torstai 24. tammikuuta 2013

Mitäs jos...

Kahden maan eri tapojen vertailu auttaa joskus ymmärtämään, joskus ei. JOS lauma saapasmaalaisia (lauma siksi, etteivät saapasmaalaiset halua liikkua yksin) - siis JOS lauma saapasmaalaisia tupsahtaisi suomalaista liikennettä ilahduttamaan, saattaisi Suomen liikenneonnettomuuksien määrä nousta. Miksikö?

Kuuntelin radiosta tunnin mittaista ohjelmaa Suomen liikenteen kolmesta  onnettomuuden syystä: kaahailu, turvavälit ja vilkun käyttö. Saapasmaalaiset ovat sitä mieltä, että kiihdyttely ja jarruttelu osoittavat hyvää ajotaitoa. Kuski on siis kelvollinen vaikka formuloihin! Toiseksi saapasmaassa puskuri edellisen takalistossa ajaminen on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Minulle on muodostunut myös hienoinen epäilys siitä, ettei kaikkiin saapasmaan autoihin ole vilkkua edes asennettu, tai että joissakin autoissa vilkku toimii non-stop.

Totuuden nimessä saapasmaan liikenne soljuu ihmeteltävän jouhevasti, ja tilaa annetaan toisten autojen tulla mukaan liikenteeseen paljon ystävällisemmin kuin Suomessa. Meillä kun liikennesäännöt ovat SÄÄNTÖJÄ, ei suosituksia. Kuvan merkki osoittaa, ettei autolla voi ajaa tätä Sokkarin mäkeä. Tässä päivänä muutamana, neljän ruuhkan (??) aikaan Sokkarin alaparkista huristeli auto tätä mäkeä alas. Ihan tuttu keuruulainen kuski. Luulen, ettei hän halunnut mennä laillista kautta Keuruuntielle, koska olisi joutunut odottelemaan kolmion takana melkoisen tovin. Jos hän olisi työntänyt autonsa nokan vähänkin liikaa kadulle, olisi muista autoista puitu nyrkkiä, näytetty keskisormea (mikäli kädessä ei olisi ollut puhelinta!!!) tai töötötetty oikein kunnolla. Entäpä jos parkista liikenteeseen olisikin ollut pyrkimässä lauma saapasmaalaisia?

Saapasmaassa puolestaan on suomalaisen autoilijan parempi unohtaa oma sääntötottelevaisuutensa ja mentävä sekaan vain. Onneksi Sabinaankin on ilmestynyt liikenneympyröitä ihan kiitettäväksi. Kun vielä saapasmaalaiset oppisivat esimerkiksi sen vilkun käytön, tai ainakin asentaisivat sen autoonsa. Pieni lisävihje: koska esimerkiksi risteyksissä on tienviittoja pilvin pimein sinne sun tänne, voi liikenneympyrässä ajella useammankin kierroksen, että ehtii löytää oman viittansa.

Minulle kuitenkin riitti vuoden verran pitää omaa autoa Italiassa. Olen liian suomalainen.

Viimeisin kirppisaarre: Pioni-sarjan ruokalautanen. Ihan ehjä ja naarmuton. 5 euroa. Netissä pyydetään jo moninkertainen hinta.

Telkun ääressä kädet käyvät. Tässä osa alkuvuoden satoa: sukkia ja säärystimiä. Pääsevät huomenna lämmittämään pikkuisia jalkoja. Monta pientä lankakerää on lankalaatikoissa vähemmän.  Eilenkin kolmannen Brunettin aikana puikot kilisivät. On se vaan kummaa, kuinka nopeasti meikäläinen on tuon sarjan hyväksynyt. Nyt tykkään jopa Vianellosta. Niin hellyttävän ei-venetsialainen.

14 kommenttia:

  1. Suomalaiset taitavat pitää puolensa liikenteessä eikä anneta toisen tulla väliin. Ajoin kerran Suomessa moottoritiellä oikeaa kaistaa ja kun näin, että liittymästä tuli auto, joka halusi moottoritielle, siirryin vasemmalla kaistalle antaakseni tietä kuten täällä keski-Euroopassa on yleensä tapana. Mutta mutta, minulle sanottiin, että Suomessa ei saa niin tehdä. Siellä saa ajaa vasemmalle kaistalle vain ohittaakseen ja kun en oikeasti ohittanut, tein virheen eli olisi pitänyt vaan ajaa omaa kaistaa ja antaa toisen vähän jarrutella.
    Katos vaan, maanmieheni ovat tuottaneet hyvää tv-ohjelmaa. ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo moottoritiejuttu oli myös ohjelmassa esillä, sillä tilan antaminen kuulemma vaarantaa liikennettä, sillä voihan vasemmalla olla auto ns. kuolleessa kulmassa. Itse kyllä siirryn vapaalle kaistalle, jos olen varma, ettei vasemmalla ole ketään. Rikon siis Suomen lakia! Jep, nyt pystyn keskittymään itse sarjan jakson asiaan, enkä enää päivittele näyttelijöitä.

