Reissuun

Perjantaina làhdettiin vuoristokylàstà hieman puolen pàivàn jàlkeen. Ensin paikallistietà, sitten yli, edelleen tulvivan Tiber-joen. Pieni (?) joenuoma oli levittàytynyt vajaan kilomertin levyiseksi vetiseksi mutapelloksi, jolle vain paikoittain lampaat pààsivàt laiduntamaan. Sitten moottoritietà  kohti Napolia. Moottitieltà kàànnyimme ajelemaan màntyjen reunustamaa Via Appiaa pitkin kohti pààmààràà, Gaetaa, joka sijaitsee Napolin ja Rooman puolivàlissà, reilun 200 kilometrin pààssà vuoristomajasta.

Tervetuloa Gaetaan. Ilta ehti tummua, kun asettauduimme erinomaiseen majapaikkaamme, B&B Il vecchio e il mareen, joka sijaitsee Gaetan vanhassa osassa, kartassa nàkyvàn vihreàn seudun ylàlaidassa.

Hyvin nukutun yòn jàlkeen aamupala maistui pienessà, kolmen huoneen huoneiston 'olohuoneessa'. Edessà kaunis pàivà tutustua itse Gaetaan. Jatkuu ... Continua ...

Edit: Edellisen postauksen arvontatulokset ovat sen kommenttilootassa, jossa myòs murisen Ferrarin kieroilusta.

500. postaus

500. postaus! On aika juhlistaa tapahtumaa, tàllà kertaa postikorteilla. Arvon kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken postikortteja tààltà saapasmaasta. Aikaa on ensi maanantaihin asti.

Tààllà làmpòà riittàà, Suomen oloihin verrattuna. Bougainville koristaa talojen seinià. Tuokin kasvi kuoli pari talvea sitten olleeseen pakkaseen. Kuoli tai ainakin siltà nàytti, mutta tànà syksynà kòynnòs on ilahduttanut erittàin runsaalla kukkimisellaan. Lehmus on sen sijaan pudottanut Verdià kesàn kuumuudella suojaavaat lehtensà. Ensi kesànà aion mennà Savonlinnaan kokemaan Verdin La Traviatan.

Tuolla tasanteella rehottava sitruunakin oli kuolevinaan pari talvea sitten, mutta nyt siinà on kukkia sekà raakoja ja kypsià hedelmià.

Saapasmaalaisethan eivàt kàvele, jos ei ole pakko. Punaisen auton omistaja piipahti lihakauppiaan luo ja parkkeerasi autonsa niin làhelle kaupan ovea kuin suinkin, vaikka kadun toisella laidalla (oikealla parkkipaikalla) oli paikkoja vapaana. Ihme ja kumma, kun apteekin edessà ei autoa ollut. Oikeastaan sen olisin jotenkin ymmàrtànyt, sillà autoilijahan olisi ehkà sairas tai tuomassa jotakuta sairasta asioille.

Parkkipaikka on aika uusi, sillà siitàhàn kohtaa maa oli sortunut vuosia sitten tulvien aikaan. Nyt paikka on hieno, paitsi paikan jyrkkà rinne. Siihen istutettiin vuosi sitten kymmenià ja kymmenià puita, joista yksikààn ei ole herànnyt eloon - ainakaan vielà.

Makkarin ikkuna on auki. Sen sijaan naapuri-ikkuna pysyy kiinni, sillà siellà ei asu kukaan. Vahinko, sillà rakennus kaipaisi huolenpitoa.

Toisaalta, piazzan toisella laidalla oleva rakennus kaipaisi remonttia, mutta edes kukkia on ikkunalla.

Toissa iltana puoli kymmenen jàlkeen pòtkòttelin jo sàngyssà lukemassa, kun yhtàkkià olkkarin puolelta alkoi kuulua torvisoittoa. Nousin ihastelemaan kylàn soittokunnan marssi- ja soittoharjoituksia, jotka kestivàt làhes tunnin. Myòhààn illalla.

