Koskaan ei aamulla tiedä, mitä päivä tuo. Aamuna muutamana pikkusysteri soitti ja kysyi, ottaisinko omenia. Mutta eihän heidän omppupuunsa hedelmät vielä ole kypsiä! Ei niin, mutta kun ilmeisesti joku ohikulkija oli mielinyt puun kadun puoleisista oksista herkkuja. Kokonainen iso oksa oli katkennut ja rojahtanut tukkimaan koko jalkakäytävän. Mahdollista tekijää ei tietenkään mailla eikä halmeilla.
Monta sangollista puolikypsiä omppuja. Hyviä hillo-omppuja. Mutta eipä olisi meikäläisen tarvinnut laittaa soseeseen hillosokeria, olisi hyvin riittänyt omenien oma pektiini. Tuli aika tynkkyä mössöä. Mutta kirpakan hyvää.
Muutaman kokonaisen ompun viipaloin, kieritin vanilja-sokeri-kaneliseoksessa ja ladoin kaupan voitaikinan päälle. (Vanilja-sokeri on omaa 'tuotantoa': vaniljatangon siemenet ja kuoret sekoitan tavalliseen sokeriin. Paljon parempaa kuin kaupan purkista.) Voitelin kananmunalla ja paistoin uunissa, 200 astetta, 20-25 min.
Leivonnaiset maistuivat jälkiruokana, kun me sisarukset jaoimme pikkusysterilän pihassa Seija-systerin tekemää variksenmarjamehua ristitysti tasan! Reilut pari litraa riitti minullekin. Niin ahne olin, että mahdoinkohan ollenkaan kunnolla Seijaa kiittää? Kiitos kaunis ja öljyä tulossa.
Lauantaina lähdin sienimetsään. Kun istuin autoon, huomasin oikeassa etuikkunassa rapasen kengän jäljen! Hain kameran ja otin kuvia. Siinä vaiheessa ei minulla ollut yhtään tietoa, mistä mahdollinen jälki ikkunaan edellisen illan/yön aikana oli syntynyt. Mutta kas, kas, yksi talossa asuvista nuorista tuli minulle paljastamaan potkijan nimen. Riehuja oli kuulemma halunut itselleen autossani olevan radion.
Koska auton pestyäni paljastui yhtä ja toista pientä vahinkoa, tein asiasta poliisille rikosilmoituksen. Ei niin, että auto olisi kelvottomaan kuntoon potkittu, eikähän sisälle autoon oltu päästy, mutta periaatteesta. Vaikka tekijä on nyt selvillä, selvää ei ollenkaan ole se, pystyykö hän koskaan jälkiään korvaamaan. Alaikäinenkin vielä on. Ja täydessä pöhnässä tehneenä tuskin muistaa mitään toilailuistaan. Oppiiko hän tapatuneesta mitään? Ikävä kyllä, epäilen.
.JPGm.JPG)
Kurja juttu tuo ,että autoosi yritettiin murtautua. Ja harmi,jos hän ei joudu vastaamaan teostaan,vaikka alaikäinen onkin.Parempi että pahanteko pysäytetään nuorena jo ,ennenkuin se kehittyy pahemmaksi.
VastaaPoistaOi mitä ihanuuksia aina löydät! Niin herkullisen näköinen tuo omppupiirakka! Tuliko sieniä?
Joutuu kyllä vastaamaan, mutta taitaa olla poliisin ns 'vanha tuttu' (siis jo alaikäisenä), joten se korvauksista.
PoistaOli muuten hyvää tuo piirakka. Helppotekoista herkkua. Vaikken olekaan makean ystävä, tähän jäin koukkuun.
Kantarellia pakkaseen ja mustatorvisieniä kuivuriin. Normaali reissun saalis. Muita sieniä ei ole näkynyt. Tattikausi on kuulemma vasta alkamassa. No, tänään sataa, siis voin alkaa haaveilemaan tattiretkestä. Ainahan haaveilla voi, vai mitä?
Tuli hyvää marmelaadia omenoista ja variksenmarjamehua saat lisää kun tulet käymään.
VastaaPoista-seija-
Kiitos vaan! Olekin jo melkein litran mehua juonut. Kyllä on hyvää janojuomaa.
PoistaOlipa harmillinen juttu tuo auto-asia. Potkimisen seurauksetkin tulevat usein hurjan kalliiksi. Toivottavasti nuorukainen joutuu vastaamaan seurauksista ja oppisi näin jotkain.
VastaaPoistaOmppoleivokset ovat ihanan näköisiä, tosiaan!
Niinpä, mutta nyt kun tiedän tekijästä enemmän, jään ilmeisesti itse maksajaksi. Suututtaa.
PoistaKokeilepa tuota omppujuttua omista ompuistasi. Nautitte varmaan.
No, jopas on kaikkea sattunut...:(
VastaaPoistaMe onneksi asutaan päättyvän tien päässä ja toistaseksi ollaan saatu olla rauhassa ja naapureiden mukaan mitään ei koskaan ole sattunut...vielä.
Tuntuu vaan, että nykyisin vaikka miten korvessa asuisi aina jotakin kiusaa ja vahinkoa tehdään.
Pidetään teille peukkuja, sillä rikosilmoituksen teko ei ole mitään mukavaa puuhaa, eikä varsinkaan se, että itse joutuu maksamaan toisten toilausten jälkiä.
PoistaJopa sulla on herkkuja. Omenaleivos on niin hyvää, sen tuoksukin paistovaiheessa, ah, nami, nami.
VastaaPoistaMulla on variksenmarjat vasta keräilyvaiheessa, sulla jo juomana.
En yleensä ole makean perään, mutta just äskenkin ostin kaupasta (valmista) voitaikinaa, sillä parvekkeella odottelee omppu jos toinenkin. Tein jo itsekin vähän variksenmarjamehua, mutta tuo Seija-systeri on tehnyt sitä jo kymmeniä litroja! Siellä varmaan niitä marjoja riittää, muistelen.
Poista