keskiviikko 15. elokuuta 2012

Onnea ja muuta ajankohtaista

Tämä saapasmaasta tuomani äitienpäiväverenpisara (Walesin prinsessa Diana) juhlistakoon nyt edellisessä postauksessa ollutta marja-arvoitusta. Yksi tiesi täysin, tietysti Helena, jonka olen huomannut olevan varsinainen kasvien asiantuntija. Saskatonin eli marjatuomipihlajamarjojahan siinä porisi omppujen, sitruunan mehun ja hillosokerin kanssa. (Kiitos Riitalle marjoista!) Elämäni ensimmäistä kertaa kokeilin, enkä oikein ihastunut tulokseen.  Oikeastaan aika mitäänsanomatonta. Käy varmaan jonkun muun marjan jatkeena.

Laitan pitsikiviaihioita Helenalle ansiantuntijapalkkiona kuin myös onnettaren arpomalle Aimariille. Minulla on teidän osoitteenne, mutta jos ne ovat muuttuneet viime postin, niin laittakaapa spostiin uutta tietoa mahdollisimman pian.

Tuon verenpisaran kukka on muuten yksi kauneimmista, mitä koskaan olen nähnyt. Toivottavasti Seija-systerille juurruttamani oksat kukkivat vielä tänä syksynä.

Siellä Hän vielä pötköttää muutaman viikon. Äitinsä masussa. Suvun seuraava tulokas.

Sitten hänet puetaan tähän, vuonna 1973 hänelle valmistamaani kastepukuun. Hänen nimensä ja syntymävuotensa on helmassa ihan vasemmassa laidassa. Tuossa pikkusysterin oikean käden kohdalla. Hänellä on siis merkkipaalu ensi vuonna. Tulee oikein naisen ikään. Nimiä helmaan on sitten kertynyt vuosien varrella aikamoinen rivi, ja nyt siis kohta tulee taas yksi nimi lisää.

Puvun valmistumisvuonna tein samasta kankaasta pikkuiselle morsiustytölle puvun pikkusiskoni ja miehensä häihin, joten ensi vuonna on toisetkin pyöreät vuodet juhlittavana. Suomessa vai Israelissa?

***
Lopuksi vielä tämän hetken sieni- ja marjakatsaus: Sienistä luvattiin hyvää vuotta. No, missä sitten ovat esim tatit? Ei tatin tattia. Siis herkkutattia. Vain muutama punikkitatti, mutta ne olen jättänyt metsään. Eikä muitakaan sieniä ole näkynyt kantarelleja ja mustatorvisieniä lukuun ottamatta. Minua on nyt huijattu. Toisaalta, kun vatsani ei enää oikein sulata sieniä, olkoot sitten.

Tänään oltiin vattumetsässä. Kaiholla muisteltiin kesää muutama vuosi sitten, jolloin auton peräkontti laahasi maata marjojen painosta! Vakiopaikkamme vetää viimeisiään, siis kasvaa umpeen. Saimme kyllä yhteensä muutaman litran, joten kuningatarhilloa on tuossa lieden kulmalla tulossa.

Mustikat ovat paikoin ihan ok, mutta niidenkin laatu ja määrä kalpenee edellisiin vuosiin verrattuna.

Variksenmarjoja on. Seija-systeri oli miehensä kanssa poiminut lähes 60 litraa. Riittää mehua koko suvulle. Erinomaista eturauhasen toiminnalle. Jos semmoinen on. Ja vaikka ei olisikaan, hyvää janojuomaa siitä kivennäisveden kanssa saa. Säilyy jääkaapissa. Ei vie tilaa pakkasessa.

Puolukoita tulee. Kait??? Mättäät alkavat jo punertaa.

14 kommenttia:

  1. Onpa nätti tuo kukkanen! Ja en kyllä olisi arvannut mikä marja,taitaa olla sen verran harvnainen vielä.Tosin minulla on marjakirja ja siinä se on mainittu.Sieniä en ehtinyt poimia,mutta mustikoita paljon ja yksi purkki mustikkahilloani mahtui mukaan matkatavaroihin. Puolukoita olisi ollut kiva poimia;mättäät olivat täynnä raakileita kun poimin mustikoita.
    Ja sitten jos tulet tänne,niin ehdottomasti tavataan taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinainenhan marjatuomipihlaja meillä on. Suomaan pensaasta syötynä parempi kuin hillona. Mutta linnut rakastavat, joten suodaan pensas heille. Jokos sinä josksu aikaisemmin lähettämäni sienet olet syönyt? Puolukka-aika on siitäkin mukavaa, ettei silloin enää ole hyttysiä. Vaikkei tänäänkään kyllä ollut kuin ihan muutama. Kyllähän minä varmaan lähi vuosina Israelissa piipahdan! Viimeistään silloin tavataan.

