Mökkielämää

Sanovat, että mökkielämä voi olla työleiri, mutta minun varpaani nauttivat USEIN laiskottelusta. Nyt on kaikki marjapensaat hoideltu kuivista oksista. Punaherukoissa on kukkia ihan jättimäisesti, karviaiset ja mustaherukat tulevat perässä. Minulle ihan uusi tuttavuus on tyrni, makuhermoja koettelevine marjoineen. Aamuisin laitan puuron sekaan muutaman marjan muiden marjojen joukkoon. Viime kesän itse poimittua marjasatoa täydentää nyt paikallisen suoramyynnin anti. Parin kuukauden päästä on uusi satokausi kiivaimmillaan...

Kahden talon yhteinen roskakatos on varisten unelmakohde. Koska meilläkin  on kellareiden siivous meneillään, eikä noihin kuvan roskiksiin enää mahtunut mitään, löysimme kylän reunamilta oikean roskiskeitaan. Yhden paikallisen roskisfirman = raaka-aineiden kerääjän keskuspaikassa on monenlaisia kontteja, johon ihan ilmaiseksi voi roudata kaikki se, mitä ilman ei moneen vuoteen ole voinut elää.  Nyt meillä on aamupäivisin konmaritettu monen KYMMENEN vuoden edestä.

Iltapäivisin voi sitten tuuletella aivojaan tuttavan mökillä. Nyt siellä kukkivat esimerkiksi valkovuokot...

... ja Ahvenanmaan kansalliskukka kevätesikko.

Omalla parvekkeella hoitelin äsken kaksi tomaattia uusiin ruukkuihin. Mustaherukkapensaassa on NELJÄ ja amppelimansikassa noin 30 marjaraakiletta. Täytyy muistaa hoidella sopimukset marjantoimittajien kanssa, ettei tuo sato ihan ylivoimaseksi kasva. Krassit rehottavat, samoin mausteista salvia, rosmariini, timjami, basilika, persilja ja minttu.

Suomalaiset saa nyt ihan luvan perästä mökkeillä. Heh, heh. Ollaan tähän asti siis kirppuiltu.

***
Huomasin, että bloggailuun on tulossa jotain uutta. Mitähän se mahtaa olla? 

Kesä on nyt täällä

Minikauneutta. Pihjalaveden vanhan erämaakirkon aidan päällä.

Kotiseuturetki tehtiin vuorostaan Pihlajaveden erämaakirkolle. Google kertoo kirkosta mielenkiintoisia asioita. Näin korona-aikana mainitsen niistä vain sen, että kirkon hautausmaalle haudattiin aikoinaan paljon punatautiin ja nälkään kuolleita.

Meitä kiinnosti erikoisesti kirkon rännisysteemit; se miten sadevedet kulkevat rännistä ränniin ja sitten puuränniä pitkin maahan. Paikalle samaan aikaan osunut vanhempi mies kertoi tavan olleen aikoinaan yleinen. Taitavia insinööri nuo 1780-1782 eläneet rakentajat.

Vuonna 2018 nuoriso rikkoi kirkon vaivaisukon rahan tarpeeseensa. Nuorisolla on joskus omat tapansa tänä aikanakin. Eilen he järjestivät poliisille hommia.

Eilen päästiin ulkohommiin. Koska kuvat unohtuivat ottaa, tämä systerin rakentama pörriäishotelli korvatkoon ne. Päästiin nimittäin yhden ystävän kesämökille pihahommiin: omppupuut ja marjapensaat kaipasivat vapautumista kuivista oksista; vanha kupsahtamaisillaan ollut kasvihuone tuhottiin maisemaa pilaamasta yms yms. Ystävän vanhempien hyvässä hoidossa ollut mökki oli ollut muutaman vuoden ihan omissa oloissaan, ja sen kyllä näki. Sain ihan luvan käydä hoitelemassa mökkiä omistajan asuessa pääkaupunkiseudulla, siis leikkimässä mökkitalkkaria. Ai että, mitä tykkään siitä hommasta. Lopuksi paistettiin ulkona makkarat ja juotiin kahvit.

Onhan minulla tuo parvekepuutarha. Otin siitä kuvia, mutta ne taas antavat odotella blogiin siirtämistä.

Kesä tupsahti Keuruulle eilen. Siis pikkuiset lehdet koivuihin! Maailma on ihan vihreää toivoa täynnä,  ja toissa päivänä nähtiin kesän ensimmäiset pääskyt.

Vihdoinkin

Nimittelin eilen uusien kuvien siirtoa blogiin jo hyvin myrkyllisin sanoin, sillä viimeksi onnistuin siinä hommassa 04.05., kunnes tänään uusimmat kuvatkin ilmestyivät käytettäviksi. En ymmärrä, en ymmärrä, en! Ensimmäinen myrkkylataus (korvasieni) löytyi pari päivää sitten. En enää aktiivisti niitä metsästä, sillä jälkikasvu on saanut ajatuksen niiden myrkkyjen kasautumisesta maksaan lopulta perille.

Näitä minä seuraavaksi odottelen. Jos oikein hyvin luonto sallii, niin reilun kuukauden kuluttua nautitaan ensimmäisistä kantarelleista.

Viime viikonloppuna kiehautin näitä herkkujani, ja kyllä - minä availin kokonaisen kilon. Tanskalaisia olivat, ja täytyy sanoa, että vaikka hyviä olivatkin, niin kyllä suolaisessa merivedessä kasvaneet sinisimpukat maukkaampia ovat. Ugh, olen puhunut.

Kahvihetkiä on vietetty varuskunnan ja Isohiekan maisemissa. Julmetun kylmää vain vielä on, tänäänkin tuli rakeita oikein kunnolla, ja nytkin taivas enteilee jonniinlaista sadetta. Koivujen silmut odottelevat lämpöisiä tuulia. Samoin pääskyt. Parvekehommatkin odottelevat...

Mitens teidän lookinne: rovineerako (ruineeraako, tuhoaako) maski teidän kampauksenne? Kysykääpä vaikka Emanuela Vonalta, miten toteutatte täydellinen kampauksen.