Kulttuuri ei tunne rajoja

Kultturi ei tunne rajoja. Sen saivat tuntea kaikki Einari Vuorela -seuran tapahtumaan viime keskiviikkona saapuneet. Keuruun vastaanottokeskuksen afgaanitaiteilijat valloittivat kuulijoiden sydämet musiikillaan, runollaan ja piirroksillaan. Ryhmän kokoaja piti hyvää huolta paitsi esiintyjistä myös heidän maansa lipusta. Samaa ohjelmaa ollaan viemässä hiihtoloman jälkeen sekä Multialle että Haapamäelle. Tervetuloa kokemaan jotain ainutlaatuista.

Kuvan soittimet asukkaat ovat saaneet lahjoituksinä, sillä kotimaasta ei semmoisia voinut mukaan ottaa. Aivan ihmeellistä oli se, kuinka taitavasti soittajat instrumentteja käsittelivät, vaikkeivat he neljään kuukauteen olleet voineet mitään soittaa ja harjoitusaikaa heillä nyt oli vain muutama tunti.

Olen pahoillani, etten osannut laittaa tähän spostiin piirtäjän upeita kuvia. Mutta varmaan niitä voi ihailla sitten myöhemmin Keuruun kirjastossa.

Ps. Esiintyjien nimet ovat sen verran vaikeita, etten edes yritä niitä kirjoittaa. Ensi torstaina Suur Keuruu -lehdestä ne kyllä sitten voi nähdä.

Toiminnan tueksi

Meillä kaikilla on omat toiveemme vapaa-aikamme suhteen. SPR:n Länsi-Suomen piiri järjesti meille vapaaehtoisille työpajan, jossa mm kartoitettiin sitä, millaisesta toiminnasta itse olisimme kiinnostuneita. Mukana oli 14 vapaaehtoista, joista vain yksi mies. Mitenkähän naiset ovat valmiimpia SPR:n vapaaehtoistyöhön?)
- luonto (sienestys, marjastus)
- vesi (kalastus)
- elämykset (sauna, avanto)
- ruoka (kokkikerho)
- konsertit, teatteri
- leikit
- tanhut
- kädentaidot
- elokuvat
- EA-taidot
- musiikki
- pelit
- kasvimaa
- taide
Eniten kiinnostusta sai luonto, ruoka ja elokuvat.

Seuraavaksi minä tein samanlaisen kartoituksen omien turvapaikkahakijoiden suomen kielen opiskelijoideni kanssa. Ensimmäisen ryhmän värilliset yhteenvetolappuset näkyvät kuvassa: kalastus, elokuvat ja musiikki olivat suosittuja. Toisen ryhmän ehdottomasti suosituin toimintamuoto oli musiikki.

Vapaaehtoiset ovat SPR:n vastaanottokeskusten tärkeä voimavara. Keskusten arkipyöritys kuuluu yksiselitteisesti palkatulle henkilökunnalle, mutta vapaa-ajan toimintaan ei heidän aika riitä. Silloin avuksi tulevat vapaaehtoiset.

Miten saada vapaaehtoisten ja turvapaikanhakijoiden mielenkiinnon kohteet kohtaamaan, siinä pohdittavaa riittää. Ja ennen kaikkea, miten antaa sisältöä turvapaikanhakijoiden vapaa-aikaan ja omaehtoiseen toimintaan, sillä kuten Kauhavan vastaanottokeskuksen johtaja viimeisimmässä Punaisen ristin jäsenlehdessä totesi: Joutilaisuus on pahinta!

Kauhava mainitaan usein eräänlaisena mallikeskuksena, silti me täällä Keuruulla uskomme omaan  VOKKIimme (Punaisen ristin vastaanottokeskus). Paljon on jo tapahtunut ja paljon on suunnitteilla... Niistä sitten seuraavaksi.

JOS te olisitte vapaaehtoisina, millaisesta toiminnasta te olisitte kiinnostuneita?

Kukkia uudelle Kaunottarelle

Reilu viikko sitten nousi kuume, ihan mahdoton kuume. AUTOKUUME. Veli vaimonsa kanssa lähti potkimaan Keuruun autokauppojen autojen renkaita, sillä minähän katsoisin vain niiden värejä! Spostissa sitten tuli kuvia ja tietoja kolmesta masiinasta. Minä seuraavana aamuna katsomaan valittuja yksilöitä, ja yhden valitun auton koeajon jälkeen SE OLI SIINÄ. Kuvan uusi Kaunotar. Olen oikein tyytyväinen. Tietysti rahapussi hieman laiheni, mutta toiset harrastavat golfia, toiset purjeveneitä, toiset ... Ja pääsenhän minä ensi kesänä ja syksynä huristelemaan niille etäisemmille marja- ja sienipaikoille.

Kokonaisuus koostuu pienistä yksityiskohdista

Kukista orkideat ovat kiehtoneet minua aina. Nyt kun en toistaiseksi ole kovin pitkiä jaksoja kerrallaan poissa Keuruun kodista, ostin itselleni tämän kaunottaren. Perhosorkidean. Caracasin keskuspuistossa roikkui puiden oksilla monenlaisia kaunottaria. Nyt toivon hartaasti, että saan tämän upeuden kotiutumaan tähän kotiin, vaikkei tämä koti sademetsä olekaan. Kukan mukana tuli oikein hyvät hoito-ohjeet. Tosin opin jotain pientä näistä jo saapasmaan kodissa, jossa sain jopa pari yksilöä kukkimaan uudestaan.

Rakkauteni saapasmaahan olen toivottavasti teille tunnustanut jo monta kertaa. Venetsiaan ihastuin vuosia sitten heti ensi  silmäyksellä. Tämän taideteoksen on tehnyt vuonna 2001 Tiina Storckovius, yksi aikoinaan koulun taidekerhossa minua luovuudellaan ilahduttanut, silloin vielä pieni lettipää. Taulu on öljyvärein maalattu ja lankaompelein elävöitetty.

Taulu odottelee vielä seinälle ripustamista, on odottanut jo kolmisen vuotta, koska minä en ole ollut tyytyväinen seinään maalaamaani väriin, enkä varsinkaan siihen, että väriä osui myös kattoon!! Täytyy pitää maalaustalkoot, jotta homma menee eteenpäin!

Kuvan oikeassa alareunassa on viimeisin hankintani näissä tekniikkahommissa, joista en yleensä mitään ymmärrä. Nyt olen oppinut kysymään ja pyytämään apua. Ei, älykännyä en hankkinut - vielä, vaan tuon langattoman wifi-yhteysmollukan. On muuten tehokas kapine.

Seuraavassa postauksessa ...