet ensin, mutta nyt laiskotti ja vain hiukan paistoin niitä pannulla ennen päällysteitä (tomaattia, mozzarellaa, basilikaa, suolaa ja pippuria). Sitten uuniin reiluksi puoleksi tunnksi. Nam!