Jardin botanico toukokuussa

Heti aamulla menin Botanicoon. Odotin keväistä kukkaloistoa kuvattavaksi. Höh! Sää oli kyllä upea. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ei pilviä, ei siis pelkoa sateesta. Mutta sehän oli pahin mahdollinen sää valokuvata. Valojen ja varjojen ero oli liian jyrkkä. Suurin osa ottamistani kuvista joutui poistoon! 

Jotain sentään onnistui. Tämä tähtilukinlilja  (lirio araña) oli kauniissa tähtikukassa. Alkujaan tämä sipulikasvi on Kuubasta ja Bahamalta, mutta Googlesta löysin tietoa, että sen kasvattaminen onnistuu myös Suomessa. Oletko Helena kokeillut?

Kyllä tuolla korkealla yksi hedelmä onnistui kuvaan: sapotillapuu (manlikara zapota). Minulle aivan uusi tuttavuus. Tai olenhan minä purkkaa jauhanut, mutten ollut tiennyt, että jo muinaiset mayat jauhoivat tämän hedelmän massasta (chicle) tekemäänsä purkkaa. 

Kypsästä hedelmästä voi valmistaa myös hilloa, mehua yms, kunhan varoo siemeniä, sillä yli kuuden siemenen syöminen aiheuttaa oksentelua ja vatsavaivoja. 

Ylälammikon lootukset, papyrukset ja kallat olivat entuudestaan tuttuja, mutta...

... lotuksen takana kasvavaa kasvirypästä en tuntenut. Itäisiltä mailta peräisin olevaa liriopea kasvatetaan myös Suomessa. Varoitus: marjat ovat myrkyllisiä!

Tätä kylttiä oli syytä uskoa, ettei katselisi vain ylöspäin, sillä joidenkin puiden valtavat juuret ulottuvat poluille.

Muita onnistuneita kuvia ei tullut. Täytyy odottaa pilvistä ja sateetonta säätä.

Taiteesta luontoon

Mueca on nyt ohi. Neljä päivää musiikkia, sirkusta, teatteria, tanssia jne. Omalta parvekkeeltani näin kaikki tanssiesitykset. (Tuo sinertävä matto tuon ravintolan kattojen takana.) 

Sunnuntaina oli kaksi esitystä - salsa, sol y resistencia, jossa yksi tanssijoista ensin kertoi salsan synnystä vastapainoksi työlle, sitten katsojille opetettiin salsan askeleet ja lopuksi kaikki menivät tanssimaan. Minä tanssin parvekkeella.

Eri esityksiä oli ripoteltu koko alakaupungin alueelle.

Lisäksi lähes joka kadunkulmassa oli itsenäisiä yrittäjiä.

Paikallinen Punainen risti esitti omiaan tutun kahvilani kulmilla.

Se, mitä jäin kaipaamaan, oli kuvataiteilijoiden esiintyminen. Täytyypä käydä kaupungin infosta kyselemässä syytä. Toimiston ystävällismielinen virkailija on muuten Suomen ihailija. Osaa jo jonkin verran suomea ja säästää rahaa matkaa varten. Häneltä kysymään.

Edustakoon tämä vanha keramiikkateos kuvallista antia. Teksti sopii tähän maailman aikaan: Somos lo mismo, ollaan kaikki samanlaisia.

Vatikaani sai uuden johtajan, joka päivittäin on puhunut voimakkaasti rauhan puolesta.

Kun nyt on taideantia nautittu pitkäksi aikaa, on luonnon vuoro. Keväällä sää sotki suunnitelmia kasvitieteelliseen menosta, mutta nyt puutarha on varmaan pukeutunut kevääseen, joten huomenna sinne.