Matkamme kolmannen yòmajan pihassa liehui (siis ei liehunut vaan lòtkòtti) ripi rinnan Latvian ja Ranskan liput. Majapaikan nimikin oli Merci! Olimme ainoat yòvieraat. Rauhallista oli. Hieman ihmetytti se, ettei meiltà kysytty mitààn tietoja, ei passia tms. Siis ihan VIP-vieraita?
Meillà oli tarkoitus mennà Itàmeren rannalle hieman aurinkoa ottamaan. Sattui olemaan matkan ainoa ihan aurinkoinen pàivà. Mutta, mutta. Tuuli oli semmoinen, ettei bikiinien pààlle laittamista edes harkittu. Mutta ettà oli kaunista: silminkantamattomiin dyynirantaa pohjoiseen ja etelààn. Vitrupen kyltti Latviassa kannattaa painaa mieleen, jos matkaa Via Balticaa.
Simpukoita keràtààn aina, kun vain meren rannalle pààstààn. Pienià olivat Itàmeren simpukat verrattuna etruskirantojen sukulaisiin. Se mità ei rannalla olisi tarvinnut olla, olivat itikat. Matkakumppani meni piipahtamaan puskavessassa, mutta tuli vauhdilla takaisin peràssààn tsiljoona potenssiin tsiljoona inisijàà. Esimakua Suomen suvesta. (Tàssà voin jo muuten kertoa, etteivàt nàmà kotoperàiset òtòkàt ole saaneet minuun aikaan paukaman paukamaa pistàmisistà huolimatta. Olen nyt siis immuuni. Kiitàn ja kummarran vuoristomajan òttisià. Silti olisivat saaneet pysyà siellà minusta loitolla, sillà viime toukokuun alkupuoli oli todella elàmàni tuskaisin.)
Virossa oli jo kuin Suomessa. Monta tuttua firman nimeà oli Tallinnassa ja sen esikylissà.
Ajoimme suoraan satamaan. Saimme liput Tallinkin klo 12.50 làhtevààn lauttaan ja ajoimme lautalle puolta tuntia ennen làhtòaikaa. Siis ajoitus osui nappiin. Hintakaan ei pààtà huimannut: auto ja kaksi matkustajaa, noin 60 euroa. Ah, Suomi odotti. Piti ottaa kuvia Helsinkiin làhestymisestà, mutta tàmà daami juuttui pelaamaan bingoa.
Joten ensimmàinen kuva on satamasta. Kaikki hyvin. Tiemerkinnàt nàkyvissà. Mutta vain tàssà, sillà satmassa on tietyòt vauhdissa. Eivàt vain ole muistaneet, ettei kaikki laivalta tulijat tiedà, miten pààstà tuonne tielle 3, tai 4. Eihàn vieraat ehdoin tahdoin halua keskustaan. Kuitenkin ainoa vàylà, mikà oli auki, oli tie keskustan làpi. Onneksi kaupunki on minulle jotensakin tuttu, eli ei kun Helsingin sightseeingille! Neljàn ruuhkaan. Vaude.
Ehti siinà ihailla pààkaupunkimme vanhaa kaunista arkkitehtuuria...
... ihmisvilinàà (etteikà Suomessa ole ihmisià???!!!)...
... Kiasmaa ja itse Mannerheimia...
... Finlandia-taloa...
... kunnes sitten pààsimme huristelemaan tietà 3 kohti Tamperetta. Kotosalla olimme noin 21.30. Vàsyneinà mutta ah niin onnellisina.
Piti tehdà kaupunkikierros. Tarhian kauneutta Keuruun kirjaston rannassa. Tarhian oikealla puolella tuolla Kivelànmàessà on minun pikkuinen kotini. Tàllà rannalla on itse kaupunki ja àitini koti.
Kieloja tàytyi heti hakea maljakkoon. Mikà tuoksu!
Seuraavana aamuna heràsin jo neljàn maissa. Aurinko paistoi. Olin kotona.
Matkamme kolmannen yòmajan pihassa liehui (siis ei liehunut vaan lòtkòtti) ripi rinnan Latvian ja Ranskan liput. Majapaikan nimikin oli Merci! Olimme ainoat yòvieraat. Rauhallista oli. Hieman ihmetytti se, ettei meiltà kysytty mitààn tietoja, ei passia tms. Siis ihan VIP-vieraita?
Meillà oli tarkoitus mennà Itàmeren rannalle hieman aurinkoa ottamaan. Sattui olemaan matkan ainoa ihan aurinkoinen pàivà. Mutta, mutta. Tuuli oli semmoinen, ettei bikiinien pààlle laittamista edes harkittu. Mutta ettà oli kaunista: silminkantamattomiin dyynirantaa pohjoiseen ja etelààn. Vitrupen kyltti Latviassa kannattaa painaa mieleen, jos matkaa Via Balticaa.
