Kivikaudesta tulevaisuuteen

Kauan minä jaksoinkin vannoa vanhan,uskollisen ystävän nimiin: antiikkinen Nokia palveli minua oikein hyvin: pystyin soittamaan ja lähettämään tekstareita. Käännytystyön aloitti saapasmaassa asuva jälkikasvu, ja ehkäpä siemen iti otollisessa maaperässä, sillä nyt minullakin on ÄLYKÄNNY. Kokonainen päivä kuitenkin meni siihen, että osasin edes vastata puheluihin! Nyt osaan jo sen, plus joitakin muitakin juttuja, mutta edelleen olen sitä mieltä, etten aio orjuttaa itseäni kännyn hipaisijaksi tai näpyttelijäksi. EN! Tai mistä sen tietää... Luin äsken netistä, kuinka yksi mies on ollut useamman kuukauden älykännylakossa, ja kuinka hänen elämänlaatunsa on kohentunut!

Kun opena ollessa uusi reksimme siirsi koko koulun ATK-aikaan, minä hangoittelin vastaan ja ilmoitin, että luokkaani ei tule yhtään tietsikkaa! Kun sitten lähdin eläkkeelle, luokkani oli tehnyt jo omat nettisivut! Nyt työpöytäni näyttää tältä: koneella on nopea 4g -yhteys pikkuisen mollukan avulla (samalla mollukalla voi työskennellä vaikka kuusi konetta yhtäaikaa) ja printteri. Ei tartte aina ponkaista kirjastoon tekemään monistusta tarvitsevia hommia. Koneelle on asennettu vaikka mitä sovelluksia, esimerkiksi nyt taustalla kuuluu Rai 1:n aamuohjelma!

Voin siis sulkea silmäni ja kuvitella olevani saapasmaassa! Silti ei mikään voita aitoa saapasmaata, ja niinpä tuossa printterin päällä on lentolippu. Tällä kertaa vain kolmeksi viikoksi touko-kesäkuun vahteessa, sillä vapaaehtoistyö kutsuu edelleen ja antaa elämälle sellaista sisältöä, jota en koskaan olisi voinut edes kuvitella. Kunhan tämä vaihe on ohi, on aika kirjoittaa Liisan seikkailut ihmeellisessä elämässä.

Rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille ympäri maailmaa!

Merta edemmäs kalaan

 Että muikut voivat olla hyviä. Varsinkin kun ne voi nauttia ulkona auringonpaisteessa.

Käytiin naapurikylän kaksipäiväisissä potkukelkkakisoissa. Osallistujia oli pilvin pimein. Oli ihan tosissaan potkijoita, ja sitten oli...

 ... heitä, joille voitto ei ollut tärkein, vaan osallistuminen! Meidän suosikkijoukkue oli ehdottomasti Saunojat...

... jonka 3-henkinen joukkue saunoi aina vuoron vaihdon aikana kunnolla. Heidän varusteisiin kuului puulla jatkuvasti lämpiävä kelkkakiuas, vettä ja nappu sekä oikea saunavasta, jolla verryttää kaverin rasittuneita lihaksia.

Heidän varikollaan saimme myös aitoa nokipannukahvia!

Kyllä ne multiset osaa viihdyttää!

Yrittämisen iloa

Keuruun vastaanottokeskuksen Viikinhovin nuoret olivat haastaneet päärakennuksen aikuiset miehet (asukkaat ja ohjaajat) hiihtokilpailuihin. Useimmilla innokkuus korvasi taidot. Kaatumiset olivat sääntö ei poikkeus. Ja siellä kaikilla oli niin muuukaaavaaa, onneksi sain olla mukaaanaaa.