keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Arkea


 Naapurikylään on viitisen kilometriä. Sen voisi aivan hyvin kävellä tai pyöräillä, mutta on pari estettä. Ostosten kantaminen ei kiinnosta, ja pyöräileminen näillä kapeilla teillä ei kiinnosta senkään vertaa, on henkikulta minulle sentään rakas. Sitä paitsi pikku linjuri lähtee ja tulee ihan kotipiazzalle. Maskit on kaikilla, mutta rokotuspassia ei kukaan kysele. Aikataulut ja hinta ovat samat kuin ennen.

Mutta minun kantapaikka alakylässä on kiinni, eikä lapun lappua, mistä  selviäisi, milloin taas voisin juoda aamucapuccinon näköalatasanteella.

No, onneksi oman piazzan kahvila avasi remontin jälkeen ovensa, mutta lehtiä ei ole luettavaksi, minä kun tykkään paperiversion uutisista.

Toisaalta, tuon uuden tabletin kautta voin seurata livenä saapasmaan, Suomen ja La Palman tapahtumia ja Areenan kautta kaikkea mielenkiintoista. 

JOS vain Dna pitäisi lupauksensa. Nimittäin, ei toimi puhelin eikä mokkula. Olen nyt ihan jälkikasvuni laitteiden varassa. Huomanna aion taas ilahduttaa Dnan palvelua. Lupasivat niin pyhästi kaiken toimivan, mutta kun ei toimi niin ei. Finnair ja Dna muuttaisivat hiukseni harmaiksi, jos ne eivät sitä jo olisi.


Ilonaihe on sen sijaan oliivitilanne, sillä paikoin puihin on tulossa hyvä sato. Taidan päästä taas yhteen lempuuhistani täällä Sabinan oliivimaisemissa. 


Ylihuomenna linjuroin taas naapurikylän perjantainamarkkinoille. 

8 kommenttia:

  1. Voi että noita lento-ja nettiongelmia, kiitos Finnairin ja DNA:n. Mutta onneksi löysit toisenkin capuccino paikan.
    Täällä kotikadullani yhden kerrostalon pihan oliivipuu oli täynnä vihreitä oliiveja, mutta nyt katua ovat lianneet ylikypsät, puusta pudonneet oliivit. Osa oksista kadun puolella, joten olisin voinut poimia kun ei näköjään kukaan siitä talosta viitsi poimia, mutta se ei olisi riittänyt, enkä viitsinyt mennä talon pihan puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on apu lähellä, mutta en halua maksaa tyhjästä. Minulle oliivien korjaaminen on oikein mieluisaa puuhaa ja kunnioitan suuresti heitä, joille oliivit tuovat leivän pöytään.

      Poista
  2. Noiden toripöytien herkkujen ääreen olisi kiva pysähtyä.
    Toivottavsti saat Dna:n ruotuun.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna taas pysähdyn, vaikka oman kylän molemmat ruokakaupat tarjoavat kaikkea tarpeellista. Tosin heihän hintansa ovat korkeampia, ymmärrettävästi.

      Poista
  3. Onpa kiva nähdä niin kesäisiä Italian kuvia pitkästä aikaa. Viimeisestä reissusta taisi vierähtää muutama vuosi. Oliko siellä päin myös niitä maanjäristysvaurioita? Toivottavasti maaemo pysyy rauhallisena jatkossa.
    Hyvää jatkoa sinne etelään, Martta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä täällä muutaman vuoden jälkeen on solahtanut entisiin uomiin. Täällä järisee aina jossain, mutta nyt ei ole ollut mitään suurempia. Kiitos, Martta.

      Poista
  4. Mitä tapahtuu oliiveille ennenkuin päätyvät purkkeihin ?
    Meillä ei myöskän toiminut ollenkaan DNA-mokkula ja oli hankalaa päästä siitä eroon. Laskuja kyllä tuli irtisanomisen jälkeenkin mutta loppuivat kun ei maksettu.

    VastaaPoista
  5. Lainaapa systeri Maarit Cederbergin kirja Oliivi. Siinä on kaikenlaista mukavaa tietoa.

    Eilen puhelimen kautta käytiin keskustelua dnan kanssa KAKSI tuntia. Nyt puhelin toimii, mutta tabletti vain jälkikasvun mokkulan avulla. Meitä palveli tällä kertaa erittäin taitava ja ystävällinen nainen, mutta jos ei hommaa saada kokonaan hoitumaan, se on loppulaulun aika koko operaattorille.

    VastaaPoista