      Poista
    2. Minä siirryn kanssa vasemmalle kaistalle jos siellä suinkin on tilaa. Kiihdytyskaistat ovat ainakin meillä päin niin onnettoman lyhyitä että ei ne raukkaparat pääse muuten sieltä kaistaltaan motarille!

      Poista
    3. Rooman lähellä liikenne on niin kiihkeää, että siellä TÄYTYY ajaa joustavasti, muuten jälki voi olla ruttuisen surullinen. Suomeen toivoisin saapasmaan joustavuutta, ja Italiaan turvaväliä, mutta molemmat taitavat jäädä toiveen tasolle.

      Poista
  2. Italalialaiset taitavat olla samanlaisia autoilijoita kuin turkkilaiset? Ja minä olen kyllä ihan paikallistunut tässä asiassa:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat olla, mutta minä en vuodessa oppinut saapasmaan liikenteeseen. Jälkikasvuni sen sijaan on omaksunut molempien maiden liikennekulttuurien parhaat puolet, ja siksipä istun mielelläni hänen vieressään. Ajamaan siellä en suostu muuta kuin hätätilanteessa. Suomeessa tykkään autoilla - kesäisin - talvisin autoni nukkuu talviunta tuolla mummon talon autohallissa.

      Poista
  3. Tähän asiaan en ajokortittomana ota kantaa, mutta hyvä kakkoskuski olen. Tosin en neuvo, mutta luen karttaa.
    En sano Brunettistakaan mitään, kun en ole katsonut.
    Nyt huomaan, miten ykstotinen olenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajokortitonhan on paras neuvoja, vai mitä! Toisaalta kartanlukija on parempi kuin mekaaninen tomtom. Et sinä ole ykstotinen, minulle vaan tuo telkkari on hyvä seuranpitäjä, jonka seurasta voin kieltäytyä aina kun haluan! Minä olen siis itsekäs! heh, heh!!!

      Poista
  4. Eipä ole kokemusta kummastakaan, siis ajamisesta eikä kyseisestä sarjasta, mutta tuo neulekasa on kyllä perin vakuuttava. Ja Pioni-lautasilta syötiin kotona kakut aina juhlissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla sinusta! No, minulla on sitten kokemusta sinullekin jakaa!!! Lankakasoja on edelleen turhan paljon, ja olen ylipuhunut itseni,etten osta lisää, ennen kuin entisissä kasoissa on suuria aukkoja. Pionia käytän jopa arkenakin, kun haluan nauttia ruokailusta myös astioiden puolesta. Sarjaa olen nyt kerännyt vuosia.

      Poista
  5. Salainen paheeni on katsella poliisisarjoja tv:stä, aikaisemmin käsitöiden kera, viime vuosina yhä enemmän kuntoiluvälineiden kanssa. Perustelen sillä itselleni "hömpän" katselemista, että samalla kuntopyöräilen/steppailen tai heiluttelen puntteja/kahvakuulaa. Kaksi kärpästä samalla iskulla.
    Noissa eteläisimmissä maissa pelottaa liikenteessä kaksipyöräiset, jotka suhahtelevat ohi milloin miltäkin puolelta peltejä hipoen.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Montalbanoa ja Brunettia seuraan siksi, koska mielestäni niissä kerrotaan paljon saapasmaan arjesta, kurjasta arjesta, mutta kuitenkin. Parhaillaan luen Camillerilta uusinta suomennosta Törmäyskurssilla, jossa kirjailija mm ottaa tiukasti kantaa venepakolaisten puolesta. Sisilian surullista arkea. Saksalaisia sarjoja katson kielen puolesta, koska eipä saksaa muuten kuulisi. Amerikkalaiset ovat liian raakoja, englantilaista tykkään, esim Poirotia tuijottelen mielelläni. Ja käsiin taitaa mennä suurin jännitys, sillä puikot heiluu silloin vinhaa vauhtia!!! Tuo kuntoilupuoli täytyy ottaa harkintaan, saisi monta kärpästä yhdellä istumalla: kuntoilu, kielen- ja kulttuurinopiskelu... Kaksipyöräisia suhatelijoita minäkin pelkään, mutta se on kuulemma turvallisin liikkumismuoto, vakuuttaa jälkikasvu. Uskoo ken haluaa. Minä en.

      Poista
  6. Saksan kieli on päässyt ruostumaan pahasti, ilahdun jos löydän jotain katsottavaa tv:stä ja huomaan edes ymmärtäväni. Lukiossa oli kyllä todella tehokas saksan opettaja, mutta latinasta on ollut enemmän hyötyä käytännön elämässä. Kukapa olisi uskonut.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin tuon saksan kohdalla, vaikka minullakin oli - varsinkin lukiossa - oikea 'er hat reisen wollen'-ope. Kielioppi osattiin ulkoa kaikkine poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksineen. Saksan kielinen Brunetti hieman auttaa. Heh, heh! Latinaa jouduin ihmettelemään yliopistossa pakollisen lyhytkurssin verran. Onhan se ollut jonkinlaisena pohjana tuolle saapasmaan nykykielelle.

      Poista