Malta - muutoksia ja aarteita

Tàllà kertaa olin hieman myòhàssà varauksessani, sillà huone 1 oli nyt varattu useammaksi vuodeksi huhti-ja toukokuussa. Mutta ei minun tàmàn kertaisen huoneeni maisemissa valittamista ollut. (Marsaxlokkin lippu on puolitangossa, koska seudun pappi oli kuollut.)

Sen sijaan enemmàn minua harmitti se, ettà sunnuntaina ei ollutkaan markkinoita, koska oli Marsaxlokkin oma juhlapàivà soittokuntineen ja ansiomerkkien jakoineen. Vàkeà kyllà oli. Sàà suosi, joten ei muuta kun rannalle.

Marsaxlokkin pikkuinen hiekkaranta oli puhdistettu, joten oli mukava tassutella avojaloin. Uimaan en sentààn uskaltautunut. Kylmàà. Minulle - avantouimarille!

Rannoilta lòytyy aina vaikka mità mielenkiintoista. Kuinkas moni teistà tietàà, mikà tuo ylin kuva nàista kolmesta on? Keskimmàisessà kuvassa on mielenkiintoinen fossiilijàànne. Mutta mistà, sità en tiedà. Tiedàttekòs te? Sen sijaan pitsikiviin lòytyi paljon maltalaista, pehmeàà limestonea (Mikàhàn se on suomeksi?) Edellisen postauksen ensimmàinen kuva on mielestàni erinomainen kuva koko saaren sisuksista: pehmeàmpàà limestonea ja kovempaa koraallikerrostumaa vuorotellen. Muovautunut 7 ja 30 miljoonan vuoden aikana! Kerroksista lòytyy paljon erilaisia fossiileja. Aikojen alussa Sisilian ja Maltan vàlillà oli maayhteys, eikà maankuori ole vielàkààn rauhoittunut, vaan esimerkiksi Etnan toiminta tuntuu Maltalla saakka maanjàristyksinà ja tuhkapilvinà. Lomani ensimmàisinà pàivinà ilma oli harmaanaan Etnan tuhkaa, sillà tulivuori oli useamman pàivàn ollut kovin aktiivinen.

Kerran Maltalla ollessani ihmettelin, kun merivesi alkoi nousta ja nousta. Oli jo ihan làhellà nousta yli satama-altaan aina baariin asti. Kukaan ei osannut kertoa syytà, mutta seuraavana pàivànà luin lehdestà, ettà Maltan ja Sisilian puolessa vàlin meren alla oli ollut pienoinen maan(?)purkaus, mikà oli sitten synnyttànyt pienois-tsunamin.

Suurin pettymys minulle oli kuitenkin se, ettà ihanat, vanhat bussit oli korvattu kamalan moderneilla kulkuvàlineillà. Totta kai vanhat bussit olivat saastuttavia; totta kai ne oli aina rikki, koska kuskit leikkivàt ralliautoilua edelleen kurjassa kunnossa olevilla kaduilla ja teillà, mutta silti minà ja hyvin monet maltalaisetkin kaipasimme niità. Ja se hintapolitiikka sai minutkin ihan raivoihini: ennen lippu maksoi 47 senttià, mutta nyt turisteilta otetaan 2,20 euroa samalta matkalta! Alkuasukkaat sentààn pààsevàt halvemmalla. Kuulemma viikon lippu olisi ollut edullisin, mutta enhàn minà hoksannut asiaa etukàteen kysellà. 

Vallettan linjuriasemakin oli ihan oudonnàkòinen. Tàytyi kysellà monelta Marsaxlokkin pysàkkià, ja silti minà nousin vààrààn bussiin, koska kuski ei ilmesti kuunnellut, mihin olin menossa, vaan oli enemmàn kiinnostunut siità, olinko maltalainen vai turisti. No, kun olin vajaan tunnin huristellut, tulin siihen tulokseen , etten sillà bussilla koskaan Marsaxlokkiin pààse. Jàin pois tutulla pysàkillà ja vaihdoin toiseen bussiin. Hieman ilmoitin mielipidettàni kuskille, ettà voisi kyllà kuunnella tarkemmin, mihin TURISTI haluaa matkustaa.

Onneksi vanhoja busseja sentààn vielà myydààn turistirihkamana! Made in China - enimmàkseen.

Marsaxlokkin naapurikylàssà on Maltan tullivapaa satama, johon tulee yòtà pàivàà valtavia rahtilaivoja, enimmàkseen idàstà. Satamassa lasti sitten puretaan ja rahdataan pienempiin laivoihin vietàvàksi ympàri Eurooppaa.

Esimerkiksi nàmà 'Maltalla kàsin tehdyt' liinat ovat suurta, suurta turistien huijaamista! Kaikki ne ovat tuotu jostain halvan tyòn maasta ja suurimmalta osin koneella kirjottuja!

Sen sijaan tàmà on aarre. Sain sen Duncanin Rose-tàdiltà. Pitsin on nyplànnyt hànen 90-vuotias ystàvànsà. Thank you so, so much. I will always cherish it!

Aikoinaan valitsin Marsaxlokkin sen takia, ettà tykkààn kovasti kaikista meren (ja jàrven) antimista! Niistà nautinnoista sitten seuraavaksi...