      Poista
  2. Niin kaunis tuo kukka. Taimet ovat kaikki elossa, ei vielä kukassa.
    Variksenmarjamehu on hyvää ja satsista tuli mehua 62 litraa.
    On sitä jo annettu muillekin ja huomenna tulee kanisterilla Keuruulle.
    Pitänee vielä lähteä poimimaan...
    Tatteja ei ole tosiaankaan näkynyt, joinakin syksyinä niitä on kerätty pyykkikoreihin marjastusreissuilla.
    -seija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sinä kukat osaat kasvattaa, ja olen varma, että tykkäät tuosta verenpisarasta kukkivana. Missähän ne tatit oikein luuraa? Huomiseen!!!

      Poista
  3. Kylläpä postauksessasi oli paljon asiaa.
    Marja-arvoituksen kanssa en osunut nappiin, sillä ajattelin, kukapa marjatuomipihlajan marjoista mitään keittää. Onnetar oli minulle kuitenkin arvonnassa suosiollinen, kaunis kiitos siitä.
    Verenpisaran kukkasista olen kanssasi samaa mieltä. Minun vähien kesäkukkasteni joukossa on juuri verenpisaroita.
    Kauan ihailin myös taidokkaasti ommeltua kastemekkoa. Se on varsinainen perintökalleus, joka kerran puetaan suvun jokaiselle hänen eka juhlapäivänään. Mestari olet todellakin kädentaidoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verenpisarat koristavat mm Keuruun kirjaston edustaa ja sopivat siihen oikein hyvin. Tuosta kastemekosta tuli tosiaan perintöpuku. Vain kaksi lasta ketjusta puuttuu, muut on kaikki kastettu tuossa puvussa ja melkein kaikki saman papin toimesta. Tykkään käsitöistä, ja hyvä, jos tulokset kertovat asiasta.

      Poista
  4. Enpä saanut lähetyksi sinulle s-postitse osoitetietojani. Ne ovat muuttuneet sitten viime, mutta olisitko kiltti ja lähettäisit minulle s-postia, niin saan s-postiosoitteesi. Siis aimarii@jippii.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minäpä laitan sulle spostia ensin. Kunhan ensin syön tuon kaurapuuron kuningatarhillolla sulostettuna.

      Poista
  5. Nyt minua melkein nolottaa. Arvaukseni perustui juuri tuohon vaatimattomaan makuun ja yritykseesi terästää makua sitruunalla. Linnut kyllä rakastavat noita marjoja ja pensaasta syötynä ihan hyviä ja epäilemättä terveellisiä.
    Ei ole osoite vaihtunut, juuri tänään kauhulla ajattelin, että tästä täytyy muuttaa viimeistään silloin, kun en jaksa tehdä lumitöitä ja mihin laitan kaikki rakkaat kasvit, sillä ehei, en halua luopua niistä. Miten sitä voi olla mustasukkainen jo etukäteen, alkoi huvittaa oma ahneus.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turha sinun on nolostella, sillä kyllä sinä kasvit osaat. Marjatuomipihlajan marjoista olen just samaa mieltä. Lumitöihin voi aina pyytää jostain apua, joten viherturaamaan vaan!

      Poista
  6. Kiitos kehuista ja palkinnosta! Eipä niitä murheita tosiaan kannata etukäteen ajatella.
    Viime yönä laskeskelin lampaiden sijaan kukkapurkkeja ja pääsin yli kolmeenkymmeneen sisällä ja ulkona samanverran lisää.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun 'pysyin aloillani', siis ennen eläkkeelle pääsyä, minullakin oli täällä pikkuisessa yksiössä purkki jos toinenkin. Sitten oli pakko luopua/hävittää kukkia, koska en halunnut pyytää ketään kukkien hoitajaksi.

      Poista
  7. Kirje tuli jo tänään perille, kiitos kauniista liinasta ja pitseistä!
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas! Itella siis toimii - joskus - nopeasti. Ollos hyvä vaan. Pitsimäistä syksyä.

      Poista