Höh

Kännykällä postaaminen ei ole minun lajini, ainakaan vielä. En ole niitä neroja, jotka näpyttelevät valon nopeudella. Sormiani auttaakseni ajattelin siirtää kameran kuvat tietsikalle, mutta ei onnistunut.  Täytyy tyytyä koneen kuviin.

Jatkuu...

Siis koneen kanssa. Käyhän se näinkin, mutta että on monimutkaista! Kunhan ekspertit tulevat apuun, säästyy minulta monta harmaata hiusta. Höh, kaikki hiukseni ovat jo harmaita. Kunhan ne ei alkaisi lähteä jonkun tekniikan takia.

Kanarian saarethan ovat syntyneet tulivuorina merestä. Lanzarotella minut ylipuhuttiin tulivuorikierrokselle. Linja-autolla turisteja ajellutettiin kuumaisissa maisemissa ( goolesta löytyy paljon lisää kuvia aiheesta Parque National de Timanfaya). Omin avuin ketään ei alueelle päästetty. Ennen kokematonta, mutta loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen.

Piristän nyt postausta ruokakuvilla. Ensin minun ehdotonta herkkuani, sinisimpukoita, tai vihertävä kuorisia Kanarian simpukat olivat, mutta maku oli taivaallinen. Sitten Kanarian omaa potturuokaa Papas arrugas, vahvasti suolatussa vedessä keitettyjä perunoita, moho-dippien kera. Männä kesänä keitin suomalaisia uusia pottuja samalla ohjeella, ja erinomaisia olivat. Mössöistä en saanut alkuperäisten hyviä.

Kivikaudesta tulevaisuuteen

Kauan minä jaksoinkin vannoa vanhan,uskollisen ystävän nimiin: antiikkinen Nokia palveli minua oikein hyvin: pystyin soittamaan ja lähettämään tekstareita. Käännytystyön aloitti saapasmaassa asuva jälkikasvu, ja ehkäpä siemen iti otollisessa maaperässä, sillä nyt minullakin on ÄLYKÄNNY. Kokonainen päivä kuitenkin meni siihen, että osasin edes vastata puheluihin! Nyt osaan jo sen, plus joitakin muitakin juttuja, mutta edelleen olen sitä mieltä, etten aio orjuttaa itseäni kännyn hipaisijaksi tai näpyttelijäksi. EN! Tai mistä sen tietää... Luin äsken netistä, kuinka yksi mies on ollut useamman kuukauden älykännylakossa, ja kuinka hänen elämänlaatunsa on kohentunut!

Kun opena ollessa uusi reksimme siirsi koko koulun ATK-aikaan, minä hangoittelin vastaan ja ilmoitin, että luokkaani ei tule yhtään tietsikkaa! Kun sitten lähdin eläkkeelle, luokkani oli tehnyt jo omat nettisivut! Nyt työpöytäni näyttää tältä: koneella on nopea 4g -yhteys pikkuisen mollukan avulla (samalla mollukalla voi työskennellä vaikka kuusi konetta yhtäaikaa) ja printteri. Ei tartte aina ponkaista kirjastoon tekemään monistusta tarvitsevia hommia. Koneelle on asennettu vaikka mitä sovelluksia, esimerkiksi nyt taustalla kuuluu Rai 1:n aamuohjelma!

Voin siis sulkea silmäni ja kuvitella olevani saapasmaassa! Silti ei mikään voita aitoa saapasmaata, ja niinpä tuossa printterin päällä on lentolippu. Tällä kertaa vain kolmeksi viikoksi touko-kesäkuun vahteessa, sillä vapaaehtoistyö kutsuu edelleen ja antaa elämälle sellaista sisältöä, jota en koskaan olisi voinut edes kuvitella. Kunhan tämä vaihe on ohi, on aika kirjoittaa Liisan seikkailut ihmeellisessä elämässä.

Rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille ympäri maailmaa!