Jardin botanico toukokuussa

Heti aamulla menin Botanicoon. Odotin keväistä kukkaloistoa kuvattavaksi. Höh! Sää oli kyllä upea. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ei pilviä, ei siis pelkoa sateesta. Mutta sehän oli pahin mahdollinen sää valokuvata. Valojen ja varjojen ero oli liian jyrkkä. Suurin osa ottamistani kuvista joutui poistoon! 

Jotain sentään onnistui. Tämä tähtilukinlilja  (lirio araña) oli kauniissa tähtikukassa. Alkujaan tämä sipulikasvi on Kuubasta ja Bahamalta, mutta Googlesta löysin tietoa, että sen kasvattaminen onnistuu myös Suomessa. Oletko Helena kokeillut?

Kyllä tuolla korkealla yksi hedelmä onnistui kuvaan: sapotillapuu (manlikara zapota). Minulle aivan uusi tuttavuus. Tai olenhan minä purkkaa jauhanut, mutten ollut tiennyt, että jo muinaiset mayat jauhoivat tämän hedelmän massasta (chicle) tekemäänsä purkkaa. 

Kypsästä hedelmästä voi valmistaa myös hilloa, mehua yms, kunhan varoo siemeniä, sillä yli kuuden siemenen syöminen aiheuttaa oksentelua ja vatsavaivoja. 

Ylälammikon lootukset, papyrukset ja kallat olivat entuudestaan tuttuja, mutta...

... lotuksen takana kasvavaa kasvirypästä en tuntenut. Itäisiltä mailta peräisin olevaa liriopea kasvatetaan myös Suomessa. Varoitus: marjat ovat myrkyllisiä!

Tätä kylttiä oli syytä uskoa, ettei katselisi vain ylöspäin, sillä joidenkin puiden valtavat juuret ulottuvat poluille.

Muita onnistuneita kuvia ei tullut. Täytyy odottaa pilvistä ja sateetonta säätä.

Luonto parantaa, tai ainakin helpottaa oloa

Pötköttäminen alkoi tuntua tylsältä, piti päästä edes hetkeksi luonnon helmaan. Täällä yksi upeimmista puistoista on Kaarle III vuonna 1788 perustama Jardin Botanico tuossa ihan lähellä. Sinne. Tosin juuri nyt ei vielä ole kasvien paras kukkima-aika, mutta kyllä röhäyskijäkin kummasti vaivansa unohtaa kaikkien ihmeiden äärellä. Heti puistoon sisälle tullessa on tämä harmaapartainen puu vastassa. Nimeä en muista. Täytyy seuraavalla kerralla tarkistaa.

Puistossa on yli 30 000 sub- ja trooppisten kasvien lajia, joista yksi on viime postauksen makkarapuu. Niin kuin Anu sen tunsi olevan. Roikkuvat hedelmät voivat painaa 5 - 9 kiloa, joten kannattaa uskoa Anua eikä pötkötellä puun alla.

Toinen mötikkä löytyy ihan vierestä: intianleipäpuu eli jakkipuu. Sen hedelmä on suurin puussa kasvava hedelmä, voi painaa jopa 40 kg ja olla 90 cm pitkä. Hedelmä on syötävä, mausta en tiedä. Tietääkö joku teistä?

Neidonhiuspuu, ginkho on yksi maailma vanhimpia elossaolevia puulajeja, oikea fossiili lajissaan, sillä siitä on löytynyt jäänteitä jopa 270 000 000 vuoden takaa. Puu ei enää kasva villinä luonnossa, mutta sen istuttaminen kaupunkipuuksi on suosittua ainakin Japanissa ja Kiinassa. Helsingin kasvitieteellisestä puutarhastakin sen voi bongata

Tähän lopuksi vielä aivojumppaa. Mikäs tämä on?