Simpukoita keràtààn aina, kun vain meren rannalle pààstààn. Pienià olivat Itàmeren simpukat verrattuna etruskirantojen sukulaisiin. Se mità ei rannalla olisi tarvinnut olla, olivat itikat. Matkakumppani meni piipahtamaan puskavessassa, mutta tuli vauhdilla takaisin peràssààn tsiljoona potenssiin tsiljoona inisijàà. Esimakua Suomen suvesta. (Tàssà voin jo muuten kertoa, etteivàt nàmà kotoperàiset òtòkàt ole saaneet minuun aikaan paukaman paukamaa pistàmisistà huolimatta. Olen nyt siis immuuni. Kiitàn ja kummarran vuoristomajan òttisià. Silti olisivat saaneet pysyà siellà minusta loitolla, sillà viime toukokuun alkupuoli oli todella elàmàni tuskaisin.)
Virossa oli jo kuin Suomessa. Monta tuttua firman nimeà oli Tallinnassa ja sen esikylissà.
Ajoimme suoraan satamaan. Saimme liput Tallinkin klo 12.50 làhtevààn lauttaan ja ajoimme lautalle puolta tuntia ennen làhtòaikaa. Siis ajoitus osui nappiin. Hintakaan ei pààtà huimannut: auto ja kaksi matkustajaa, noin 60 euroa. Ah, Suomi odotti. Piti ottaa kuvia Helsinkiin làhestymisestà, mutta tàmà daami juuttui pelaamaan bingoa. 
Joten ensimmàinen kuva on satamasta. Kaikki hyvin. Tiemerkinnàt nàkyvissà. Mutta vain tàssà, sillà satmassa on tietyòt vauhdissa. Eivàt vain ole muistaneet, ettei kaikki laivalta tulijat tiedà, miten pààstà tuonne tielle 3, tai 4. Eihàn vieraat ehdoin tahdoin halua keskustaan. Kuitenkin ainoa vàylà, mikà oli auki, oli tie keskustan làpi. Onneksi kaupunki on minulle jotensakin tuttu, eli ei kun Helsingin sightseeingille! Neljàn ruuhkaan. Vaude.
Ehti siinà ihailla pààkaupunkimme vanhaa kaunista arkkitehtuuria...
... ihmisvilinàà (etteikà Suomessa ole ihmisià???!!!)...
... Kiasmaa ja itse Mannerheimia...
... Finlandia-taloa...
... kunnes sitten pààsimme huristelemaan tietà 3 kohti Tamperetta. Kotosalla olimme noin 21.30. Vàsyneinà mutta ah niin onnellisina.
Piti tehdà kaupunkikierros. Tarhian kauneutta Keuruun kirjaston rannassa. Tarhian oikealla puolella tuolla Kivelànmàessà on minun pikkuinen kotini. Tàllà rannalla on itse kaupunki ja àitini koti.
Kieloja tàytyi heti hakea maljakkoon. Mikà tuoksu!
Seuraavana aamuna heràsin jo neljàn maissa. Aurinko paistoi. Olin kotona.
.JPGm.JPG)
No et sä sitten turhaan kärsinyt kun nyt olet täysin immuuni niille itikoille;-)
VastaaPoistaKiitos tästä matkakertomuksesta;on ollut kiva lukea!
Kylässä hyvä; kotona paras.
VastaaPoistaKai me saamme vielä tuokiokuvia matkakohteistasi ?
-seija-
Tervetuloa sitten kotiin - taas. Kun tuo tarina eteni kotiSuomeen vasta nyt. Kiitokset reissukuvista!
VastaaPoistaYaelian: Kunhan mustikka-aika tulee, sitten viimeistään tiedän, olenko kokonaan immuuni. Mukava, että viihdyit ´matkallamme´.
VastaaPoistaSeija-systeri: olen nyt melkein liimautunut Keuruulle. Ensi viikonloppuna olis kyllä tarkoirus piipahtaa siellä. Voisin ottaa läppärin kuvineen mukaan.
Outi: Kiitos vaan - taas!
Kiitos Lissu kovasti paketista. Todella kauniita, aivan ihania meren aarteita. Johan se tuli jo alkuviikosta, mutta olen ollut kovin kiireinen, enkä ole ehtinyt edes näin kiittää. Tyttö lupasi piirtää jotain kivaa, mutta on tämän ja ensi viikon mummolassa, saatpa sitten jossain vaiheessa postia. Eikä simpukkatyttö ole edes vielä nähnyt simpukoitaan, vasta juhannuksen jälkeen. Mutta onpahan mitä odottaa! Kiitos!
VastaaPoistaOnnellista oloa kotosalla. Sunnuntaina mekin mutta kierretään toiselta puolen vesiä :).
VastaaPoistaKirjailijatar: Olkaatten hyviä vaan. odottelen ilolla piirrosta. Ei hoppua.
VastaaPoistaPikkujutut: Kiitos, kiitos ja tervetuloa tänne onnelliseen maahan.