tiistai 25. marraskuuta 2014

Varustautumista

 Mitàs tàssà tapahtuu? Kasa puupòlkkyjà keskellà katua aamucappuccinopiazzan edessà.


Talveenhan siinà varustaudutaan. Ja koska rappuset ylòs ovat jyrkàhkòt ja koska italianot ovat kekseliàità, he ovat keksineet helpottavan kuskausvempaimen. Auguri. Alhaalla yksi latoo vempaimen tàyteen puita ja ylhààltà toinen purkaa sen.


Moni ahertaa parhaillaan varustautuen talveen. Làhes kaikissa asunnoissa on takka antamassa lisàlàmpòà.

Minà olen jo pari kertaa nauttinut takkatulesta. Nauttinut? Jep, kunhan ensin olen saanut puut syttymààn kunnolla eikà pelkàstààn savustamaan koko kàmppàà. Kerran murmutin jollekin saapasmaalaiselle, ettei tààllà ole saatavilla kunnolla kuivuneita takkapuita. Kuivuneita? Miksi kuivuneita? Kosteat puuthan palavat kauemmin! Kerran oikein hàpesin, kun kotimatkalla lentokoneessa kaikki vaatteeni haisi savulle!



Hiilloksilla valmistuu herkkua: paahdettuja paprikoita. Ne paahdetaan kokonaisina ihan mustanpuhuviksi. Sitten vàhàksi aikaa muovipussiin jààhtymààn, minkà jàlkeen kuoriminen kày kàtevàsti. Siemenet poistetaan Lopuksi paprikat suikaloidaan ja laitetaan purkkiin valkosipulin kanssa. Pààlle extra vergine oliiviòljyà. Pàivàn parin pààstà: Namskis!

Vaikka pastan kanssa. Pààlle ripoteltuna hyvin ikààntynyttà juustoa, suolattua ja kuivattettua ricottaa.

Tàmà syksy on koetellut Italiaa. Viime viikolla Po-joki tulvi. Tàssà TV-kuvassa nàytetààn, kuinka Brescellon kylàssà, làhellà Reggio Emiliaa, Po-joen sivujoen rannalla, kylàn pappi kantoi tulvarannalle samaa ristiinnaulittua, jota kàytettiin vuonna 1953 Don Camillo elokuvassa, joka kuvasi silloista Po-joen tulvaa.

Nyt on ollut muutama pàivà aurinkoista. Ulos làhtiessà tàytyy kuitenkin turjustaa itsensà kunnolla: kalsarit farkkujen alle, monta kerrosta paitoja takin alle ja hàrpàkkeet kàteen. Muovipussi mukaan, ettà voi sitten tarpeen tuleen vàhentàà kerroksia ja sitten taas niità lisàtà!

Lopuksi paljastan hieman hàpeillen tàmàn turistin varustautumisen Maltan matkalle. Olin niin saapasmaan sààn orjana, etten tajunnut, ettà Maltalla on vielà làhes kesà. Minulla EI ollut mukana sandaaleja, ei kevyità pitkiksià tai hametta, ei aurinkolaseja, ei hattua... Aamulla oli ihan mukava kàvellà ulkona, mutta pàivàn mittaan piti hakeutua varjoon! Semmoinen kokenut matkailija valmistautuu nyt kotimatkalle Suomeen. Minulla EI ole tààllà talvikenkià eikà kunnon toppatakkia. Onneksi minun ei tarvitse olla ulkona, vaan pààsen suoraan kentàltà Helsingin rautatieasemalle, sieltà junalla Tampereen kautta Vilppulaan ja sitten pikkuveljen kyydillà kotiin. Lopettivat kurjat korvaavan yhteyden Vilppulasta Keuruulle. Kurjat!

8 kommenttia:

  1. Aika hyvä sydeemi tuo polttopuiden kuljetushärpäkkä. Kiva postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ciao, ciacy! Eikòs olekin viisas systeemi. Meille tànne ylòs on parikymmentà rappusta sisàkàytàvàssà, joten puiden kantamiseen kuluu hikeà ja aikaa. Kiitos kehuista. Piipahdin katselemassa blogiasi. Tàytyy lisàtà se tuohon sivulistaan. Mukavaa joulun odotusta sinne 'etelààn'.

      Poista
  2. Ihania nuo paahdetut paprikat. Teen usein kaasuliekilla. Oikealla puutulella tulee varmaan viela maukkaampia.

    Juu Suomessa pitaa saastaa, ja sitten ihmettelevat kun kaikki muuttavat keha kolmosen sisapuolelle. Eihan siella kauempana ole enaa mitaan palveluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkààn kans kovasti noista paahdetuista paprikoista ja kyllà puuhiillos lisàà herkullista makua. Jep, tuo Vilppula-Keuruu -yhteys toimii kyllà aamujunalle, mutta ei iltajunalta. Taitavat ajatella, ettà pysykòòn etelàssà! Keuruuta mainostetaan kaikin tavoin, mutta tuo palvelu lopetettiin kesàn alussa, vaikka kàyttàjià kyllà riitti, varsinkin viikonloppuisin. Mutta varuskunnan lopettaminen Keuruulla poikii aina vain uusia harmeja. Maaseutu tyhjàksi vaan. Suuri, suuri harmi.

      Poista
  3. Tiedän tunteen, sitä raahaa laukullisen vaatteita ja huomaa tulleensa väärään vuodenaikaan ja päätyy käyttämään samoja vaatteita viikon. Lontoo, tänä syksynä.
    Don Camillo elokuvia tuli telkkarista, kun olin lapsi ja tuo ristiinnaulitun kantaminen on jäänyt mieleen hyvin surullisena kohtauksena.
    Vai märkiä puita, kaikkea sitä kuulee, mutta onneksi ovat keksineet kätevän kuljetusmenetelmän. Järjen käyttö on sallittua, se on mottoni, kun yritän keksiä keinoja päästä helpommalla kotitöistä.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hyvin tuntuu pàrjààvàn yksillà farkuilla ja parilla kolmella lyhyt/ pitkàhihaisella puserolla koko syksyn tààllà saapasmaassa! Onneksi on tuo pesukone. Teen just inventaariota tààllà ovevista muista vaatteista, joita ei ole tullut kàytettyà. Ne kierràtykseen, pois pòlyttymàstà. Kolmet lenkkaritkin on tànne keràytynyt. Kahdet pois, pois. Nauhoitin VHS-aikana kaikki Don Camillot ja katsoin ne loppuun. Pitààpà katsoa you tubesta. Saattavat olla siellà katsottavina. Tottahan se on, ettà màràt puut palavat hitaammin, mutta voi sità savun mààràà, mità pitàà huitoa hormia kohti. Tàssà iàssà alkaa jo soveltaa kaikenlaisia keinoja, koska laiskuus laittaa aivot liikkeelle.

      Poista
  4. Konstit on monet ja ihminen hyvä niitä keksimään. Muuten tuo puu-urakka olisikin paljon hikeä vaativaa puuhaa.
    Vettä on ollut täälläkin liikkeellä riittävästi. Suolla on vettä ohuen lumen alla, jäätyneenä ja osa ilman. Saattaapa ojat ja joet vielä tulviakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italiaanot ovat kekseliàità - monella eri tavalla! Laskin eilen nuo omat rappuset, ja niità on 32! Ilmankos hiki virtaa puusylyksen kanssa. Katsoin Keuruun sààtiedot, ja nollan paikkeilla siellà ollaan. Siis ei vielà maa valkoisenaan. Toivottavasti jouluna.

      Poista