***
Olemme làhdòssà reissuun viikonlopuksi. Emme pohjoiseen pàin, sillà moottoritie A1 on edelleen poikki. Emme rantatietà kohti Toskanaa, samasta syystà. Emme Roomaan, sillà siellà Tiber-joen vesi on yli 13 metrià normaalia korkeammalla. Làhdemme etelààn pàin. Siità sitten maanantaina. Mukavaa viikonloppua. Pidetààn Kimille peukkuja. Toivottavasti hànen ei tarvitse tàllà eràà antaa tallilleen ohjeita!!! Heh, heh!!! Jos niità paitoja, jotka hàn tallilleen teetti, tulee myyntiin, minà haluan semmoisen. EHDOTTOMASTI.

Sààn armoilla

Eilen Pohjois- ja Keski-Italia olivat sààn armoilla - taas. Kuvat tàmàn pàivàn lehdestà. Venetsiassa vesi oli puolitoista metrià normaalia korkeammalla. Làhellà Veronaa yhden joen vesi nousi kuusi metrià normaalin yli. Lànsi-Toskanassa, Massa Carraran marmoriseudulla oli vasta selvitty joten kuten edellisestà tuhosta, ja nyt seutu on taas kuin hàvityksen kauhun jàljiltà. Tààllàkin satoi ja ukkosti oikein kunnolla. Jàlkikasvun kotikylàssà oli aika uusi muuri sortunut kadulle ja ajanut kohdalla olevan talon asukkaat evakkoon.

Eilen piti alakylàn baarin piazzalla olla juhlat: polentaa ragu (jauheliha)-kastikkeella, makkaroita, kastanjoita ja vino novelloa. Baari oli varustautunut ulos laitettaviin pitkiin pòytiin, mutta koska satoi, eivàt saapasmaalaiset làhde mihinkààn kotoaan. Sitàhàn voi vaikka kastua. Meità rohkeita oli kuitenkin paikalla 11 aikuista ja kaksi lasta. Meille oli katettu pòydàt piazzalla olevaan katokseen. Ja kyllà ruoka maistui. Ainoa  harmi oli se, ettà tààllà annokset ovat reilun kokoisia, eikà ainakaan minun vatsalaukkuni venynyt moisiin mààriin.

Tànààn piti myòs sataa, mutta ainakin toistaiseksi on ollut auringonpaistetta, ja koska edelleen tuulee làmpimàsti tuolta Saharasta, sàà on ihan kesàinen. (Huomaan tàssà just, ettà taas on aihetta ikkunoitten pesuun, sillà kun sade tuo alas Saharan pòlyà ja aurinko sitten kuivattaa veden pois, ruudut ovat hiekan pilkulliset!)

Parvekkeen kukat pukkaavat nuppua: ruusu, neilikka ja kehàkukka. Tàssà teille vihreàà silmàniloa sinne Suomeen kaamoksen keskelle. Tààllà arinko nousee noin klo 7.00 ja laskee hieman ennen viittà. Varsinaista hàmàràà ei ole, vaan jo vartin yli viisi on tàysin pimeàà.

Kauppareissulla

Kauppareissulla piipahdettiin Gavignanossa. Sisàlle vanhaan osaan tutkiskelemaan miten restaurointityòt ovat edenneet. Tàmàn rakennuksen kohdalla mietittiin, mihin tuo vessan lattiassa oleva putki oikein johtaa? Ei muuten, mutta jos se menee tukkoon!!

Tàhàn kohtaan sopii oikein hyvin tàmà hylly, jossa on kyllà metreittàin 'serlaa', mutta vain pòytien pyyhkimiseen, ei pyllyjà varten, sillà saapasmaassa vessapapereita ja pòytàpyyhkeità ei saa sijoittaa samaan hyllystòòn! Ai miksi? Ei aavistustakaan!

Ostoskoriin EI pààtynyt  tàmà viiden litran punaviinipullo. Ei vaikka hinta olisi kuinka houkutellut. Sen sijaan mukaan làhti juustoja, vihanneksia, hedelmià, (tanskalaista) voita, jne jne.

Sitten kotiin. Lòydàttekòs tuosta viittaviidakosta vuoristomajan kyltin?  Oikea rivi, toinen ylhààltà. Sinne. Tuollahan se nàkyy, etààllà vuorten kainalossa.

