Matikkaa ja matikkaa

Viime postauksen yhdessä kommentin vastauksessani kerroin haaveilevani matikkakeitosta. Nythän matikat ovat parhaimmillaan. Olen joskus aikaisemminkin postannut matikkakeitosta, ja silloin eräs amerikkalainen ystäväni kysäisi, että minkälainen se MATHsoup oikein on! Oli käyttänyt blogin automaattista kielenkäännöstä, jossa matikka=math.

Eilen sain K-kaupan kalatiskista matikkaa=madetta, paikallisen kalastajan aamulla kauppaan tuomaa. Myyjä jopa nylki saaliin minulle valmiiksi. Kalan sisuksista paljastui upeat mätipussit ja suht puhdas maksa. Kotona poistin siitä nuo valkoiset ei-toivotut pallukat. Totta kait myös mateen pää lähti mukaan.

Itse kala oli ihan hyvän kokoinen, ja nyt padassa hautuukin kalakeittojen aatelia: matikkakeitto.

Keiton valmistumista odotellessani surffailin La Repubblican nettisivuilla, ja matikkahan siellälin tuli vastaan. Mutta nyt  math. Luccassa, Toscanan rannikolla, opiskellaan matematiikkaa ala-asteen eka luokalla tutun näköisillä matikan kirjoilla! Muutaman minuutin videolla näytettiin ihan livenä kirjojen käyttöä, jota perusteltiin mm sillä, että lapset oppivat kyllä pelkkien kuvien ja matemaattisten symbolien avulla matemaattista ajattelua. Siis ei tarvita sanallista tehtävän antoa, koska eppulaisten lukutaitohan on vielä joskus sitä ja tätä.

Edellisen kerran luin em lehdestä, kuinka samoilla seuduilla varhaiskasvatukseen on haettu oppia Ruotsista! Muksuille oli hankittu omat tabletit ja eikun näppäilemään.

Tällaista aidan toiselle puolelle katsominen on oikein hyvä homma, jos ymmärretään, millaisissa oloissa käytäntö on syntynyt ja miten se soveltuu oman aidan sisälle. Itseäni surettaa se, että Suomessa ns reggiolainen ajattelu tulkitaan lähes aina kuvataidekasvatukseksi, mitä se ei missään tapauksessa ole. Pisimmälle ns reggiolaisuuden ymmärtämisessä Reggio Emilian ulkopuolella on mielestäni onnistuttu Ruotsissa. Suosittelen asiasta kiinnostuneille piipahtamista www.reggioemilia.se nettisivuilla ja varsinkin Gunilla Dahlbergin kirjallisuutta.

Tähän lopuksi muisto vuodelta 2011. Silloin Napolitano valittiin uudelleen saapasmaan presidentiksi, vaikka eräs Mr B niin hirmuisesti olisi halunnut kaliffiksi kaliffin paikalle. Napolitano siirtyi nyt eläkkeelle ja maassa kuhisee sekä kulissien takana että edessä. Minä hartaasti toivon viisautta maan keulakuvan valitsemisessa.

Voimaa

Tykkään keitoista. Tässä yksi suosikeistani näin talviaikaan, toskanalainen vihannekeitto pohja-ajatuksena. Parasta sen tekemisessä on, että siihen voi laittaa (lähes) kaikkea, mitä kaapista löytyy. Tässä on tummia ja vaaleita papuja, linssejä, esikypsytettyjä ohrasuurimoita, sipuleita, porkkanaa, varsiselleriä, lanttua, tomaatteja, suolaa, pippuria, rosmariinia ja timjamia. Vettä tarpeen mukaan. Muhitetaan useampi tunti. Keittoon voisi laitta myös (liotettuja) herneitä, kuivia pikkupastoja jne jne. Päälle juustoraastetta.

Papuja täytyy liottaa vähintään 12 tuntia, liotusvettä ei käytetä. Papuja (varsinkin tummia) voi myös rikastaa eli aktivoida, mikä helpottaa  niiden kypsyttämistä. Pavuthan voivat aiheuttaa puolivillaisina vatsavaivoja. Googlesta löytyy lisää ohjetta. Muuten, saapasmaassa vapun aikoihin nautiskellaan uusista, tuoreista pavuista RAAKOINA pecorino-juuston kera, enkä ainakaan minä ole niistä vatsavaivoja saanut. Namskis!

Linssit olen löytänyt vasta viime vuosina. Keuruulla joka ruokakaupassa ei niitä ole myynnissä. Onneksi Sokkari ja K-kauppa pelastavat.

Tomaatit tässä keitossa olivat tuoreita, jo vähän nahistuneita. Parhaat tomaatit ovat purkissa olevat minitomaatit. Minun mielestäni.

Keitto vain paranee uudelleen lämmitettynä, joten sitä kannattaa valmistaa kerralla kunnon satsi.

Kielot ovat Ranskan vappukukkia. Näiden viime keväänä (Keuruulta) poimimieni kielojen  mukana lähetän myötätuntoisia ajatuksia tämän päivän kulkueisiin sinne Ranskan maalle. Uskontojen ja politiikan nimissä tehdään hirmuisia tekoja. On kautta historian tehty. Valitettavasti.

Vettä kengässä

Eilen ei enää ollut asiaa jään yli kylille. Pari päivää jatkunut VESIsade muuttui aamulla märkärättiRÄNTÄsateeksi. Varusteeksi ottamaani sateenRÄNTÄvarjoa piti vähän väliä ravistella puhtaaksi, ettei koko varjo olisi läsähtänyt niskaani.

Mutta räntävarjokaan ei pelastanut toista kenkäparkaani, vaan varpaiden viereen ilmestynyt aukko päästi hiekkaisen loskan virkistämään sukkaani+ niiden alla paljaita varpaita.

Eipä silti, aukoton kenkäkään ei selviytynyt reissusta kuivin nahoin. Kunhan kengät saavat nyt pari päivää kuivatella sisuksiaan(kin), ratkaistaan, mikä niiden kohtalo on. Ovat ylen mukavasti palvelleet jalkojani useamman vuoden.

Hätistääkseni kaikki flunssapöpöt varpaistani annoin niille kunnon lämpimän vesihoidon ja laitoin sitten kuiviin jalkoihin KOLMET sukat päällekkäin. Kömmin täkin alle, enkä ainakaan toistaiseksi ole niiskuttanut.

Toivottavasti tekin olette säästyneet flunssalta.