Harmaata

Harmaata, mutta ah, niin kaunista. Nyt on seinà maalattu. Ja mikà vàri. Ihan unelman harmaa. Kyllà vàrillà on vàlià! Kunhan vielà houkuttelen pikkuveljen poran kanssa kylààn, saan taulujakin seinàlle. (Ihan nàin sipisemàllà kerron, ettà maalia riitti ihan pikkuisen myòs kattoon, vaikka kàytin rajaajaa, mutta ainahan roiskuu kun maalataan. Vai miten se nyt meni?)

Houkuttelisikohan veljeà korvasieni -muhennoksella. Ihan uudella reseptillà. Seija-systerillà herkkua syòty. Sovelsin hieman ohjetta, mutta perusideasta kiitos Laukaaseen. Pannulle nokare voita ja òljyà, pari valkosipulin kynttà ja sipulisilppua (purjoakin voisi kokeilla, mutta uudet sipulit ovat nyt maukkaimmillaan). Kuullotetaan. Lisàtààn mahdollisimman oikeaoppisesti myrkyttòmiksi kàsitellyt sienen palaset. Lorautetaan kermaa, sitruunan mehua ja valkoviinià. Lisàtààn nippu yrttejà (laakerinlehti, liperi, persilja, timjami) hautumaan. Puolisen tunnin kuluttua nippu poistetaan. Minà poistan aina myòs valkosipulit. Lisàtààn reilu annos tuorejuustoa (itse kàytin ruohosipuli-mustapippurijuustoa), suolaa tarvittaessa ja mustapippuria. Jokohan kaikki tuli? Timjami ja sitruuna antavat oikein mukavan vivahteen perinteiselle muhennokselle.

Tai sitten voisin keittàà keittojen aatelistoon nousutta purjo-sipuli-peruna-pààrynà -keittoa, jonka alkuidea lòytyy Keittiò Piemonten sydàmessà -blogista, (jota blogia suosittelen làmmòllà kaikille maukkaan ruoan ystàville!). Pannulle voita ja òljyà. Siinà haudutetaan valkosipulia, purjoa, uusia sipuleita, pààrynàn palasia ja perunan paloja. Kiehautetaan eri kattilassa puoli lilitraa vettà ja sulatetaan siinà yksi kanaliemikuutio (miksikòhàn sità sanotaan kuutioksi, vaikka matikan opet voisivat todistaa, ettei se KUUTIO ole?). Lisàtààn liemeen sipulit yms ja haudutetaan kypsiksi. Soseutetaan ja lisàtààn tuorejuustoa, suolaa (tarvittaessa) ja mustapippuria. Tilkka sitruunan mehua tai valkoviinià toimisi myòs varmasti. Keitto parani vain làmmitettàessà.

Vatsan iloja voi sulatella sitten vaikka Keuruun kirjaston lukusalissa. Olen ennenkin kehunut suomalaista kirjastosysteemià, mutta ei kait sità koskaan voi liikaa kehua.

***

Arvaattekos mità? Nyt tàmà mummeli on kiikissà. Jalkapalloon. Tai siis sen katseluun. Kiikkustuolin vauhdista varmaan ulkopuolinen voisi kertoa otteluiden jànnittàvyyden. Itse pelin sàànnòistà en tiedà yhtikàs mitààn muuta kuin sen, ettà kàytetààn jalkoja ja pààtà, mutta kàdet saa olla hommissa vain maalivahdilla. Kavereita ei saa kauheasti potkia tai hutkia, ettei tuomarin tartte taskujaan kaivaa.

Tietysti seuraan myòs Formuloita. Ihan noin niin kuin uteliaisuudesta, ettà mitens ne Ferrarit nyt kulkee, kun Kimi saatiin ulos. Joo, kulkeehan ne, mutta milloinkahan Maranello myòntàà, ettà vika saattaakin olla autossa? EI MILLOINKAAN!!!