Jälkiä

Koskaan ei aamulla tiedä, mitä päivä tuo. Aamuna muutamana pikkusysteri soitti ja kysyi, ottaisinko omenia. Mutta eihän heidän omppupuunsa hedelmät vielä ole kypsiä! Ei niin, mutta kun ilmeisesti joku ohikulkija oli mielinyt puun kadun puoleisista oksista herkkuja. Kokonainen iso oksa oli katkennut ja rojahtanut  tukkimaan koko jalkakäytävän. Mahdollista  tekijää ei tietenkään mailla eikä halmeilla.

Monta sangollista puolikypsiä omppuja. Hyviä hillo-omppuja. Mutta eipä olisi meikäläisen tarvinnut laittaa soseeseen hillosokeria, olisi hyvin riittänyt omenien oma pektiini. Tuli aika tynkkyä mössöä. Mutta kirpakan hyvää.

Muutaman kokonaisen ompun viipaloin, kieritin vanilja-sokeri-kaneliseoksessa ja ladoin kaupan voitaikinan päälle. (Vanilja-sokeri on omaa 'tuotantoa': vaniljatangon siemenet ja kuoret sekoitan tavalliseen sokeriin. Paljon parempaa kuin kaupan purkista.) Voitelin kananmunalla ja paistoin uunissa, 200 astetta, 20-25 min.

Leivonnaiset maistuivat jälkiruokana, kun me sisarukset jaoimme pikkusysterilän pihassa Seija-systerin tekemää variksenmarjamehua ristitysti tasan! Reilut pari litraa riitti minullekin. Niin ahne olin, että mahdoinkohan ollenkaan kunnolla Seijaa kiittää? Kiitos kaunis ja öljyä tulossa.

Lauantaina lähdin sienimetsään. Kun istuin autoon, huomasin oikeassa etuikkunassa rapasen kengän jäljen! Hain kameran ja otin kuvia. Siinä vaiheessa ei minulla ollut yhtään tietoa, mistä mahdollinen jälki ikkunaan edellisen illan/yön aikana oli syntynyt. Mutta kas, kas, yksi talossa asuvista nuorista tuli minulle paljastamaan potkijan nimen. Riehuja oli kuulemma halunut itselleen autossani olevan radion.

Koska auton pestyäni paljastui yhtä ja toista pientä vahinkoa, tein asiasta poliisille rikosilmoituksen. Ei niin, että auto olisi kelvottomaan kuntoon potkittu, eikähän sisälle autoon oltu päästy, mutta periaatteesta. Vaikka tekijä on nyt selvillä, selvää ei ollenkaan ole se, pystyykö hän koskaan jälkiään korvaamaan. Alaikäinenkin vielä on. Ja täydessä pöhnässä tehneenä tuskin muistaa mitään toilailuistaan. Oppiiko hän tapatuneesta mitään? Ikävä kyllä, epäilen.