Mitä opimme mistään

Nokipannukahvit kodassa. Ei, en ollut Lapissa, vaan Jyväskylän yhdessä esikylässä, Palokassa. Ostoskeskusten keskittymässä.

Taplettini oli alkanut hidastella. Soitin dnalle. Tutkivat tietojani, plus tapletin tietoja. Oli vielä kolme viikkoa takuu aikaa! Suomeksi siis, kone vetää viimeisiään. Lähin eksperttiliike oli kuulemma Palokassa, vajaan tunnin ajomatkan päässä. Sinne. Mukaan pikkuveli ja alan asiantuntijavaimonsa. 

Liike löytyi ja sieltä nuorimies - nero! Hänen käden liikkeitään tapletin kimpussa oli ilo seurata. Diagnoosi sama. Koneen ikä. Sitten tutkittiin mahdollista seuraajaa. Lopputulos (mahdollinen) on kuvassa oleva vempain, jolle elinaikaa, siis takuuta, luvataan 4-7 vuotta. 

Samana aamuna olin katsellut televisiota, joka tiedotti, kuinka paljon jätettä tuotamme polttoon, emmekä ota asioita jollain lailla uusiokäyttöön. Ikuinen kärrynpyörä. Jos tavarat kestäisivät kauemmin, kaupan teko kärsii!

Piti mennä uudelleen kahville ja laittaa mietintämyssy päähän. Odottelen nykyisen tapletin kestoa. Otan vain huomioon, että senkin toimintakyky hidastuu. Niin kuin omanikin. Samalla muistelin vielä dnakaupan nuorta ja ystävällistä neropattia. Sai minusta asiakkaan, tulevaisuudessa.

Kärpässienet ovat ilmestyneet metsiin. Joku sienestäjä kertoi, että herkkutattien putkahtelu osuu kärpässienten ilmestymisen aikoihin. Oma teoriani on seurattuani viljeltyjen sienten kasvatusta, että herkkutatit odottelevat paitsi sateita myös viileneviä aikoja. Onhan tämä kesä ollut kuuma ja kuiva. Ei siis parasta tattien kannalta. Tiedä häntä.

Tähän lopuksi kuva sienestysmetsiköstäni. Luonto siellä puita kaatelee, ei metsäyhtiöt. Eikä siellä kyllä kysellä, onko minulla rintsikat päällä. Taitaa olla nyt monella tukalat olot metsäteollisuuden osa-alueilla. Kiitos raakkujen. Loppujen lopuksi pienillä eliöillä on suuri merkitys. Ihminen on aika omituinen.

Merta edemmäs kalaan

 Että muikut voivat olla hyviä. Varsinkin kun ne voi nauttia ulkona auringonpaisteessa.

Käytiin naapurikylän kaksipäiväisissä potkukelkkakisoissa. Osallistujia oli pilvin pimein. Oli ihan tosissaan potkijoita, ja sitten oli...

 ... heitä, joille voitto ei ollut tärkein, vaan osallistuminen! Meidän suosikkijoukkue oli ehdottomasti Saunojat...

... jonka 3-henkinen joukkue saunoi aina vuoron vaihdon aikana kunnolla. Heidän varusteisiin kuului puulla jatkuvasti lämpiävä kelkkakiuas, vettä ja nappu sekä oikea saunavasta, jolla verryttää kaverin rasittuneita lihaksia.

Heidän varikollaan saimme myös aitoa nokipannukahvia!

Kyllä ne multiset osaa viihdyttää!

Aaaahhh autuutta

Eilisen pàivàn kulkuvàline oli vene, ihan tavallinen soutuvene. Kokka kohti Keuruselàn aaltoja.

Lumpeet ja ulpukat tàplittivàt rantojen tuntumaa. Silkkiuikkuàiti/isà yritti kiikuttaa nokassaan poikasilleen pientà sàtkivàà kalaa. Lokki halusi pààstà helpolle apajalle, mutta uikkupa sukelsi veden alle ja turvaan kaislikkoon.

Vene rantaan. Nuotio palamaan. Sauna làmpiàmààn. Aaaah autuutta. Muutama tunti puhdasta nautiskelua: saunomista, uimista, makkaranpaistoa ja nokipannukahvia.

Ilta kahdeksalta kotimatkalle. Kiitos pikkusysteri ja miehensà.