Portailta portaille

Eilen kotiovelta nàytti tàltà.

Ja tànààn tàltà. Taikuutta? Ei, vaan vàlissà on reilu 3000 km, Keuruulta tànne vuoristokylààn. Lunta tààllà ei ole, mutta kylmàà on. Saapasmaassa kevààn pitàisi allakan mukaan tulla kevàtpàivàntasauksen aikaan, mutta eipàs vain ole tullut. Takka kaipaa puita làmmittàmààn toppatakin ja talvikenkien lisàksi sisàllàkin oloa.

Kaupungintalon ruusut uinuvat vielà ruususten unta.

Sen sijaan parvekkeen kasvit eivàt talvea ole pelàstyneet. Orvokit ovat kuulemma kukkineet koko ajan, samoin syklaamit, kehàkukat ja pikkuneilikat. Pelapuu pukkaa nuppua, samoin freesiat.

Maustenurkkaus tarjoaa keittiòòn makua: rosmariini, timjami, meirami, oregano, rakuuna, salvia, persilja ja varsiselleri. Vain mintut ovat kuolleet. Onneksi luonnosta niità lòytyy, paitsi ei piparminttua. (Harmistus, Riitta!) Tàytyy turvautua perjantain torin taimiantiin.

Aamucappuccinolla luen aina pàivàn lehden melkoisen tarkkaan. (Taidan muuten olla kylàn ainoa nainen, joka niin tekee. Ainakaan baarissa.) Saapasmaan politiikka on aina herkullista luettavaa, mutta nyt on valtapolitiikan korttipakka tàysin sekaisin, enkà usko, ettà rehellisestà pelià kukaan osallistujista pelaa.  Kesken àimistelyn pòydàn viereen kurvasi hedelmien ja vihannesten 'kauppa-auto', joten ei tarvinnut linjurilla naapurikylàn torille làhteà. Ostin tomaatteja, salaattia ja jopa mozzarella di buffalaa. Tànààn nautitaan iltapalaksi  monenlaisia salaatteja. Kuvia luvassa seuraavalla kerralla.