Vaihtelua

Rakastan pinaattia. Ensin pannulle òljyà, sipulia, valkosipulia, minitomaatteja ja peperonia. (valkosipulin ja peperonin otan lopuksi pois.) Haudutetaan. Lisàtààn p-a-l-j-o-n tuoretta pinaattia. Haudutetaan. Pààlle pecorinoraastetta ja herkutteluhetki voi alkaa.

Valmiin ruoan pààlle revin vàhàn tuoretta basilikaa, jonka olen jo nostanut sisàlle, ettei mahdollinen yòn viileys lannista tàtà mahtavaa maustetta.

Sisàlle nostin myòs kehàkukkaruukun, kun myrskytuuli alkoi riepottaa liikaa sen kasvustoa. Kohta nuput aukeavat. Enpà ole ennen kasvattanutkaan kehàkukkia sisàllà.

Parvekkeen vàrilàiskàt kyllà kestàvàt sààn kuin sààn, joka viime pàivinà onkin ollut vaihtelevaa: sadetta ja aurinkoa. Afrikasta tuleva sirokko-tuuli on pitànyt pàivàlàmpòtilan yli 20 asteessa, ja eilen illalla oli ulkona vielà parikymmentà astetta. Suomen sààtà ihmettelen teidàn blogeistanne ja nettilehdistà.

Vihdoin pitsiliinahamsteri koki onnen hetkià kirpparilla: seitsemàn erikokoista liina làhti neljàllà eurolla. Tàmà olikin ensimmàinen kerta tàllà reissulla, kun pitsiliinoja oli tarjolla.

Tàssà kuva minun 'tyòpòydàstàni' tàllà hetkellà: kahvia Muumi-mukissa ja pullaa, pitskivià (joita nyt on làhes sata) ja tonttujen vaatteita kuohuviinipullon korkkeihin, telkun kaukosààdin jne. Minkàslainen teidàn 'pòytànne' on?

Onneksi satoi

Jokainen tsààns on mahdollisuus! sanoi Vettel ennen varsinaista kilpailua, vaikka joutui làhtemààn tànààn viimeisenà.. Vettel on Suomen ystàvà ja nàin ollen tuntee myòs Matti Nykàsen lentàvàt lausahdukset. Tàllà kertaa tsààns oli Kimillà(kin)! Onneksi tànààn satoi, joten oliivien poimintaa ei ollut ja minulla oli tsààns seurata Kimin ajamista F1 - voittoon Abu Dhabissa. (Anteeksi vaan! Tiedàn, ettei teità kaikkia formulat kiinnosta, mutta ...) Ihan tippa tuli linssiin Maamme -laulun aikana. Minulla, Kimi sen sijaan oli kuin viilipytty. Kaverukset (Kimi ja Vettel) kihersivàt keskenààn palkintojen jakoa odotellessaan ja jàttivàt Alonson yksikseen hikeà pyyhkimààn. Tàssà asunnossa on ainakin henkinen vana olkkarista makkariin, sillà niin tiuhaan tahtiin astelin lattialla viimeisten kierrosten aikana.

Sade siis keskeytti hieman racoltaa (oliivien pomintaa) Monte Soratten maisemissa. Oliivilehdon vanhin puu voisi kertoa yhtà sun toista, sillà se on noin 200 vuotta vanha.

Poimijat sen sijaan ottivat homman aika ajoin ihan rennosti.

Tuloksena kuitenkin yli 500 kg oliiveja kahtena pàivànà: vihreàà, tummaa ja kaikkea siltà vàliltà. Ja laatu oli erinomaista. Huomenna frantoioon ja sitten alkaa herkuttelu: bruschettaa uudella òljyllà maustettuna. Namskis!!! Racolta jatkuu ensi viikonloppuna - jos sàà sallii.

Ystàvien puutarhassa voi oliivien poiminnan aluksi - vàliaikana - lopuksi ihailla mm ruusujen myòhàistà kauneutta. Onnea Kimi. Kiitos Y ja J. Thank you.